Uutiset Lasten oikeudet

Nepalissa on tuhansia alaikäisiä kotiapulaisia – Entinen lapsityöläinen haluaa lopettaa lapsityövoiman käytön

Sarita Giri työskenteli Kathmandussa kotiapulaisena 13-vuotiaasta 16-vuotiaaksi. Köyhyys ajaa monet nepalilaiset lapsityöläiseksi, mutta viime vuosina pieniä kotiapulaisia on nähty yhä vähemmän. Vanhemmat alkavat ymmärtää lapsityövoimaan liittyvät ongelmat.
Nepalilaistyttö huivi kaulassa
Maailmassa on 168 miljoonaa 5–17-vuotiasta lapsityöläistä. Nepalilainen Sarita Giri työskenteli kotiapulaisena 13-vuotiaasta 16-vuotiaaksi. (Kuva: Tuukka Ervasti)

Sarita Giri, 18, työskenteli 13-vuotiaasta 16-vuotiaaksi asti kotiapulaisena Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa. Nuorempia veljiään hän ei kotitaloustyöhön päästäisi.

”Lapsityövoiman käyttö pitää lopettaa, siitä on lakikin”, hän sanoo.

Aloittaessaan naisten ja lasten oikeuksia puoltavan CWISH-järjestön (Children & Women in Social Service & Human Rights) päiväkerhon muutama vuosi sitten Giri oli sulkeutunut ja hiljainen. Nyt siitä ei enää ole merkkejä.

”Sarita puhuu omasta ja muiden puolesta. Hän raportoi kerhon kautta yhden seksuaalisen hyväksikäyttötapauksenkin”, kertoo hänen luottohenkilönsä, järjestön sosiaalityöntekijä Yadav Basnet.

1,6 miljoonaa lapsityöläistä

Alle 14-vuotiaiden työnteko on Nepalissa kielletty, ja 14–16-vuotiaiden viikkotyöaika on rajattu 36 tuntiin. Siitä huolimatta Nepalissa on Kansainvälisen työjärjestön ILOn arvion mukaan 1,6 miljoonaa lapsityöläistä.

Lapsia työskentelee maataloudessa, tiili- ja mattotehtailla, kiviteollisuudessa, armeijassa, kuppiloissa, pikkubussien apumiehinä ja kaupustelijoina. Kathmandun laaksossa on 10 000–14 000 tyttöä seksityössä.

Kathmandun keskiluokkaistuvissa lähiöissä pieni kotitaloustyöläinen on statussymboli. Pääkaupungin kotitalouksissa työskenteleekin arvioiden mukaan 17 000–20 000 Sarita Girin kaltaista lasta.

Lapsityöhön on useita syitä. Lapsi saattaa paeta alkoholismia tai väkivaltaa. Osa haluaa kouluun, osa maalta kaupunkiin. Lapsia lähetetään etsimään omaa toimeentuloa tai tukea perheelle. Lapsia myös myydään ja välitetään työhön.

Vanhemmat ovat tietämättömiä lasten oloista ja työn seurauksista. Ero perheestä traumatisoi, ja henkinen ja ruumiillinen kehitys kärsivät työstä.

Työpäivä kesti iltakymmeneen

Sarita Girin perheellä oli talousvaikeuksia. Siksi esikoinen lähetettiin syrjäisestä Sindhupalchokista maan keskiosista pääkaupunkiin 13-vuotiaana. Hän pääsi kaksilapsiseen perheeseen. Aamuviidestä alkaen hän keitti, siivosi, kasteli kasveja ja tiskasi. Sen jälkeen hän kipaisi kouluun kymmeneksi. Työt jatkoivat klo klo 16:sta 22:een. Sitten odottivat läksyt.

Työtä vastaan Sarita sai koulutuksen, ylläpidon, vaatteet ja kotimatkoja juhlapyhinä.

Työnantajan perheen samanikäiset tytär ja poika kävivät parempaa koulua. Giri nukkui lattialla tyttären huoneessa ja uneksi siitä, mitä sisarukset tekivät – esimerkiksi pyörivät vapaalla kaverien kanssa. Jos rouva haukkui Giriä liikaa, sisarukset puolustivat tyttöä.

Eriarvoisuuden takia Giri ei halua kohtaloaan veljilleen. Hänestä lapsia ja vanhempia ei pidä erottaa.

Kolmen vuoden jälkeen hän palasi perheensä luo, kun työnantaja muutti ulkomaille ja oma perhe oli muuttanut Kathmanduun. Hänen isänsä on toimistotyössä ja äiti vihannesmyyjänä, veljet koulussa. Giri itse on kymppiluokalla ja haaveilee hotellijohdon koulutuksesta.

Muutos meneillään

Giriä kerhon kautta ja sosiaalityöntekijän tuella auttanut CWISH-järjestö syntyi vuonna 1993, kun Nepalin demokratiakehitys salli järjestöjen perustamisen. Järjestön tarkoitus oli auttaa naisia, mutta naiset puhuivat kadonneista lapsistaan ja pyysivät etsimään heitä. Etsittäessä löytyi aina muitakin lapsia, lapsityöläisiä, perustaja Shanti Adhikari kertoo toimistotalossaan.

Alussa järjestö joutui vetoamaan työnantajiin, paikallishallintoon ja opettajiin, jotta lapsityöläiset pääsisivät kouluun. Se järjesti ja järjestää yhäkin opetusta lasten vapaa-ajalla, ammattikoulutusta, terapiaa ja tukea. Tukea se saa muun muassa suomalaiselta Interpedialta.

CWISH on saavuttanut 170 000 lasta ja yli 300 000 vanhempaa. Sillä on sosiaalityöntekijöiden verkosto ja auttava puhelin, ja se lobbaa parlamentissa. Järjestö tukee myös lasten palauttamista perheisiinsä. Noin 900 lasta on palautettu.

CWISH:n mukaan lapsikotitaloustyöläisten määrä Kathmandussa on pudonnut: heitä on joka 20:nnessä taloudessa, ennen joka 5:nnessä. Kun tieto ongelmista on alkanut saavuttaa vanhemmat, vähemmän lapsia lähetetään Kathmanduun.

Koulua käy Kathmandun kotitaloustyöläisistä 75 prosenttia, kun 2000-luvun alussa osuus oli 12 prosenttia. Adhikari uskoo, että oppivelvollisuus poistaisi lapsityöläisyyden.

Aiemmin yleisiä lapsiorjia hävettäisiin nyt ja kutsuttaisiin vieraiden edessä lapsiksi, sukulaisiksi tai vierailijoiksi, Adhikari sanoo. ”Työnantajat ovat peloissaan.”

Kotiapulainen on nyt arvostettu aikuisten ammatti, kertoo myös entinen pikkupiika Rekha Khadka. Kotiapulaiset ovat myös järjestäytyneet ammatillisesti.

Laki kieltää lapsityövoiman käytön, mutta käytäntö on toista

  • Nepal on ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen. Myös uusi perustuslaki korostaa lapsen oikeuksia.

  • Alle 14-vuotiailta työnteko on kielletty, 14-16-vuotiaiden viikkotyöaika rajattu 36 tuntiin. Vaarallinen työ on kielletty alle 16-vuotiailta. Työn teettäminen lapsen tahtoa vastaan sekä pakkotyö on kielletty.
     
  • Nepal on ratifioinut työjärjestö ILOn lapsityövoiman alaikärajaa koskevan sopimuksen ja räikeimmät lapsityövoiman muodot kieltävän sopimuksen. Lapsiasioille on oma jaoksensa työministeriössä. Organisaatio ulottuu paikallistasolle.
     
  • ILO katsoo Nepalilla olevan riittävät lait ja mekanismit poistaa lapsityövoiman käyttö. Lapsityövoiman syyt ja seuraukset eivät kuitenkaan ole kunnolla tiedossa.

Lasten oikeudet köyhyyslapsettyökansalaisyhteiskunta Nepal

Lue myös

Poika kantaa raskasta puupölkkyä

Selvitys: Talouskasvusta huolimatta lapsityövoiman riski on monissa tuottajamaissa yhä suuri

Hulppean talouskasvun maissakin lapsityövoima on yhä sitkeä ongelma. Hyödyt eivät ole vielä valuneet kaikkein köyhimmille, toteaa konsulttiyhtiö Verisk Maplecroft selvityksessään.
Nainen pesee astiaa kumartuneena

Boko Haram sieppaa yhä tyttöjä sotasaaliikseen Nigeriassa

Boko Haram käyttää tyttöjä muun muassa seksikumppaneina sekä panttivankeina, joiden avulla se kiristää viranomaisia vapauttamaan omia jäseniään vankilasta. Vangittujen tyttöjen synnyttämistä poikalapsista kasvatetaan uusia taistelijoita.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Ahmed Hadji sohvalla Kirkon Ulkomaanavun tiloissa

Ugandalainen Ahmed Hadji selvisi hengissä terrori-iskusta ja ryhtyi ehkäisemään radikalisoitumista – ”Monella ei ole uskonnosta riittävästi tietoa”

Ääriliike al-Shabaab houkuttelee nuoria Ugandassa, jossa on maailman nuorimpiin kuuluva väestö ja vain vähän työpaikkoja. Nuorisojärjestöä johtavan Ahmed Hadjin mukaan nuoret tarvitsevat töitä ja tarkoituksen elämälleen. Valtio näkee nuoret kuitenkin uhkana.
Lasta rokotetaan

Raportti: Joka kymmenes lapsi jää ilman rokotteita – Rokotuskattavuuden kasvu pysähtynyt 2010-luvulla

Maailmassa 20 miljoonaa lasta, valtaosa kaikkein köyhimpiä, jää ilman rokotteiden antamaa suojaa, käy ilmi WHO:n ja Unicefin tuoreesta raportista. Samaan aikaan länsimaissa kasvava rokotevastaisuus on nostanut tuhkarokkotartuntojen määrän ennätyslukemiin Euroopassa.
Nainen maissipellolla

Lohkoketjuteknologia auttaa pienviljelijöitä Jamaikalla – Mahdollistaa lainan saamisen jopa ilman pankkitiliä

Iso osa maailman pienviljelijöistä on kokonaan pankkipalvelujen ulkopuolella. Jamaikalainen startup-yritys hyödyntää lohkoketjuteknologiaa, jonka avulla viljelijät voivat saada mikroluottoja ilman takuita tai edes pankkitiliä.
Riisipelto ylhäältä kuvattuna

Miten maailman nälkä voitetaan?

Nälkäongelman tarkastelu vain tuotannon tai ruuan jakautumisen näkökulmasta ei riitä. Vauraiden maiden pitäisi ajaa oikeudenmukaisempaa ruoka-, kauppa- ja kehityspolitiikkaa ja tukea kestävämpää yhteiskuntakehitystä, kirjoittaa tutkija Ville Lähde.