Uutiset

Pohjois-Korean vaiettu kärsimys

Shin Dong-hyuk on ensimmäinen Pohjois-Korean vankileireillä syntynyt, joka on pystynyt pakenemaan leireiltä Kiinaan. Nyt hän opettelee elämään vapaudessa.

Arabidiktatuurien kaatuessa ja muiden, aikaisemmin suljettuina pysyneiden maiden avautuessa pikkuhiljaa muulle maailmalle Pohjois-Korea säilyy mysteerinä. Paljoakaan ei tästä maasta tiedetä ja Pohjois-Korea pitää tiukasti tästä kiinni rajoittamalla ulkomaisten toimittajien pääsyä maahan ja kontrolloimalla maahan suuntautuvia vierailuja, jotta ulkomaailmalle välittyisi Pohjois-Korean johdon viesti siitä, kuinka "tässä maassa ei tunneta ’ihmisoikeuskysymystä’, sillä kaikki viettävät mitä arvokkainta ja onnellisinta elämää."

Maa ei kuitenkaan kykene edes elättämään kansalaisiaan ja miljoonien ihmisten arvioidaan kuolleen nälkään viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kansa kasvatetaan ylläpitämään Kimien "taivaasta lähetetyn" hallitsijadynastian henkilökulttia henkensä uhalla, sillä hallintoa vastaan protestoinnista ja pakoyrityksistä rangaistaan ankarasti.

Usein vankileireille joudutaan ilman mitään oikeudenkäyntiä eivätkä monet niiden asukkaista koskaan saa tietää, mistä heitä syytetään. Vuonna 1972 säädetty laki määrää tuhoamaan luokkaviholliset kolmanteen polveen saakka. Tähän perustuvan myötäsyyllisyyden käsitteen seurauksena rikoksentekijän lisäksi vangitaan usein myös hänen vanhempansa ja lapsensa.

* * *

Pohjois-Korean ihmisoikeusrikkomusten täysi laajuus saattaa olla hämärän peitossa, mutta leirit, joilla näitä harjoitetaan eivät. Ne ovat kaikkien nähtävillä Google Earthin satelliittikuvissa maan vuoristoisesta ja vaikeakulkuisesta pohjoisosasta. Etelä-Korean tiedustelupalvelu sekä ihmisoikeusryhmät arvioivat leirien määräksi kuusi. Havaitsemiensa uusien rakennusten perusteella Amnesty Internationalin arvioi kuitenkin leirien ja niiden asukasmäärän olevan kasvussa.

Suurin leireistä on pinta-alaltaan jopa Los Angelesin kaupunkia laajempi. Virallisten eteläkorealaisten arvioiden mukaan leireissä asuu noin 154 000 vankia, mutta Yhdysvaltain ulkoministeriö ja uset ihmisoikeusryhmittymät arvioivat todellisen määrän olevan jopa 200 000. Virallisia teloituksia järjestetään vuodessa muutamia, mutta vartijoiden suorittamat kuolemantuottamukset ovat kidutusten ja raiskausten lailla yleisiä. Virallisia tilastoja ei ole, mutta länsimaiset viranomaiset ja ihmisoikeusryhmät arvioivat jo satojentuhansien ihmisten menehtyneen näillä leireillä.

Kahdella näistä leireistä tarjotaan uudelleenkasvatusta, jonka riittävä omaksuminen saattaa johtaa leiriltä vapauttamiseen, kuitenkin loppuelämän kestävässä valtion turvallisuusviranomaisten valvonnassa. Suurimmalle osalle kyseessä on kuitenkin elinkautinen ja johtaa raskaan pakkotyön ja aliravitsemuksen seurauksena ennenaikaiseen kuolemaan jo ennen 50. ikävuotta.

Kukaan ei tunne tätä paremmin kuin leireistä pahamaineisimmalla, leirillä numero 14 syntynyt ja kasvanut Shin Dong-hyuk. Hän on myös tiettävästi ensimmäinen ihminen joka on koskaan onnistunut pakenemaan näiltä leireiltä. Gummerus on juuri julkaissut suomeksi hänen kertomuksensa Leiri 14- pako Pohjois-Koreasta ja viime perjantaina hän sekä kirjan kirjoittaja, yhdysvaltalainen toimittaja Blaine Harden olivat Suomen Amnestyn vieraana kertomassa tästä järkyttävästä tarinasta.

