Uutiset

Näkökulma: Kuka tuo rauhan Syyriaan?

Syyrian kriisin syvetessä tarve verenvuodatuksen lopettamiseen kasvaa, mutta rauhanaloitteet ja toimijat ovat vähissä, arvioi Marko Lehti.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Ulkopolitiikka-lehden numerossa 3/2012. Tilaa lehti täältä.

Syyriassa vuonna 2011 alkaneessa konfliktissa on kuollut jo yli 20 000 ihmistä. Humanitaarisen kriisin syvetessä tarve verenvuodatuksen lopettamiseen kasvaa, mutta uudet rauhanaloitteet ja ennen kaikkea toimijat ovat vähissä.

Keinoja rauhan saavuttamiseksi Syyriassa on periaatteessa useita: sanktiot, ulkopuolisen välittäjän monitoroimat neuvottelut maan hallinnon ja opposition välillä, aseellinen tuki oppositiolle (tai hallitukselle) ja lopulta humanitaarinen interventio. EU on luottanut sanktioihin, jotka ovat osaltaan rapauttaneet presidentti Bašar al-Assadin kannatusta Syyrian keskiluokan ja liike-elämän piireissä. Sanktiot eivät kuitenkaan tarjoa avaimia rauhanratkaisuun.

YK:n ja Arabiliiton erityisedustajan Kofi Annanin helmikuussa neuvottelema rauhansuunnitelma on ollut ainoa aktiivinen yritys ratkaista konflikti neuvottelemalla, mutta Annanin ero tehtävästään elokuussa osoitti viimein kaikille suunnitelman kaatuneen. YK:n nimittämän uuden rauhanvälittäjän Lakhdar Brahimin edellytykset neuvotella sopimus osapuolten välille ovat vähäiset ilman Venäjää ja Kiinaa, jotka ovat estäneet YK:n turvallisuusneuvostoa puuttumasta tilanteeseen. Al-Assadin hallinto on myös menettämässä kykynsä neuvotella kamppaillessaan olemassaolostaan.

Syyrian oppositio on puolestaan hyvin hajanainen ja riitainen. Ei ole selvää, kenen kanssa neuvotella ja mikä on kunkin tahon mandaatti ja kyky vaikuttaa tilanteeseen. Syyrian kansallinen rintama (SNC) pitää majaansa Istanbulissa. Se kannattaa kansainvälistä puuttumista konfliktiin, muttei interventiota. Kansallisen yhteistyön komitea (NCC) on korostanut rauhanomaista vastarintaa ja dialogia. Pääosin Syyrian armeijasta loikanneista sotilaista koostuva Vapaan Syyrian armeija noudattaa puolestaan aseellisen vastarinnan linjaa. Kuvaa hämmentävät lisäksi al-Qaidan nimissä toimivat ryhmät, jotka käyttävät tilannetta hyväkseen omien tavoitteidensa ajamiseen.

Kansainvälinen keskustelu Syyriasta on keskittynyt Syyrian ystävien ryhmän ympärille. Siihen kuuluu suurin osa länsimaista ja arabimaista, muttei kriisin kannalta avainasemassa olevia Venäjää, Kiinaa ja Irania. Ryhmä ei ole pystynyt tarjoamaan uusia aloitteita, vaan on tukenut Annanin suunnitelmaa ja sanktioiden politiikkaa.

Läntinen yleisö jäi hämilleen

Konfliktin ratkaisuvalikoimasta on enää käyttämättä interventio ja suora aseellinen tuki. Ne ovat äärimmäisen ongelmallisia, koska ne voivat ruokkia väkivaltaa ja vakauden sijaan luoda epävakautta. Onnistuneen intervention tulisi tukea kansainvälistä rauhansuunnitelmaa, sillä pitäisi olla laaja tuki ja ainakin joidenkin konfliktin osapuolten hyväksyntä. Moderneilla humanitaarisilla interventioilla on esimerkiksi Bosniassa ja Kosovossa pystytty lopettamaan väkivalta, mutta ei välttämättä luomaan kestävää rauhaa. Kansainvälinen yhteisö on tiiviisti sitoutunut "valloittamiensa" maiden jälleenrakentamiseen ja hallinnointiin rauhanprosessin nimissä mutta lamaannuttanut vakaalle yhteiskunnalle ominaisen omaehtoisen sovittelun.

Libyan sota tarjoaa vaihtoehtoisen esimerkin väliintulosta. Tilanne Libyassa oli kuitenkin monin osin erilainen kuin Syyriassa: Libya menetti voimakkaat tukijansa, puuttuminen konfliktiin siunattiin pikaisesti YK:ssa, maan asevoimat olivat selvästi heikommat kuin Syyriassa, eikä konfliktiin liittynyt monimutkaisia etnisiä ja uskonnollisia jännitteitä. Yleisen mielipiteen luoma moraalinen paine on ollut tärkeä osatekijä aiemmissa humanitaarisissa interventioissa. Vapaan median välittämä kuvausjulmuuksista on synnyttänyt yleisen moraalisen paineen puuttua tilanteeseen. Ratkaisevaa ei ole, kuinka paljon konfliktista kirjoitetaan, vaan miten se esitetään. Usein yksittäinen verilöyly on ollut avainasemassa yleisen mielipiteen herättämisessä.

Syyriassa Houlan kylän verilöyly 25. toukokuuta näytti samanlaiselta käänteeltä kuin esimerkiksi Srebrenican joukkomurha Bosnian sodassa 1995. Houlassa kuoli 108 ihmistä, joista 49 lapsia ja 34 naisia. Suurin osa uhreista oli teloitettu julmasti lähietäisyydeltä. Yleinen näkemys on, että iskuun syyllistyi Syyrian hallitusta tukeva puolisotilaallinen Shabiba-rikollisryhmä. Houlan jälkeen Syyriassa on syyllistytty useisiin muihin verilöylyihin esimerkiksi Homsin ja Darayan kaupungeissa, mutta läntinen media on vältellyt äärimmäisiä kuvia. Kuvat eivät ole välttämättä luotettavampia kuin muu todistusaineisto, mutta niillä on voima sokeerata. Syyrian konflikti on myös mediasotaa, ja al-Assadin hallinto on pystynyt pitkään ja varsin onnistuneesti estämään kansainvälisen median toiminnan. Mediasota on hämärtänyt yksinkertaistettua tarinaa hyvän ja pahan taistelusta, joka on useimmiten edellytys yleisen moraalisen paineen syntymiselle. Bosniassa konnan rooli oli Slobodan Miloševićilla ja serbeillä. Libyassa demonisoitiin Muammar Gaddafi.

Syyriassa opposition hajanaisuus, uskonnollisten ryhmien moninaisuus ja varsinkin islamin keskeinen merkitys kapinallisille on hämmentänyt läntistä yleisöä. Al-Assad on saanut selkeimmin tarinan pahan hahmon roolin, mutta oppositio on jäänyt läntisessä mediassa kasvottomaksi.

Al-Assadien hallinto on syyllistynyt aiemminkin julmuuksiin ilman lännen reaktioita. Vain kolme vuosikymmentä sitten helmikuussa 1982 Bašarin isä Hafezal-Assad kukisti muslimiveljeskunnan johtaman sunnien kansannousun Haman kaupungissa silmittömällä väkivallalla. Syyrian armeija käytännössä tuhosi koko Haman vanhankaupungin, ja arviot uhrien määrästä vaihtelevat 10 000:sta 40 000:een. Lännessä on ollut vaikeuksia samaistua islamin sävyttämiin kansannousuihin, vaikka ne tehtäisiin demokratian nimissä.

Turkilla ratkaisun avaimet

Syyrian kriisin kannalta olennaisia ulkovaltoja ovat Yhdysvallat, EU, Venäjä, Turkki ja Saudi-Arabia. Näistä kolme en¬simmäistä on ollut hämmennyksissä tapahtumien edessä. Yhdysvallat omaksui 2000-luvulla George W. Bushin kaudella maailman šeriffin roolin, mutta Irakin ja Afganistanin sodat ovat väsyttäneet maan innon. Etenkin presidentinvaalienalla Yhdysvaltojen halu uuteen sotilasoperaatioon on vähäinen, ja Barack Obaman hallinnon huomio on keskittynyt pääosin Iraniin.

Euroopan unionin on ollut vaikea valita linjaansa suhteessa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan demokratialiikkeisiin. EU julistaa mielellään normatiivista valtaa, mutta on lähialueillaan tukenut perinteisesti enemmän vakautta ja jatkuvuutta kuin demokratiaa. Kahden viime vuoden kehityksessä Libyan sota on poikkeus, joka näyttää tyydyttäneenmyös talouskriisin kanssa kamppailevieneurooppalaisten valtojen, varsinkin Ranskan, halun esiintyä lännen johtajana. Syyrian liberaali oppositio odottaa EU:lta paljon näkyvämpiä otteita ja päät-täväisyyttä, mutta usko lännen apuun on hiipumassa.

Venäjä on viime vuosina järjestelmällisesti haastanut liberaalin lännen yksinoikeuden määrittää kansainvälisen järjestelmän periaatteet, kuten demokratian ja suvereniteetin. Venäjä puolustaa Syyriassa omia etujaan ja asemaansa maailmanjärjestyksessä eikä siksi luovu Syyrian hallinnon tukemisesta.

Saudi-Arabia on aktivoitunut arabikevään vaikutuksesta ja omaksunut vastavallankumouksellisen politiikan koko Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Bahrainin kansannousun kukistaminen osoitti, ettei Saudi-Arabia kaihda koviakaan otteita. Nyt saudit aseistavat Syyrian oppositiota kääntääkseen vallankumouksen islamilaiseksi ja puhuvat sunnien liitosta šiiamuslimeja vastaan. Saudien tukema vallankumous olisi tuskin edullinen Syyrian opposition liberaaleille tai maan useille uskonnollisille vähemmistöille, kuten arabikristityille. Oppositiota aseistamalla ennemminkin lisätään kuin padotaan väkivaltaa.

Uudenlaista aktiivista ulkopolitiikka lähialueillaan harjoittava Turkki voi olla avain konfliktin ratkaisuun. Turkki on tukenut aktiivisesti Syyrian oppositiota ja ottanut viime vuosina harteilleen myös rauhanvälittäjän roolia, mutta Syyrian konflikti leikkaa ehkä liian läheltä Turkin omia etuja, jotta maa voisi menestyksekkäästi rakentaa rauhaa.

Ankara on ollut huolissaan mahdollisen kurdihallinnon synnystä Pohjois-Syyriaan. Sen jälkeen kun Syyria ampui kesäkuussa alas Turkin ilmavoimien hävittäjän, Turkki on keskittänyt joukkoja Syyrian vastaiselle rajalle. Yhdysvaltain ja Turkin ulkoministerien keskusteluissa 11. elokuuta luotiin uutta rauhanakselia ja nostettiin ensi kertaa esiin ajatus lentokieltoalueen julistamisesta, mikä olisi ratkaiseva käänne kohti humanitaarista interventiota.

Koston kierre on katkaistava

Syyrian kriisin nopea ratkaisu edellyttäisi päättäväistä puuttumista tilanteeseen, mutta konfliktin eskaloituminen täydeksi sisällissodaksi ja väkivallan radikalisoima mielipideilmasto heikentävät mahdollisuuksia onnistua aktiivisessa rauhanvälityksessä. Lisäksi kansainvälisten toimijoiden haluttomuus ja kyvyttömyys aktiiviseen rauhanvälitykseen on silmiinpistävää. On syytä kysyä, onko Annanin suunnitelman kaaduttua tarpeen nojautua vain ja ainoastaan YK:n antamaan legitimiteettiin.

Olisi toivottavaa, että al-Assadin hallinnon lopulta romahtaessa myös EU ja Yhdysvallat ovat hereillä ja valmiita panostamaan myös sotilaalliseen rauhanoperaatioon, jos tarve vaatii. Pelissä on syyrialaisten siviilien turvallisuuden ohella koko Lähi-idän tulevaisuus. Olisi myös Euroopan omien etujen vastaista jättää Syyria syvenevään kaaoksen ja väkivallan kierteeseen. Huomio olisi jo nyt käännettävä niihin keinoihin, joilla voidaan väkivallan lopettamisen ohella estää vuosia jatkuva sisällissota ja eri ryhmien välinen koston kierre. 

Kirjoittaja on erikoistutkija Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa ja yleisen historian yliopistonlehtori Turun yliopistossa.

Sotaretki ilman laukaustakaan

Syyrian tapahtumat muistuttavat häkellyttävästi 150 vuoden takaista tilannetta, jolloin väkivalta leimahti maan druusien ja kristittyjen välillä. 1860-luvulla nykyisen Syyrian ja Libanonin alueet kuuluivatosmanien valtakuntaan, mutta hallinnon ote alueesta oli heikentynyt. Monietnisen ja -uskon¬nollisen alueen sisäiset kiistat olivat kärjistyneet.

Keväällä 1860 maroniittikristittyjen ääriainekset suunnittelivat Libanonin vuorilla iskuja druuseja vastaan. Kristittyjen epäonnistunut isku laukaisi koston kierteen: druusien armeija marssi kaupungista ja kylästä toiseen ja teurasti kristittyjä. Eurooppaan levinneet kertomukset Zahlehin ja Dayr al-Qamarin verilöylyistä herättivät lopulta yleisen mielipiteen.

