Öljyn hinta ei riitä mullistamaan maailmaa

Kaikki valittavat nyt öljyn kalleutta, mutta hinta ei vieläkään heijasta sen ympäristökustannuksia. Eikä se riitä aiheuttamaan muutoksia, jotka veisivät ihmiskunnan vähemmän katastrofaaliselle tielle, asiantuntijat sanovat.

Öljyn hinnan nopea nousu viime vuosien aikana ei ole johtanut tarvittavaan globaalin talousjärjestelmän sääntelyyn. Pikemminkin on vain mukauduttu tilanteeseen ja yritetty säilyttää nykyinen järjestys, sanoo Gilperto Dupas.

Dupas johtaa kansainvälistä taloustutkimusta Brasilian São Paulon yliopistossa ja toimii Kansainvälisen taloustutkimuslaitoksen (IEEI) puheenjohtajana.

Dupasin mukaan öljyn kysynnän kasvu jatkuu, koska länsimaiset kulutusmallit leviävät varsinkin Kiinaan ja Intiaan. Lisäksi autojen hinnat halpenevat, koska "henkiin jäävät vain yhtiöt, jotka valmistavat niitä (autoja) 2 500 dollarilla, mikä kiihdyttää yksityisautoilua".

Ruoan ja energian kysynnän maailmanlaajuisen kasvun ohella myös tavaratuotanto kiihtyy, koska monien laitteiden elinkaari lyhenee entisestään. Pyrkimys voiton maksimointiin edistää jatkuvasti "entistä luovempaa tuhoa", tutkija ennustaa.

Vain inflaatio näkyy

Öljyn ennätyskorkeiden hintojen ainoa näkyvä seuraus on Dupasin mukaan laajalle levinnyt inflaatio. Se tuntuu varsinkin ruoan hinnoissa ja heijastaa nyky-yhteiskunnan öljyriippuvuutta.

Kriisi ei kuitenkaan ole riittävän syvä nostattaakseen syvällisiä kysymyksiä koko talousjärjestelmästä.

Järjestelmällä on valtava kyky torjua painetta ja muutoksia, Dupas sanoo. Kirjassaan O mito do progresso (Edistyksen myytti) hän tutkii, kuka määrää kehityksen suunnan ja mitkä ovat sen sosiaaliset ja ympäristökustannukset.

Dupas epäilee, ettei globaali talousjärjestelmä kykene sääntelemään itseään loputtomasti pahenevassa kriisissä, jota ilmastonmuutos syventää.

"Uusia Kiinoja" on aina

Myös Rio de Janeiron liittovaltion yliopiston professori Fernando Cardim de Carvalho uskoo, että nyt ollaan uudessa pitkään jatkuvassa tilanteessa, jota leimaavat öljyn, kuparin ja teräksen kohoavat hinnat.

Aiemmin teollistuminen nopean talouskasvun maissa – kuten Aasian "tiikeritalouksissa" eli Hongkongissa, Singaporessa, Etelä-Koreassa ja Taiwanissa – perustui halpaan työvoimaan, joka loppui, kun maa saavutti tietyn kehitysasteen. Väestön elintaso kohosi asteittain, mikä vakautti prosessia.

Nyt ei tapahdu niin, Cardim sanoo.

Yli 1,3 miljardin asukkaan Kiina edustaa "rakenteellista voimaa, kysynnän kasvua, jolle ei näy rajaa". Siksi prosessia jatkamaan on tarjolla aina "uusia Kiinoja", jotka ovat samaan aikaan sekä moderneja että alikehittyneitä, Cardim pohtii.

"Ilmiölle ei löydy vertailukohtia historiasta", hän muistuttaa.

Kiina säilyttää kilpailukykynsä tekstiilituotannossa, joka aiemmin etsi alati uusia entistä köyhempiä ja halvemman tuotannon maita.

Kallis öljy voi kuitenkin johtaa nopeasti talouslamaan, mikä voisi pitkällä tähtäimellä kannustaa öljyn korvaamista uusiutuvilla energiamuodoilla.

Tästä seuraa Cardimin mukaan uusi teollinen vallankumous.