Katse tulevaisuudessa

Papua-Uusi-Guinean rajanaapuri Länsi-Papua liitettiin Indonesian vallan alaisuuteen vuonna 1969 kyseenalaisen YK:n operaation saattelemana. Erityisesti Presidentti Suharton aikakautta ovat leimanneet toistuvat, räikeät ihmisoikeusloukkaukset tällä Hollannin entisellä siirtomaa-alueella.

Vuosikymmenten sorron aikana alueen alkuperäisasukkaiden elinmahdollisuudet ovat kaventuneet merkittävästi. Maailmanpankin avustuksella Indonesia on harjoittanut aktiivista transmigraatio-ohjelmaa, jonka seurauksena vajaan kahden miljoonan asukkaan Länsi-Papualle on muuttanut satojatuhansia, pääasiassa jaavalaisia, uudisasukkaita. Uudisasukkaille myönnettyjen taloudellisten etuisuuksien lisäksi alueen paikallishallinto on siirretty ei-papualaisten käsiin.

Alkuperäisasukkaat eivät myöskään ole hyötyneet alueen valtavista luonnonrikkauksista. Kansainväliset suuryritykset operoivat alueella, taloudellisen hyödyn virratessa ulkomaille ja Indonesian keskushallinnon taskuihin.

- Me alkuperäisasukkaat olemme jääneet täysin sivustakatsojiksi omassa elämässämme. Perinteiset elinkeinomme on tuhottu ja kulttuuriamme alistetaan, kertoo vastikään Suomessa vieraillut länsi-papualainen kansalaisjärjestöaktivisti ja Papuan Yrittäjien Kehityssäätiön YPPWP:n naistyöstä vastaava projektityöntekijä Poppy Maipauw.

Keskushallinnon sorto ja patriarkaalinen kulttuuri

Erityisen huolissaan Maipauw on naisten tilanteesta.

Nais- ja lapsikuolleisuus on Länsi-Papualle erittäin korkea johtuen terveyspalvelujen vähyydestä ja puutteellisesta ravinnosta. Myös hiv-tartunnat leviävät hälyttävää vauhtia. Naisten koulutusmahdollisuudet ovat niin ikään rajalliset. Aivan oma lukunsa ovat alueella operoivien Indonesian sotilasjoukkojen harjoittamat ihmisoikeusrikkomukset. Naisia on raiskattu ja pakotettu prostituutioon systemaattisesti jo 60-luvulta alkaen. Toistuvista yrityksistämme huolimatta näihin tekoihin syyllistyneitä ei ole edelleenkään saatettu oikeuden eteen.

Indonesian keskushallinnon harjoittaman epätasa-arvoisen politiikan lisäksi Maipauw näkee myös kulttuuristen seikkojen olevan naisten köyhyyden ja alisteisen aseman taustalla.

- Papualainen yhteiskunta on hyvin patriarkaalinen. Miehet dominoivat kaikkia elämänalueita. Naisilla on erittäin vähän vaikutusvaltaa edes itseään koskevissa kysymyksissä. Naiset ovat myös aliedustettuja esimerkiksi paikallishallinnossa.

Kulttuuriset seikat vaikeuttavat niin ikään esimerkiksi raiskausten uhrien selviytymistä.

- Nämä naiset joutuvat usein oman perheensä ja koko yhteisönsä hylkäämiksi. Usein myös raiskaustapausten seurauksena syntyvät lapset hylätään, Maipauw kertoo.


Tukea naisyrittäjille

Vaikka perheen toimeentulon hankkimisen on papualaisessa yhteiskunnassa perinteisesti katsottu kuuluvan miehen harteille, on se käytännössä yhä enemmän naisten vastuulla. Naiset myyvät valmistamiaan käsitöitä, harjoittavat torimyyntiä tai tarjoavat catering-palveluita. Alhaisen koulutustason vuoksi naisten mahdollisuudet yritystoimintaan ovat olleet kuitenkin rajalliset.

- Aloittaessani neljä vuotta sitten työskentelemään piennaisyrittäjien keskuudessa, suurin osa naisista oli täysin normaalien pankkipalveluiden ulkopuolella. He eivät olleet tietoisia mahdollisuudesta avata esimerkiksi säästötilejä tai saada luottoa yritystoiminnalleen, Maipauw havainnollistaa.

YPPWP-säätiö onkin keskittynyt tarjoamiensa pankki- ja luottopalveluiden lisäksi naisten koulutukseen.

- Säästämiseen liittyvän peruskoulutuksen vaikutus on ollut merkittävä. Naiset ovat huomanneet, kuinka suuria vaikutuksia pienilläkin säästöillä voi saada aikaan. Yritystoiminnan kohentuessa heidän perustoimeentulonsa on parantunut ja sitä kautta elintaso noussut. He ovat pystyneet kustantamaan lasten koulutusmenoja, turvaamaan terveydenhuoltopalveluja ja esimerkiksi sairaalakuluja aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, Maipauw korostaa.

Erityisen tärkeänä Maipauw pitää naisten itsetunnon kohentumista.

- Naiset ovat saaneet valtavasti rohkeutta huomatessaan pystyvänsä vaikuttamaan omaan ja perheensä toimeentuloon. He ovat rohkaistuneet puuttumaan myös muihin epäkohtiin. Kiertäessäni hyvinkin eristetyillä alueilla pienissä kylissä olen huomannut kuinka naiset hakevat nykyisin aktiivisesti apua esimerkiksi perhe-elämänsä ongelmiin, kertoo Maipauw, jonka mukaan perheväkivalta on Papualla edelleen suuri ongelma.

Hallinnollisia uudistuksia

Huolimatta monista epäkohdista, jotka edelleen hankaloittavat papualaisten naisten arkipäivää, on Maipauw toiveikas tulevaisuuden suhteen. Erityisesti alueelle kaavailtu Erityis-autonominen (Otonomi Khusus) asema olisi iso askel kaikkien papualaisten elämässä.

- Tämä autonominen asemahan on Papualle jo periaatteessa myönnetty. Suuri pettymys on ollut viivyttely sen käytäntöön panossa. Autonomian myötä perustettava Papuan Kansanneuvosto (Majelis Rakyat Papua) avaisi tien myös naisten vaikutusmahdollisuuksille, uskoo Maipauw.
aiskansalaisjärjestöt valmistautuvat myös suurella innolla vuonna 2004 pidettäviin parlamenttivaaleihin.

- Naisille vaaleissa luvattu 30:n prosentin kiintiöosuus on suuri edistysaskel. Vaikka resurssimme ovat erittäin rajalliset, olemme tehneet aktiivisesti töitä edustujaehdokkaiden mobilisoimiseksi. Papualaiset naiset ovat mielestäni entistä valmiimpia kantamaan vastuusta myös ylemmillä hallinnon tasoilla.

Julkaisija: Ydin