Keisari Napoleon III alkoi Pariisissa koota eurooppalaista rintamaa rauhan palauttamiseksi Syyriaan. Yleisen painostuksen alla Euroopan suurvallat myöntyivät Ranskan vaatimuksiin puuttua tilanteeseen. Ranska lähetti Syyriaan Euroopan nimissä 6 800 miehen sotajoukon, jonka tehtävän rauhanrakentajana sulttaani siunasi. Samalla nimettiin kansainvälinen komissio Syyrian hallinnon organisoimiseksi. Humanitaarisista syistä ja koko sivistyneen Euroopan ni¬missä tehty sotaretki sopi keisarin tavoitteeseen vakuuttaa muu Eurooppa Ranskan suuruudesta.

Kun ranskalaiset joukot saapuivat Syyriaan, uudistusmielisen Muhammad Fuad Pašan johtama osmaniarmeija oli kuitenkin jo onnistunut rauhoittamaan tilanteen ankarilla tuomioilla. Ranskalaisten rauhanturvaajien tehtäväksi jäi kristittyjen suojeleminen, syyllisten kiinniottaminen, pakolaisten asuttaminen ja jälleenrakennuksen aloittaminen. Samalla kansainvälinen komissio neuvotteli Syyrialle uuden hallintomallin, joka perustui eri uskonnollisten ryhmittymien väliseen vallanjakoon.

Ranskalaiset poistuivat Syyriasta yhdeksän kuukauden jälkeen ampumatta laukaustakaan. Syyrian uusi hallintomalli takasi alueelle suhteellisen rauhan puoleksi vuosisadaksi.

Rauhanvälitys- ja prosessitSyyrian konfliktiValokeilassa Syyrian konflikti geopolitiikkakonfliktikonfliktinratkaisu Syyria

Lue myös

Tabletti, jonka näytöllä mm. Twitterin logo

Totuus sai potkut – Mitä rauhanrakentajat voivat tehdä asialle?

Totuuden jälkeisenä aikana algoritmit valitsevat, mitä näemme, ja valheet leviävät nopeammin kuin totuus. Sillä on vaikutusta jopa rauhanprosessien onnistumiseen. Miten, siitä kertoo Kirkon Ulkomaanavun kehittämispäällikkö Matthias Wevelsiep.
Peacekeepers, Congo

Naisista yhä pulaa rauhantyössä

YK:n rauhanturvajoukkojen sotilaista vain 3,7 prosenttia on naisia – kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta.

Malalasta YK:n nuorin rauhanlähettiläs

19-vuotias Malala Yousafai on YK:n kaikkien aikojen nuorin rauhanlähettiläs. Hän lähetti puheessaan viestin myös Yhdysvaltain presidentille Donald Trumpille.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Mies puolilähikuvassa tiiliseinää vasten.

Köyhyys on poliittista – Matti Kohosen missiona on taistella eriarvoisuutta vastaan talouspolitiikan keinoin

Financial Transparency Coalitionia johtava Matti Kohonen tekee työtä oikeudenmukaisemman talousjärjestelmän puolesta. Hän sai kipinän työhönsä jo lapsuudessa kohtaamastaan eriarvoisuudesta ja uskoo, että köyhyys ja eriarvoisuus eivät ole maailmassa välttämättömiä asioita.
Traktori pellolla, taustalla kylä.

Tutkijat: Euroopan voisi ruokkia luomuviljelyllä vuonna 2050

Tuoreen tutkimuksen mukaan ympäristön huomioiva viljely on mahdollista, mutta se vaatii monenlaisia muutoksia, muun muassa eläinperäisten tuotteiden käytön vähentämistä.
Kahta nuorta naista esittävä seinämaalaus korkean talon seinässä.

Ensi viikolla järjestetään suurin feministinen kokoontuminen neljännesvuosisataan – Tavoitteena tasa-arvon takapakin estäminen

YK:n tasa-arvojärjestön, Meksikon ja Ranskan johtama Generation Equality -foorumi aloittaa viisivuotisen kampanjan, jonka tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa muun muassa teknologia-alalla. Se on osittain vastareaktio populistiselle voimille, jotka ovat viime vuosina haastaneet tasa-arvoa, kertoo ulkoministeriön tasa-arvosuurlähettiläs Katri Viinikka.
Iranin lippuja

Kovaa kritiikkiä Iranin uudelle presidentille – Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Ebrahim Raisi oli mukana vuoden 1988 joukkoteloituksissa

Iranissa tapettiin tuhansia poliittisia vankeja vuonna 1988. Uutta presidenttiä on epäilty osallisuudesta tapahtumiin, mutta ketään ei ole rangaistu.
Mies ajaa aasien vetämillä kärryillä tietä pitkin.