Shin on poikkeuksellisesti syntynyt leirillä kahden vangin kesken järjestetyn avioliiton seurauksena ja kasvoi pitäen leirin toisista kantelemiseen, epäluuloisuuteen ja sokeaan tottelevaisuuteen opettavaa maailmankuvaa normaalina. Hänen elämänsä oli jatkuvaa kamppailua ravinnosta ja selviytymisestä, mutta ennenkuin hän ystävystyi leirillä tapaamansa toisen vangin kanssa hän ei edes tiennyt sähköaitojen toisella puolella odottavasta toisesta maailmasta.

Hänen äitinsä ja veljensä epäonnistuneen pakoyrityksen seurauksena myös Shin ja hänen isänsä joutuivat vankilaan, missä heitä kidutettiin heidän osuutensa selvittämiseksi. Myöhemmin hän todisti äitinsä ja veljensä teloituksen. Leirin säännöt ovat selvät: joka saadaan kiinni paosta, ammutaan heti. Joka tietää pakoyrityksestä, muttei siitä kerro viranomaisille, ammutaan heti.

Tämänkin uhalla Shin itse 23-vuotiaana päätyi pakenemaan ja uskomatonta kyllä, onnistui. Tammikuussa 2005 hän pakeni jalan Kiinaan, mistä matka jatkui Etelä-Koreaan ja myöhemmin Yhdysvaltoihin. Sopeutuminen leirin ulkopuoliseen maailmaan ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Shin kantaa vieläkin mukanaan paljon häpeää tapahtuneista asioista ja niistä puhuminen on hänelle selvästi kipeää. Hän kuitenkin sanoo olevansa valmis uhraamaan oman elämänsä, mikäli sillä autetaan tilannetta.

* * *

Shiniä on usein syytetty valehtelijaksi, sen verran käsittämätön hänen tarinansa on. Muiden leireiltä vapauteen päässeiden ja ihmisoikeusjärjestöjen lausunnot kuitenkin tukevat tarinaa. Miten tuollaiseen helvettiin syntyneen ihmisen on mahdollista selvitä? Mistä ihminen sellaiset voimavarat ammentaa? Shin ei pidä itseään mitenkään poikkeuksellisena vaan uskoo jokaisesta ihmisestä löytyvän voimaa, joka saa ihmisen tekemään mitä tahansa selviytyäkseen. Hän ei pidä itseään myöskään minään sankarina vaan huomauttaa, että todellisia sankareita ovat leireillä yhä kituvat.

Loppuiäkseen leirille tuomittuna oli Shinin tuntemus omasta maastaankin vähäinen ja Kimien henkilökulttiinkin hän tutustui vasta leiriltä paettuaan. Maansa tilannetta opittuaan ja seurattuaan hän arvioi mahdollisuutta ei hän kuitenkaan osaa arvioida, miten tilanne olisi muutettavissa.

Hän on usein törmännyt kysymykseen siitä, miksi pohjoiskorealaiset eivät nouse vastarintaan. "Olisiko kukaan kysynyt vastaavaa holokaustin jälkeen juutalaisilta?" hän kysyy ja jatkaa: "Pohjois-Koreassa ihmiset elävät niin alistettuina, ettei sellainen ole edes mahdollista". Hän huomauttaa, kuinka toisen maailmansodan jälkeen kansainvälinen yhteisö vannoi, ettei vastaavan kaltaista kansanmurhaa saisi koskaan enää tapahtua. Tämä päätös johti muun muassa YK:n perustamiseen. Shinin näkemys YK:sta on kuitenkin jokseenkin skeptinen. Hän muistuttaa Kambodzan, Darfurin, Bosnian, Lähi-idän ja Pohjois-Korean tilanteiden osoittavan kansamurhien jatkuvan yhä edelleen.

Kirjan kirjoittajalla Hardenilla on pitkä kokemus Aasiasta ja hän on sitä mieltä, ettei minkäänlaiseen muutoseen sisältäpäin ole mahdollisuutta. Radiolähetykset muualta Aasiasta ovat lisänneet ihmisten tietoisuutta, mutta ihmisten kokoontumista rajoittava hallinto on pitänyt huolen siitä, ettei minkäänlaista kansalaisyhteiskuntaa ja sitä kautta elinvoimaista oppositiota voi maahan syntyä.

