Uutiset

Rauhanprosessi tuo lapsisotilaita kotiin Etelä-Sudanissa

Maailmanlaajuinen kampanja lapsisotilaiden käytön lopettamiseksi on viime vuosina saavuttanut merkittäviä voittoja. Sisällissodasta toipuva Etelä-Sudan on yksi esimerkki alueista, joilla edistystä on tapahtunut. Maailma.net haastattelee syksyn mittaan ihmisoikeusaktivisteja, joista ensimmäisenä puhuu sudanilainen Dong Samuel Luak.

Viime vuosien aikana maailmanlaajuinen kampanja lapsisotilaiden käytön lopettamiseksi on saavuttanut merkittävinä pidettyjä voittoja. Uusia kansainvälisiä normeja on laadittu, YK:n turvallisuusneuvosto on käsitellyt asiaa ja useat hallitukset ja aseelliset ryhmät ovat ilmoittaneet lopettavansa lasten värväämisen sotajoukkoihin.

Kaikesta huolimatta käytäntö elää ainakin kahdessakymmenessä maassa ja Human Rights Watchin arvion mukaan maailmassa on edelleen noin 300 000 lapsisotilasta.

Etelä-Sudan on yksi niistä alueista, joilla lapsisotilaiden määrä on lähtenyt laskuun, kertoo sudanilainen ihmisoikeusaktivisti Dong Samuel Luak. Hän luotsaa lakimiesten järjestöä, South Sudan Law Societya, joka työskentelee ihmisoikeuskysymysten parissa eteläisessä Sudanissa.

Vuosikymmeniä jatkunut sisällissota on ajanut alueen taloudelliseen kurjuuteen ja jättänyt jälkeensä tuhansia menetettyjä lapsuuksia. Osa lapsista lähti vapaaehtoisesti vapautusliike SPLA:n joukkoihin, useimmat eivät.

”Tietysti paras paikka lapselle on perheensä luona, koulua käyden. Sudanissa kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Kapinallisarmeija ilmoittaa paikallisille viranomaisille ja heimopäälliköille montako uutta alokasta milloinkin tarvitaan. Kaikkien perheiden vuorollaan täytyy kantaa kortensa kekoon”, kertoo Luak.

”Joskus lapset lähtevät vapaaehtoisesti armeijaan kun järjestelmä romahtaa. Univormu ja ase viehättävät nuoria poikia. Jos Etelä-Sudanissa olisi ollut toimivia kouluja, ei lapsisotilaita nyt olisi”, Luak toteaa.

Lapsisotilaiden kotiuttamisen oppivuodet

Kun ensimmäinen lapsisotilaiden kotiuttamisoperaatio toteutettiin vuonna 2000, Luak työskenteli Unicefilla, joka koordinoi operaatiota. Ensimmäiset 3000 lapsisotilasta kerättiin leireille, joissa he asuivat kunnes heidän vanhempansa löydettiin. Kotiinpaluuta ei kuitenkaan ollut valmisteltu lasten omissa yhteisöissä ja useimmat palasivatkin pian kapinallisten luo.

Vaikka leirejä ei enää seuraavissa operaatioissa pystytettykään ja lapset kotiutettiin alueittain ja palautettiin suoraan perheidensä luokse, he poukkoilevat silti kotien ja armeijan välillä.

”Kouluja ei vieläkään ole. Kun kotona on vain nälkää, puutetta vaatteista eikä koulutusmahdollisuuksia, houkutus palata armeijaan on suuri”, toteaa Luak.

Suurin haaste lapsisotilaiden kotiuttamisessa on Luakin mukaan syntymätodistusten puuttuminen. Useimmilla alueilla ei ole terveydenhuoltojärjestelmää, joten kukaan ei pidä kirjaa syntyneistä lapsista.

”Meillä ei ole mitään keinoa todeta, kuka on tarpeeksi vanha liittymään armeijaan. Monilla alueilla pojat käyvät läpi initiaatioriitin, jossa he siirtyvät poikuudesta miehuuteen. Tämän jälkeen he voivat tehdä kaikkea mitä miesten odotetaan tekevän”, kertoo Luak.

Rauhanprosessi valaa uskoa tulevaan

Tällä hetkellä tilanne Etelä-Sudanissa on rauhallinen. Sotatoimet on keskeytetty, jotta humanitaarinen apu saadaan perille ja neuvottelut rauhansopimuksesta jatkuvat edelleen Keniassa. Kapinnallisarmeijan ja siviiliväestön aseistariisunta on aloitettu hyvin tuloksin.