Energian kalleus edistää metsätuhoa Zimbabwessa – Halvan sähkön puutteessa turvaudutaan puuhiileen

Laiton puunkaato tuhoaa Zimbabwesta joka vuosi noin 60 miljoonaa puuta eli osapuilleen 33 000 hehtaaria metsää. Yksi syy on energianlähteenä käytettävä puuhiili. Sakkorangaistuksetkaan eivät auta, sillä monelle sähkö on liian kallista ja puuhiili ainoa vaihtoehto.

Tuoreimmat

Tutkijat: Euroopan voisi ruokkia luomuviljelyllä vuonna 2050
Ensi viikolla järjestetään suurin feministinen kokoontuminen neljännesvuosisataan – Tavoitteena tasa-arvon takapakin estäminen
Kovaa kritiikkiä Iranin uudelle presidentille – Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Ebrahim Raisi oli mukana vuoden 1988 joukkoteloituksissa
Energian kalleus edistää metsätuhoa Zimbabwessa – Halvan sähkön puutteessa turvaudutaan puuhiileen
Globaali ruokajärjestelmä tuottaa nälkäisiä ja uhkaa planeetan kantokykyä – Systeemin pitää muuttua, ja siihen voi vaikuttaa myös Suomi, summaa tuore raportti
Kuivuus voi olla seuraava pandemia, varoittaa YK-raportti – Ilmastonmuutos altistaa lisää useimpien maiden kuivuusriskiä lähivuosikymmeninä
Köyhyys on poliittista – Matti Kohosen missiona on taistella eriarvoisuutta vastaan talouspolitiikan keinoin
Lämpenevä merivesi tuhoaa koralleja El Salvadorissa ja vie samalla elinkeinon kalastajilta – ”Vesi on niin kuumaa, että se näyttää jo keitolta”
Egypti aikoo teloittaa 12 Muslimiveljeskunnan jäsentä – Teloitukset kiihtyneet jälleen tänä vuonna
Filippiinien huumesodassa on todennäköisesti tapahtunut rikoksia ihmisyyttä vastaan – Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä vaatii virallista tutkintaa

Luetuimmat

Suomen uudessa kehityspolitiikan selonteossa on hienoja periaatteita, mutta konkretia puuttuu, kritisoivat järjestöt – ”Voi jäädä rammaksi ankaksi”
Maailman piti päästä eroon lapsityöstä, mutta kehitys on kääntynyt jyrkkään alamäkeen – ”Intiassa kestää ainakin kymmenen vuotta päästä pandemiaa edeltävään tilanteeseen”
”Suomalaisten ei pitäisi ottaa demokratiaa itsestäänselvyytenä”, vetoaa kansalaisaktivismin veteraani Maina Kiai, joka seuraa huolestuneena koronan vaikutuksia ihmisoikeuksiin
Köyhyys on poliittista – Matti Kohosen missiona on taistella eriarvoisuutta vastaan talouspolitiikan keinoin
Kuivuus voi olla seuraava pandemia, varoittaa YK-raportti – Ilmastonmuutos altistaa lisää useimpien maiden kuivuusriskiä lähivuosikymmeninä
Suomi on tuoreen selvityksen mukaan kestävän kehityksen kärkimaa – Koronapandemia käänsi globaalit trendit kuitenkin laskusuuntaan
Vuoden maailmanparantaja -palkinto vammaistyötä tukevalle Abilis-säätiölle – Pandemia teki järjestön tuesta aiempaakin kysytympää
Maailmassa on yhä vireillä 432 hiilikaivosprojektia, vaikka hiilestä pitäisi luopua, paljastaa tuore selvitys – aktiivisimpia Kiina ja Australia
Pelastakaa Lapset: Lasten sieppauksista on tullut osa sodankäyntiä Mosambikissa – Etenkin tyttöjä kaapataan jopa suoraan kodeistaan
Kysely: Suomalaisilla vääriä mielikuvia mielenosoittamiseen liittyvistä oikeuksista – Etenkin vanhempien ikäluokkien asenteet kovia