Uutiset

Rauha on yhä kaukainen haave Afganistanissa

Kestävä rauha näyttää yhä kaukaiselta - ellei mahdottomalta - haaveelta monelle afganistanilaiselle, vaikka maa sai juuri uuden perustuslain ja vaalit ovat luvassa kesällä. Turvallisuustilanne on edelleen heikko ja maaseudulla vallitseva laittomuus ja väkivalta ulottuvat ajoittain pääkaupunkiin Kabuliinkin.

Kestävä rauha näyttää yhä kaukaiselta - ellei mahdottomalta - haaveelta monelle afganistanilaiselle, vaikka maa sai juuri uuden perustuslain ja vaalit ovat luvassa kesällä.

"Sitä voi pitää ihmeenä, jos harras unelmamme rauhasta käy toteen. Karut tosiseikat viittaavat aivan johonkin muuhun, ja kenties entistä pahempaan", kauppias Mohammad Rehman sanoo.

Hän istuu pienen savesta rakennetun puotinsa edustalla Jalalabadin esikaupunkialueella itäisessä Nangarharin maakunnassa. Vaikka Taleban-järjestön valtakausi päättyi jo marraskuussa 2001, rauha ei ole vakiintunut tälle seudulle.

Rehman muistuttaa Yhdysvaltoja nimeltä mainitsematta, että heti neuvostomiehityksestä vapauduttuaan Afganistan joutui "toisen suurvallan" alaisuuteen.

"Näyttää siltä, että meidän komentajamme ja kyläpäällikkömme ovat tottuneet sotaan. He eivät tiedä mitään rauhasta ja sen hedelmistä", kauppias selittää samalla, kun myy piparminttukaramelleja lapsille, jotka ilmaantuivat ovelle mudan tahrimissa paksuissa talvitamineissa.

Voi myös olla, että afganistanilaisten psyyke on kokenut kohtalokkaan muutoksen jatkuvien konfliktien aikana, tuuheapartainen Rehman jatkaa.

Hänen mukaansa ajatus rauhasta on muuttunut vieraaksi ihmisille, jotka ovat tottuneet kuulemaan laukauksia ja näkemään, miten panssarivaunut vyöryvät kaduilla ja jyräävät savitalot nurin.

"Nyt Afganistaniin sijoitetut liittoutuman joukot pommittavat meitä ilmasta rypälepommeilla. Mikään ei ole muuttunut, paitsi aseteknologia", hän huokaa.

Puotiin pistäytynyt Ghonde-niminen työmies huomauttaa, että afganistanilaiset kokevat valtion asiat itselleen vieraiksi myös nykyisen, presidentti Hamid Karzain johtaman, hallituksen aikana.

Ghonde kertoo saavansa työtä vain satunnaisesti, joten kahdeksanhenkisen perheen elättäminen on vaikeata.

"Rauha ei löydä tietään tänne, ei ainakaan lyhyellä aikavälillä", jatkaa maanviljelijä Muhammad Jalali. Hän tunnustaa kylväneensä unikkoa pelloilleen pysyäkseen hengissä.

Afganistanilaisten näköalattomuutta on vahvistanut Talebanin jälkeistä aikaa leimannut laittomuus, joka ulottuu ajoittain pääkaupunkiin Kabuliin asti. Samalla vuosikausia jatkuneiden selkkausten syventämät etniset ristiriidat nostavat uudelleen päätään.

Avustustyöntekijätkin ovat joutuneet hyökkäysten kohteeksi. Oopiumintuotanto kattaa lähes puolet bruttokansantuotteesta, ja maa tarvitsee 24 miljardia euroa apua ja sijoituksia viiden vuoden aikana.

Karzain hallituksen valta on vähäinen tai olematon Kabulin ulkopuolella. Hallitus on erittäin riippuvainen ulkomaisten joukkojen avusta samaan aikaan, kun maakuntien sotapäälliköt kieltäytyvät rahoittamasta keskusjohtoa.

YK:n pääsihteeri Kofi Annan huomautti hiljan, että ellei turvallisuustilannetta saada kohenemaan, koko Afganistan voidaan menettää. "Tehokas jälleenrakennus ei onnistu ilman turvallisuutta", hän tähdensi.