* * *

Vielä vankileirillä asuessaan vapaus merkitsi Shinin ajatuksissa loppumattomia lihapatoja - kirjaimellisesti. Jouduttuaan taistelemaan ravinnosta koko ikänsä, kiteytyivät leirin ulkopuoliseen elämän kohdistuvat ajatukset siihen, että hänellä olisi kerrankin kylliksi syödä. Nyt vapauden käsite on laajentunut pitämään sisällään muutakin: vapautta pukeutua miten haluaa, vapautta tehdä mitä haluaa. Rakkaus on toinen käsite, jonka hän on joutunut opettelemaan viime vuosien aikana. Hän ei vieläkään ole varma, mitä tosi rakkaus tarkoittaa, mutta huomauttaa, ettei ole tässä yksin. Keskusteltuaan asiasta myös länsimaalaisten ihmisten kanssa on hän huomannut, että vaikka vapaudessa kasvaneet ihmiset helposti sanaa käyttävätkin, eivät hekään osaa oikein selittää, mitä se tarkoittaa. Miten sitten hän?

Huolimatta kaikkien nähtävillä olevista satelliittikuvissa jotka todistavat toista, on Pohjois-Korea kiiistänyt koko leirien olemassaolon. Amnestyn kanta leireihin on yksiselitteinen: "Leirit on lakkautettava" sanoo Suomen osaston vt. toiminnanjohtaja Päivi Mattila. Shin puolestaan pelkää, että tarvittaessa Pohjois-Korea on valmis vaikka tuhoamaan ne.

Pohjois-Korean vankileireillä toteutuu ihmisoikeusrikkomusten koko kirjo. Miten on mahdollista, että tilanne on saanut jatkua näin pitkään, minkään tahon asiaan puuttumatta? Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johanssonin tarjoaa vastaukseksi yhden, mutta varsin painavan syyn: ydinaseen. Sellaiseen maahan kun ei humanitaarisia interventioita noin vain tehdä. Harden puolestaan huomauttaa, että yksi syy, miksi Pohjois-Korean ahdinko on jäänyt niin vähälle huomiolle on se, että kampanjoinnilta puuttuu Darfurin ja Tiibetin kampanjoiden kaltainen julkkiskeulakuva. Hänen mukaansa Pohjois-Korea on pitänyt myös huolen siitä, ettei tällaista voisi ollakaan: maasta on saatavilla tietoa niin vähän eikä esimerkiksi kuvia ole.

Hänen mukaansa nykyisen hallitsijan, Kim Jong-Unin poikkeuksellisen laaja esilläolo lehdistössä maalaa kuvaa uudistushaluisesta johtajasta- mielikuva, jota myös hallinnossa tehdyt muutokset tukevat. Sitä, kuinka totta tämä on, ei hänkään uskalla arvioida. Pohjois-Korean toistaiseksi hyödyntämättömät luonnonvarat (6 biljoonan dollarin edestä mm. elekroniikkateollisuudessa vaadittavia mineraaleja) antaisivat mahdollisuuden ennennäkemättömälle talouskasvulle, joskaan hänkään ei usko, että niiden mukanaantuoma vauraus koskaan jakaantuisi koko kansaa hyödyttävällä tavalla. Hän on kuitenkin varovaisen optimistinen Pohjois-Korean tulevaisuuden suhteen. "Tällä hetkellä mahdollisuus tilanteen paranemiseen näyttää mahdollisemmalta kuin koskaan aikaisemmin".

Seitsemässä vuodessa Shin on tehnyt kovasti töitä elämäänsä ja ihmisyyttään uudelleenrakentaessa. Silti hän kokee yhteiskuntaan sopeutumisensa olevansa kesken. Kysyttäessä, mikä hänet tekee onnelliseksi, menee hän hiljaiseksi. "Onnellisuus on sana, jota en voi vielä tässä vaiheessa elämästäni käyttää".

Kirjoittaja on Lähi-itään erikoistunut FM ja ihmisoikeusaktivisti, joka toimii vapaaehtoisena muun muassa Amnestyssä ja UN Womenissä.

Pohjois- ja Etelä-Korean kriisi ihmisoikeudetydinaseet Korean kansantasavalta

Lue myös

Korean niemimaa: Kylmän sodan ulkomuseo

Sotilaallinen jännitys on talven ja kevään aikana kiristynyt Korean niemimaalla. Hannu Reime pohdiskelee kolumnissaan Korean lähihistoriaa.

Asiantuntijat: Pohjois-Korean ydinkoe osa uhkailun noidankehää

Alkuviikolla tehty ydinkoe tapahtui vain viikko sen jälkeen, kun Pohjois-Korean naapurissa harjoiteltiin sotaa maata vastaan, muistuttavat rauhanjärjestöt.

