Mogadishusta ei mitään uutta | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Mogadishusta ei mitään uutta

Viime aikojen tapahtumat Somaliassa ovat olleet surullista katsottavaa. Sen jälkeen kun väkijoukko pari viikkoa sitten pieksi kuolleiden etiopialaissotilaiden ruumiita Mogadishun kadulla, maata miehittävät etiopialaisjoukot hyökkäsivät voimalla islamistikapinallisten tukikohdiksi epäiltyjä alueita vastaan, sillä seurauksella että sadat tuhannet ihmiset ovat paenneet pääkaupungin ulkopuolelle tai läheiseen Afgoin kaupunkiin kyhätyille evakkoleireille.

Kaikkiaan lähes miljoonan somalialaisen uskotaan olevan evakossa maan rajojen sisällä.

Etiopian joukkojen tuella maassa periaatteessa vallassa oleva väliaikaishallitus ei nauti ihmisten luottamusta. Hallituksen ministereinä ovat samojen klaaniarmeijoiden päälliköt, jotka ovat 90-luvun alusta asti terrorisoineet maata ja jatkuvasti taistelleet keskenään lähinnä siitä, kuka saa milläkin seudulla rahastaa maahan saapuneita avustusjärjestöjä. Koko maan kattavat vapaat vaalit pidettiin Somaliassa viimeksi vuonna 1969.

Ulkomaiden tunnustamaa väliaikaishallitusta pitävät kasassa nyt vain yhteiset tukijat ja yhteinen vihollinen. Tuki tulee Etiopiasta, sotaretken maksumiehenä olevan Yhdysvaltojen pyynnöstä ja aloitteesta. Vihollinen ovat islamistit, jotka onnistuivat viime vuonna rauhoittamaan koko Somalian puoleksi vuodeksi, kunnes jouluaattona Etiopia hyökkäsi maahan panssarivaunuilla ja hävittäjäkoneilla ja palautti virallisen väliaikaishallituksen valtaan.

* * *

Uutiskuvat ja selostukset Mogadishusta muistuttavat hätkähdyttävästi tilannetta loppuvuodesta 1991, jolloin olin itse ensimmäistä kertaa Somaliassa.

Kuoppaisella tiellä matkalla lentokentältä kaupunkiin yhden suuremman hiekkadyynin huipulta avautui ihmeellinen näky. Keskelle erämaata oli rakennettu pieni kaupunki bussivanhuksista, pahvinpaloista ja äkkiseltään löytyneistä risuista. Pahvikaupunki oli Mogadishun klaaniarmeijoiden taisteluja paenneiden tuhansien ihmisten koti.

Mogadishu oli kolkko aavekaupunki. Shibizin kaupunginosan italialaiset huvilat oli ammuttu tuusan nuuskaksi. Karanin torilla myytiin vuohenlihaa ja tupakkaa, ja viereiseen asuintaloon oli improvisoitu sairaala. Entisessä ruokasalissa somalialaiset kirurgit poistivat kranaatinsirpaletta nuoren miehen säärestä.

Yhtenä iltana joimme teetä Punaisen Ristin radiomiehen Abdulkadirin kanssa. ”Kaikella on rajansa. Ihmiselämä on rajallinen. Tämän sotimisenkin täytyy joskus päättyä”, uusi ystäväni arveli.

Kuukausia myöhemmin sain Abdulkadirilta kirjeen. Kenraali Aididin ja silloisen väliaikaishallituksen presidentin Ali Mahdi Mohamedin joukot olivat suostuneet tulitaukoon – kymmenenteen sodan puhkeamisen jälkeen. ”Olet varmasti kuullut uudesta tulitauosta”, Abdulkadir kirjoitti. ”Nyt luulen, että sota on ohi viikossa.”

Miten väärässä hän olikaan.

* * *

Mogadishun taisteluissa klaaniarmeijat väänsivät kättä siitä, kuka saisi maassa vallan pitkäaikaisen diktaattorin Mohamed Siad Barren kukistumisen jälkeen. Yhdysvallat oli aseistanut Siad Barren Somaliaa siitä lähtien kun Neuvostoliiton tukeman Mengistu Haile Mariamin joukot ottivat vallan naapurimaassa Etiopiassa ja surmasivat keisari Haile Selassien.

Siad Barren syrjäyttämisen aikaan Yhdysvallat kävi Persianlahden sotaa. Kun Mogadishun taistelut riehuivat hurjimmillaan, Neuvostoliitto oli lakannut olemasta.

Mogadishun klaaniarmeijoiden tapellessa keskenään Siad Barre yritti paluuta valtaan. Sodan uusi käänne johti nälänhätään. Avustusjärjestöt Punaisen Ristin johdolla sopivat armeijoiden kanssa hätäavun toimittamisesta avun tarpeessa oleville, ja muutamassa kuukaudessa nälkäkatastrofi voitettiin.

Yhdysvallat kuitenkin puhui isä-George Bushin äänellä ”uudesta maailmanjärjestyksestä” ja päätti lähettää Somaliaan 28 000 sotilasta pakottamaan rauhaa ja turvaamaan ruokakuljetuksia. Loput me tiedämmekin, tv-kuvista tai valkokankaalta. Sen jälkeen kun yhdysvaltalaissotilaiden ruumiita raahattiin Mogadishun pölyisillä kaduilla, Somalia sai jäädä oman onnensa nojaan.

* * *

Kymmenen vuoden ajan Somalian klaanien ja aseellisten ryhmien välillä hierottiin sopua naapurimaiden pääkaupungeissa. Vuonna 2004 Nairobissa nimettiin lopulta 14. väliaikaishallitus sisällissodan käynnistymisen jälkeen.

Samaan aikaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA värväsi kaikessa hiljaisuudessa joukon Mogadishun pahamaineisimpia sotajohtajia sieppaamaan ja surmaamaan yhä enemmän vaikutusvaltaa saaneiden islamilaisten tuomioistuinten johtajia. Näitä kun epäiltiin yhteyksistä Al-Qaidaan.

Tarua tai totta, seurauksena oli viimevuotinen kansannousu, jossa islamistit valtasivat lähes koko maan ja vanhan ystäväni Abdulkadirin ennustus sodan päättymisestä kävi vihdoin toteen.

Mutta juuri kun Somalia hetkeksi rauhoittui, Yhdysvallat terrorisminvastaisen sodan nimissä masinoi Etiopian suurhyökkäyksen ja palautti entiset sotaherrat valtaan.

* * *

Syitä Somalian ahdinkoon ja sen pitkittymiseen voidaan aivan perustellusti etsiä klaanijärjestelmästä, paimentolaisten sotaisasta kulttuuritaustasta tai kiihtyvästä kilpailusta laidunmaista ja muutenkin rajallisista luonnonvaroista. Selitykset jäävät silti ontoiksi, jos ei ulkomaiden osallisuutta ongelmien pönkittämisessä lasketa mukaan.

Kukaan ei varmasti tiedä, millä keinoilla ja millä aikataululla Somaliassa päästään jonkinlaiseen kestävään rauhaan. Aivan ensimmäiseksi Etiopian pitäisi kuitenkin vetää joukkonsa pois maasta.

Mutta jotta tämä toteutuisi, Etiopian pääministerin Meles Zenawin täytyy ensiksi pyytää lupaa Washingtonista.

Julkaisija: Kansan Uutiset

Lisää uusi kommentti