Pienlainat ja Suomi
Suomi rahoittaa pienrahoitushankkeita osana virallista kehitysyhteistyötä. Varoja ohjataan pienlainoitukseen suorana valtioiden välisenä tukena, kansalaisjärjestöjen sekä Finnfundin kautta. Kansalaisjärjestöistä muun muassa Kirkon ulkomaanapu, Suomen World Vision, ja ABILIS-säätiö, ylläpitävät pienlainoitusprojekteja.
Pienlainat eivät ole outoja suomalaisillekaan. Meilläkin pieniä, lyhytaikaisia lainoja on voinut saada epävirallisilta rahoittajilta, kuten ammattiyhdistysten sairaskassoista ja osuuskauppojen säästökassoista. Monelle opiskelijalle ovat ylioppilaskuntien vippikassat tulleet tutuiksi yliopistovuosina.
Suomalaisille pienyrittäjille ja yritystä perustaville on myös tarjolla monenlaista pienrahoitusta; pienlainoja, investointitukia, starttirahaa ja EU-ohjelmien yritys- ja aluetukia. Samanlaisia tukimuotoja on käytössä myös muissa EU-maissa.
Ulkoministeriön suora pienrahoitukseen tarkoitettu tuki on yleensä osa kohdemaassa tehtävää isompaa projektia, kuten maaseudun kehittämiseksi tehtävää työtä. Vuonna 2006 ulkoministeriö rahoitti suoraan viittä pienrahoitusprojektia. Eräs suoraa pienrahoituksen kehittämiseen tarkoitettua tukea saava valtio on Vietnam, joka on yksi Suomen pitkäaikaisista yhteistyömaista.
Ulkoministeriön pienrahoitukseen tarkoitetuista varoista suurin osa menee Teollisen yhteistyön rahaston Finnfundin kautta. Finnfundilla on pienrahoitushankkeita lähinnä Latinalaisessa Amerikassa.
Kansalaisjärjestöjen pienlainoihin ja -rahoitukseen käyttämistä varoista arviolta 80 prosenttia tulee ulkoministeriöltä. Noin 14 Suomessa toimivaa kansalaisjärjestöä, muun muassa Kirkon ulkomaanapu, Suomen World Vision ja ABILIS-säätiö, ylläpitää pienlainoitusprojektia. Projekteista valtaosta on Afrikan ja Aasian maissa. Kansalaisjärjestöjen pienlainoihin budjetoidut varat vaihtelevat parista sadasta eurosta satoihin tuhansiin euroihin.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia