(IPS) -- Nepalissa 25. huhtikuuta tapahtuneessa maanjäristyksessä kuoli 8 844 ihmistä. Heistä yli 3 000 kuului Tamang-kansaan. Himalajan vuoristoseudulla elävän köyhän tiibetiläis-burmalaisen ryhmän osuus nepalilaisista on kuitenkin vain runsas viisi prosenttia, yhteensä noin 1,35 miljoonaa ihmistä.

Maanjäristykset eivät tapa, talot tappavat, on tunnettu sanonta siellä, missä järistyksiä esiintyy. Nepalin järistyksessä vaurioitui viimeisimpien tietojen mukaan 607 212 rakennusta. Yli 60 prosenttia vaurioituneista rakennuksista sijaitsee tamangien asuttamilla alueilla.

Lähes kaikki uhrit hautautuivat kotiensa raunioihin. Tyypillinen romahtanut rakennus on osaamattoman muurarin kivistä ja savesta kyhäämä asumus. Rakennustekniikka on suosittu, koska kivi ja muta ovat ilmaisia, toisin kuin tiilet ja sementti.

Lähes koko kylä raunioina

Ramchen kylää asuttavat tamangit. Kylän 181 talosta 168 tuhoutui maanjäristyksessä asuinkelvottomaksi.

Välittömästi järistyksen jälkeen Ramchen asukkaat saivat apua toisiltaan. Viikko tuhon jälkeen Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosasto ECHO toimitti ramchelaisille huopia, pressuja ja moskiittoverkkoja.

Nyt apua tuo nepalilainen kansalaisjärjestö ADRA, joka jakaa kyläläisille EU:n logolla merkittyjä vesikanistereita ja hygieniapakkauksia, joista löytyy hammasharja ja tahnaa, vedenpuhdistustabletteja, terveyssiteitä ja ehkäisypillereitä.

Kylän jälleenrakentamisesta kenelläkään ei ole tietoa, mutta aiemmin korkeassa asemassa valtion suunnittelukomissiossa toiminut Jagdish Chandra Pokhrel varoittaa toistamasta aiempia virheitä.

Pokhrel viittaa 1980-luvulla tapahtuneeseen tamangien joukkosiirtoon Makwanpurin alueella. Tuolloin valtio vastoin siirrettävien toiveita kompensoi menetykset rahalla sen sijaan, että olisi osoittanut asukkaiden toiveiden mukaan uuden asuinsijan.

"Hallitus antoi heille rahaa, mutta harvat ostivat maata. Rahat kuluivat nopeasti ja asukkaat jäivät vaille vähäistäkin omaisuutta."

Osa Ramchen asukkaista viljelee maatilkuillaan maissia tai perunaa, mutta sadosta riittää perheen tarpeisiin vain pariksi kolmeksi kuukaudeksi. Loppuvuoden elanto ansaitaan urakkatöillä.

Köyhyys on pakottanut monet tamangit muuttamaan Nepalin pääkaupunkiin Kathmanduun, jossa he työskentelevät muun muassa kantajina ja kolmipyöräisten riksojen kuljettajina.

Varsinainen virkakieltojärjestelmä, joka kielsi tamangeilta hallinto- ja sotilasvirat, ei ole enää muodollisesti voimassa, mutta toimii edelleen käytännössä. Buddhalaiset tamangit eivät varsinaisesti kuulu hinduvaltion kastijärjestelmän piiriin, mutta käytännössä valta on keskittynyt hindujen yläkasteille.