Naqeeb, 28, kertoo joutuneensa pakenemaan viiden sisarensa kanssa Mazar-i-Sharifista, joka on uzbekkien sotaherran Abdul Rashid Dostamin kotikaupunki.

"Minä olen pashtu enkä voi muuttaa syntyperääni", Naqeeb sanoo. Hänen mukaansa muut etniset ryhmät vainoavat nyt pashtuja eli pataaneja, koska talebanit kuuluivat enimmäkseen heihin.

"Minulla ei ollut mitään tekemistä Talebanin kanssa, mutta silti uzbekit hävittivät kotini", hän kertoo.

Pataanit ovat enemmistönä Afganistanin yli 25-miljoonaisessa väestössä. Vähemmistöryhmät, kuten tadzhikit, hazarat, uzbekit ja turkmenit, muodostivat Talebania vastustaneen Pohjoisen liiton, jota Yhdysvallat liittolaisineen tuki. Ryhmä sai vallan Talebanin kaaduttua.

"Liittoutuma otti pataanit silmätikukseen. He ovat joutuneet nöyryyttävien koti- ja ruumiintarkastusten kohteiksi. Tämä ei taatusti edistä etnistä sopusointua", iäkäs turbaanipäinen Jan Agha vakuuttaa.

Nimettömänä esiintyvä afganistanilainen opettaja sanoo, että maan "vapauttaminen" Talebanista merkitsi ainoastaan uutta miehitystä.

"Mikä on Yhdysvaltain asialista? Oliko sillä liittolaisineen mitään todellista suunnitelmaa Afganistanin jälleenrakentamisesta? Nämä kysymykset odottavat kunnollisia vastauksia", hän jatkaa.

Opettaja suhtautuu epäillen myös perustuslakia laatimaan kutsutun loya jirgan eli suuren neuvoston aikaansaannoksiin.

"Tosiasiassa yli 80 prosenttia loya jirgan edustajista on sellaisia, joiden etuja ajaisi paremmin sodan jatkaminen kuin rauha", hän huomauttaa ennustaen, että Afganistanin ongelmia ei ratkaista ennen kuin kaikki sotapäälliköt on talebanien tavoin syrjäytetty.

(Inter Press Service)

sota ja rauha Afganistan

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Nainen värjää toisen naisen tukkaa

Brasiliassa ihonväri on politiikkaa, mutta elokuvaohjaaja Tai Linhares ei tiedä, onko hän musta vai valkoinen

Tai Linharesin syntymätodistuksessa lukee ”valkoinen”, mutta hän on jotain muutakin. ”En ole osa sitä etuoikeutettua kulttuurista ja sosiaalista valkoisuutta, jonka osaksi pääsee, jos syntyy ihonväriltään valkoisena, oikeanlaisten hiusten kanssa”, hän sanoo. Linharesin lyhytelokuva käsittelee identiteetin etsintää mustan ja valkoisen välimaastossa.
Kansainvälisen tuomioistuimen rakennus Haagissa Hollannissa

Gambia vei Myanmarin kansainväliseen oikeuteen rohingyojen kansanmurhasta

Vastikään diktatuurista päässyt Gambia syyttää Myanmaria rohingyojen kansanmurhasta. Kansainvälisellä tuomioistuimella ei ole valtuuksia valvoa päätöksensä toteuttamista, mutta tuomio tahraisi Myanmarin kansainvälistä mainetta.
Vauva, nainen ja mies

Terveys- ja lapsijärjestöt: Keuhkokuumetta pitää torjua ponnekkaammin – Tappaa enemmän lapsia malaria ja ripuli yhteensä

Keuhkokuumetta voi torjua rokotteella ja hoitaa antibiooteilla, mutta käytännössä monet lapset jäävät ilman hoitoa. Järjestöjen vetoomuksen mukaan myöskään taudin tutkimustyötä ei rahoiteta riittävästi.
Nainen ja poika istuvat maassa, etualalla ruoka-annoksia.

Alkuperäiskansojen ruokakulttuuri on hyvä keino taistella ilmastokriisiä vastaan – Intian Meghalayassa villiruoka on arvossaan

Intian alkuperäiskansojen ruokaulttuurissa maata ja ruokakasveja hyödynnetään monipuolisesti aina villikasveja myöden. Ruokakulttuuria yritetään elvyttää nyt muun muassa Äiti Maa -maalaismarkkinoiden avulla.