Uutiset

Monen Afrikan maan vesijärjestelmä on peräisin siirtomaa-ajalta – Miljoonat pienviljelijät joutuvat siksi käyttämään vettä ”laittomasti”

Uusi tutkimus kehottaa Afrikan maita uudistamaan vesijärjestelmänsä. Tällä hetkellä virallinen vedenkäyttöoikeus on usein vain suuryrityksillä ja monet pienviljelijät jäävät ilman.
Vihreitä lehtikasveja pellolla, viljelijöitä
EU:n tukema uusi kastelumalli auttoi viljelijöitä Kenian Isolossa vuonna 2013. Uuden tutkimuksen mukaan monissa Afrikan maissa vesijärjestelmä on peräisin siirtomaa-ajalta. (Kuva: Martin Karimi / EU Civil Protection and Humanitarian Aid Operations / CC BY-ND 2.0)

Monet Afrikan pienviljelijöistä joutuvat kastelemaan peltonsa ainakin teoriassa laittomasti, koska heillä ei ole virallisesti lupaa käyttää vettä, selviää tuoreesta tutkimuksesta (pdf). Syynä on siirtomaa-ajalta periytyvä vesilupajärjestelmä, jossa kansalliset viranomaiset myöntävät vedenkäyttölupia pääasiassa suurille toimijoille, kuten yrityksille.

”Kansallisten vesijärjestelmien soveltaminen on ainakin paperilla kriminalisoinut viidessä maassa jopa sata miljoonaa ihmistä, joilla ei ole vesilupaa. Valtio ei tavoita heitä lupajärjestelmän työläyden takia”, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Barbara van Koppen tiedotteessa.

Tutkimuksen ovat tehneet Sri Lankassa päämajaansa pitävä International Water Management Institute (IWMI) ja muun muassa Etelä-Afrikassa toimiva tutkimuslaitos Pegasys Institute.

Tutkimus keskittyy Keniaan, Malawiin, Etelä-Afrikkaan, Ugandaan ja Zimbabween, mutta tutkijoiden mukaan tilanne on samantyyppinen myös hyvin monessa muussa Afrikan maassa.

Monet siirtomaaisännät ottivat 1900-luvun alussa käyttöön järjestelmän, jossa vedenkäyttölupia annettiin vain valkoisille uudisasukkaille. Kotitaloudet saivat käyttää edelleen vettä, samoin mikrotason viljelijät, mutta heidän asemansa jäi heikommaksi. Itsenäistymisen jälkeen lupajärjestelmä on jäänyt monissa maissa ainoaksi tavaksi hallinnoida vettä.

Samalla on luotu hallinnollinen painajainen, kun pienviljelijät yrittävät hakea itselleen lupia eikä viranomaisten kapasiteetti riitä, tutkimuksessa kerrotaan. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana pystytty myöntämään vain vajaat 6 000 vesilupaa. Järjestelmä suosii suuria yrityksiä, jotka tietävät parhaiten, miten toimia viranomaisten kanssa ja joilla on varaa maksaa käsittelymaksut.

Suuryritykset tarvitsevat vettä esimerkiksi laajaan kastelutoimintaan, kaivostoimintaan, teollisuuteen ja vesivoimaloihin.

Pienviljelijät eivät yleensä joudu oikeuteen laittomasta vedenkäytöstään, mutta tutkijoiden mukaan vesijärjestelmien ”dekolonisointi” on silti tärkeää, jotta pienviljelijät voisivat harjoittaa tehokkaammin maataloutta. Sen mukaan paras tapa olisi hybridijärjestelmä, jossa lupajärjestelmä pysyisi, mutta se sääntelisi suuria vedenkäyttäjiä. Lisäksi rinnalle otettaisiin perinteiset lait, joita on neuvoteltu vuosisatojen ajan paikallisesti.

”Pienkastelu voi olla Afrikan paras toivo satojen tuottamisen lisäämiseksi ja sen haavoittuvuuden vähentämiseksi kuivuuden pahentuessa”, muistuttaa IWMI:n Afrikan-johtaja Timothy Williams.

eriarvoisuusmaanomistusmaatalousvesi ja viemäröinti Afrikka

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Erivärisiä puuvärejä pöydällä

Suomessa halutaan koulutuksesta sekä vientivaltti että kehitysyhteistyön kärkitavoite – ”Mallimaan” menestystarinaa voi kuitenkin olla vaikea toistaa maailmalla

Ulkoministeriön vetämä työryhmä haluaisi muun muassa koulutusvientiyritykset ja korkeakoulut mukaan parantamaan koulutusta kehitysmaissa. Tutkija Henna Juusolan mukaan koulutusviennin etiikasta pitäisi kuitenkin käydä enemmän ja avoimempaa keskustelua.
Sairaanhoitaja tarkastelee lääkepakkausta toimistossa

”Älä kerro aviomiehelleni” – Marshallinsaarilla kymmenet ihmiset sairastuvat vuosittain lepraan

Lepraan pidetään helposti jo nitistettynä tautina, mutta Tyynellä valtamerellä sijaitsevilla Marshallinsaarilla sitä tavataan yhä. Potilaita yhdistää yksi asia: he haluavat salata sairautensa.
New York Timesin rakennus

Enää neljännes maailman maista on turvallisia toimittajille – Tilanne heikkenee myös aiemmin edistyksellisinä pidetyillä alueilla

Suomi on kohonnut Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä toiselle sijalle muutaman vuoden pudotuksen jälkeen. Monessa muussa maassa tilanne on heikentynyt.
Vaatteita henkareilla

Selvitys: Monien suomalaisten vaatebrändien avoimuus retuperällä

Yritykset vakuuttavat toimivansa eettisesti, mutta kuluttajan on vaikea selvittää väitteiden todenperäisyyttä. Tuoreen selvityksen mukaan useimmat suomalaiset vaatebrändit eivät kerro julkisesti kovinkaan paljon siitä, mitä ne tekevät vastuullisuuden eteen.