Eteläsudanilaisten tavoitteena on uskonnonvapaus ja itsemääräämisoikeus joko osana Sudania tai siitä erillään. ”Yhtenäisyydelle annetaan mahdollisuus kuudeksi vuodeksi. On Sudanin hallituksen asia saada tämä vaihtoehto näyttämään houkuttelevalta ennen kansanäänestyksen järjestämistä”, sanoo Luak.

Unicefin arvion mukaan Etelä-Sudanissa on vielä 9000 lapsisotilasta. Luak arvioi, että tilanteen rauhoittumisen myötä määrä on laskenut. Hänen mielestään lapsisotilaiden kotiuttaminen voi todella onnistua vain rauhan aikana. Sotaan tottuneiden poikien paluu kotikyliin ei kuitenkaan ole helppoa.

”Entiset lapsisotilaat ovat jääneet suuriin kaupunkeihin katupojiksi. He tekevät pikkurikoksia ja asuvat kaduilla. Työpaikkoja on rauhan aikana enemmän, mutta nämä lapset ovat myös alttiita hyväksikäytölle. Usein he tekevät raskaita rakennustöitäkin pelkällä ruokapalkalla”, hän kertoo.

Darfurin varjo

Taistelujen syttyminen Darfurissa on heijastunut myös maan eteläosaan, jossa ollaan huolissaan rauhanneuvottelujen puolesta. Maailman ja tiedotusvälineiden huomio on siirtynyt Darfuriin, toteaa Luak.

Darfurin kriisin myötä Etelä-Sudaniin on palannut ihmisiä, jotka aikoinaan pakenivat etelän väkivaltaisuuksia. Luakin järjestö on haastatellut palaajia, joiden tarinat ovat karuja.

”Monet sanovat paluun syyksi lasten värväämisen hallituksen joukkoihin. Kertomusten mukaan sotilaat tulevat pakolaisleireihin ja poimivat mukaansa lapsia. Armeija myös siirtää kokonaisia leirejä paikasta toiseen ilman ennakkovaroitusta. Silloin koulussa olleet lapset jäävät jälkeen. Monet eivät tiedä, mitä heidän lapsilleen on tapahtunut”, Luak kertoo.

Hän toivoo, että rauhanprosessi nopeutuu ja eteläsudanilaiset pääsevät uudessa hallituksessa vaikuttamaan Darfurin tilanteeseen.

”Emme hyväksy väkivallan käyttöä mitään kansanryhmää kohtaan. Olemme käyneet läpi saman, eikä kahdenkymmenen vuoden sotiminen ole tuonut meille kuin kärsimystä. Sodassa ei ole voittajia tai häviäjiä, huolimatta siitä kuinka kauan soditaan.”


Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS tukee South Sudan Law Societyn toimintaa. Dong Samuel Luak vieraili Helsingissä KIOS:n vieraana.

lapsetaseet & armeija Sudan

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Jason Hickel

Antropologi Jason Hickel haaveilee maailmasta ilman talouskasvua – ”Ajatus vihreästä kasvusta on epä-älyllinen”

Suomessa hiljattain vieraillut Jason Hickel on yksi tutkijoista, jotka ovat viime vuosina ryhtyneet vaatimaan, että maailma luopuu pakkomielteestään bruttokansantuotteen kasvattamiseen ja keskittyy sen sijaan ympäristön kantokyvyn ylläpitämiseen ja ihmisten hyvinvointiin. Hänen mukaansa myöskään paljon puhuttu ”vihreä kasvu” ei tule toimimaan.
Kädet tietokoneen näppäimistöllä

Mitään ei saa enää sanoa – Äärioikeistolaisen retoriikan ABC

Äärioikeisto luo uusien käsitteiden avulla kuviteltuja vihollisia ja olkiukkoja, joiden avulla se voi voittaa helppoja taisteluja. Yksi ajankohtaisimmista on myytti sananvapauskriisistä, kirjoittaa Aurora Lemma.
Burkina Fason lippu

Ääriliikkeiden väkivalta leviää Sahelissa – Lähes 900 000 ihmistä on paennut

Ääriliikkeiden väkivalta on aiheuttanut aliravitsemuskriisin Maliin, Nigeriin ja Burkina Fasoon. Mikäli mitään ei tehdä, kokonainen sukupolvi on vaarassa, sanoo Maailman ruokaohjelma.
Kaksi naista lähikuvassa

Luovat keinot auttavat Keski-Amerikan ihmiskaupan uhreja toipumaan

Järjestäytynyt rikollisuus kiihdyttää ihmiskauppaa Guatemalassa, Hondurasissa ja El Salvadorissa. Viranomaiset yrittävät tukea uhreja, mutta ne eivät pärjäisi ilman järjestöjä, jotka osaavat tarjota epäsovinnaisiakin tapoja toipumisen edistämiseksi. Esimerkiksi AS Mujeres tarjoaa perinteisen avun ohella myös aromaterapiaa.