Naisten oikeuksien sopimus 25 vuotta

Naisten syrjinnän kieltävä kansainvälinen sopimus eli Cedaw tuli voimaan ennätysvauhtia: jo syyskuussa 1981 tarvittava määrä valtioita oli ratifioinut eli ottanut sen osaksi omaa lainsäädäntöään. Nopeus löi laudalta kaikki aiemmat YK:n ihmisoikeussopimukset.

Naisten asemaa pohtinut YK:n maailmankonferenssi Pekingissä 1995 asetti tavoitteeksi kaikkien jäsenmaiden saamisen mukaan Cedawiin vuoteen 2000 mennessä. Se jäi kuitenkin haaveeksi, sillä esimerkiksi Yhdysvaltojen ratifiointi puuttuu yhä.

USA:n senaatin ulkoasiainkomitea hyväksyi Cedawin 2002, mutta päätöstä ei koskaan viety koko senaatin käsittelyyn. Sopimuksen ratifiointi olisi vaatinut puolelleen 67 kaikkiaan sadasta senaattorista.

"Kyllä sekin aika tulee, että Yhdysvallat ratifioi sopimuksen, sillä monta naisryhmää uurastaa sen puolesta", YK:n Cedaw-komitean puheenjohtaja Feride Acar vakuuttaa.

Hänen mielestään kaikkien YK-valtioiden saaminen mukaan sopimukseen on muutenkin vain ajan kysymys. "Pekingin jälkeen ratifiointeja on tullut tasaista tahtia", Acar sanoo tähdentäen naisjärjestöjen ratkaisevaa roolia hallitusten painostamisessa.

Cedaw on laillisesti sitova sopimus, joka listaa naisten oikeuksien perusperiaatteet ja kieltää niiden rikkomisen sekä naisten syrjimisen elämän kaikilla alueilla.

Sopimuksen takaamat oikeudet perustuvat sukupuolten tasa-arvoon ja koskevat kaikkia naisia aviosäätyyn katsomatta.

Cedawin noudattamista valvomaan perustettiin 1982 YK-komitea, johon kuuluu 23 riippumatonta asiantuntijaa. Acar kertoo, että komitean heinäkuisessa kokouksessa kirjattiin useita uusia aluevaltauksia.

Cedawin vuonna 2000 voimaan tullut lisäys antaa komitealle vallan käynnistää tutkimuksia tapauksista, joissa epäillään vakavaa tai systemaattista naisten oikeuksien loukkaamista. Lisäksi naisille avattiin mahdollisuus jättää komitealle valituksia.

Heinäkuun kokous kuuli tulokset ensimmäisestä sopimuslisäyksen nojalla tehdystä tutkimuksesta ja otti vastaan ensimmäisen yksittäisen henkilön tekemän valituksen.

Yhdysvaltalaisten ja meksikolaisten kansalaisjärjestöjen pyytämä selvitys koski Juarezin kaupungissa Meksikossa tapahtuneita naisten katoamisia ja murhia.

Selvityksen tulokset on toimitettu Meksikon hallitukselle, joka on velvollinen vastaamaan kysymyksiin Cedaw-komitean tammikuun kokouksessa. Komitean raportti julkistetaan syyskuussa.

Acar kertoo, että komitean tutkimus toi Juarezin tapahtumiin lisävalaistusta. Tappajien ja uhrien kohtaloiden ohella komitea pureutui kaupungin ilmapiiriin ja kulttuuriin, jotka synnyttivät väkivaltaista käyttäytymistä.

"Suosituksemme eivät liity vain yksittäisiin tapauksiin, vaan puuttuvat tapahtumien taustalla vaikuttaneisiin syihin", hän selittää.

Ensimmäiseen - saksalaiselta naiselta tulleeseen - valitukseen komitea ei puuttunut, koska epäkohdan korjaamiseksi ei ollut käytetty ensin kaikkia saksalaisen yhteiskunnan tarjoamia keinoja, kuten Cedaw edellyttää.

Acarin mukaan komitean käsittelyyn on tulossa neljä valitusta lisää, nekin pääosin eurooppalaisten naisten tekemiä.

Osa naisjärjestöistä on tyytyväisiä Cedaw-komiteaan, mutta myös arvostelua kuuluu.

"Kun on ollut yhdessä komitean istunnossa, on nähnyt ne kaikki", Yhdysvalloissa päämajaansa pitävän Naiset ja kehitys -järjestön Doris Mpounu valittaa.

Hänen mielestään komitean pitäisi tivata jäsenmailta yksilöidympää tietoa esimerkiksi naisten ja kehityksen suhteesta.

"Emme voi muuta kuin painostaa valtioita", Acar puolustautuu.

Hänen mukaansa ongelmana ovat varaumat, joita varsinkin monet Lähi-idän, Afrikan ja Aasian maat ovat tehneet eri sopimuskohtiin.

Kyse on useimmiten artikloista, joiden valtiot katsovat olevan ristiriidassa islamin lain kanssa. Varaumat liittyvät sukupuolten tasa-arvoon avioliittoa ja -eroa, puolison valintaa, perhettä ja perintöoikeutta koskevassa lainsäädännössä.

Kaikkiaan 53 valtiota on jättänyt varaumia yhteen tai useampaan sopimuksen artiklaan.

"On kuitenkin parempi, että nuo maat ovat puheissa kansainvälisen yhteisön kanssa, vaikka varaumien kanssakin", Acar huomauttaa. Hänen mukaansa valtiot eivät ole kieltäytyneet keskustelemasta komitean kanssa varaumistaan.

Acar näkee Cedawin suurimpana saavutuksena sen, että naisten ihmisoikeudet on saatu päiväjärjestykseen myös kehitysmaissa, joissa kansalaisyhteiskunta monesti tapailee vasta ensi askeleitaan.

Haasteena on nyt paitsi saattaa sopimuksen olemassaolo kaikkien naisten tietoon, myös valmentaa heidät käyttämään sitä, Acar sanoo.

(Inter Press Service)