Pohjois-Korean ruokapulalle ei näy loppua

YK:n raportin mukaan Pohjois-Korea ei kykene ruokkimaan kansaansa, josta suurin osa on riippuvainen valtion ruoka-avusta.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Nainen lähikuvassa

Ihmiskunta on aina kertonut tarinoita – Jamaikalainen kertojalegenda Amina Blackwood Meeks uskoo, että tarinoilla voi olla rooli myös globaalien ongelmien ratkomisessa

Suullista tarinankerrontaperinnettä on viime vuosina alettu elvyttää ympäri maailman. Jamaikalainen Amina Blackwood Meeks uskoo, että tarinoiden avulla ihmiset voivat oppia ymmärtämään moninaisuutta paremmin.
Mies ja nainen puolilähikuvassa

”Robotti ei ole fiksumpi kuin kastemato” – Googlelta irtisanoutunut ohjelmistoinsinööri Laura Nolan seuraa huolestuneena tappajarobottiteknologian kehitystä

Laura Nolan irtisanoutui Googlelta kuultuaan yhtiön olevan mukana Yhdysvaltain puolustusministeriön projektissa. Hänen mukaansa armeijat kääntyvät nyt teknologiafirmojen puoleen kehittääkseen nopeammin robottiaseita, jotka tekisivät päätöksen ihmisten tappamisesta itsenäisesti.
Lehtiä aseteltuna esille kioskissa

Naisten murhat ovat Meksikossa sensaatiolehtien perusmateriaalia – Väkivalta selitetään intohimorikoksilla ja uhreja syyllistetään

Meksikon lehdissä julkaistaan poliisin ja syyttäjän vuotamia kuvia naisten silvotuista ruumiista osana viihdepalstojen tarjontaa. Naisten oikeuksia puolustava asianajaja Verónica Bérber ei näe paljastuksiin muuta syytä kuin sairaan uteliaisuuden ruokkiminen yhteiskunnassa.
Mies puolilähikuvassa

Afganistanin sodassa viime vuonna yli 10 000 siviiliuhria

Afganistanin konfliktissa kuolleiden ja haavoittuneiden määrä oli viime vuonna kuudetta vuotta peräjälkeen yli 10 000, kertoo YK. Samaan aikaan neljännes väestöstä tarvitsee humanitaarista apua.
Nuoria istumassa riveissä muovituoleilla

Afrikan kehityspankki kehottaa maanosan maita parantamaan koulutustasoa – Peruskouluun satsataan keskimäärin vain 485 euroa per oppilas

Afrikkalainen koulu ei ole muuntunut vastaamaan tulevaisuuden taitojen tarvetta, linjaa tuore raportti. Tämä heikentää myös talouskasvun mahdollisuuksia.

Tuoreimmat

”Robotti ei ole fiksumpi kuin kastemato” – Googlelta irtisanoutunut ohjelmistoinsinööri Laura Nolan seuraa huolestuneena tappajarobottiteknologian kehitystä
Naisten murhat ovat Meksikossa sensaatiolehtien perusmateriaalia – Väkivalta selitetään intohimorikoksilla ja uhreja syyllistetään
Afganistanin sodassa viime vuonna yli 10 000 siviiliuhria
Afrikan kehityspankki kehottaa maanosan maita parantamaan koulutustasoa – Peruskouluun satsataan keskimäärin vain 485 euroa per oppilas
Tuore tutkimus paljastaa afrikkalaisnuorten ”afro-optimismin” – Uusi sukupolvi koostuu yrittäjähenkisistä diginatiiveista, jotka luottavat tulevaisuuteen
Ilmastonmuutos heikentää Intian taloutta – Tuottavuus laskee, kun kuumuus estää työnteon
Suomi houkuttaa ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita, mutta valmistumisen jälkeen töitä on vaikea löytää
Ihmiskunta on aina kertonut tarinoita – Jamaikalainen kertojalegenda Amina Blackwood Meeks uskoo, että tarinoilla voi olla rooli myös globaalien ongelmien ratkomisessa
Päästökompensointi – Paremman omantunnon ostamista vai investointeja hyviin tarkoituksiin?
Empatiaa voi oppia, sanovat Pakolaisavun empatialähettiläät – Tuo omat arvosi rohkeasti esiin mutta kuuntele ja kunnioita myös toisten mielipiteitä