Ugandassa koululaisten päivään kuuluu yleensä veden hakeminen koulun käyttöön kaivosta. Jos kaivo on kaukana, esimerkiksi tuhannen oppilaan koulussa vesi loppuu päivän aikana helposti kesken.

Suomalais-ugandalaisessa kehitysyhteistyö- ja yritysprojektissa on kehitetty ongelmaan yksi ratkaisu.

Suomen Unicefin, lannoitefirma Biolanin, Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston, ugandalaisen Makereren yliopiston sekä paikallisten pienyritysten yhteistyöhankkeessa on kehitetty ”elefanttihana”, joka säätelee vedenkäyttöä ja säästää näin vedenhakuaikaa.

Yhdellä painalluksella saa käyttöön juuri sen verran vettä kuin kunnolliseen käsienpesuun tarvitaan. Näin vältetään turha lotraaminen.

”Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa yliopisto-opiskelijat kysyivät koululaisilta, mitkä ovat heidän elämässään kaikkein haastavimpia veteen ja sanitaatioon liittyvä ongelmia. Yksi oli käsienpesumahdollisuuksien puute kouluissa. Ensimmäisten prototyyppien aikana hana näytti vähän elefantin kärsältä, ja nimi on jäänyt käyttöön”, kertoo Unicefin erityisasiantuntija Päivi Kovalainen.

Hanassa on satsattu myös yksinkertaisuuteen.

”Alusta asti ajatuksena on ollut myös se, että mekanismi olisi mahdollisimman yksinkertainen ja jos hana menee rikki, se pystyttäisiin korjaamaan paikallisesti”, Kovalainen kertoo.

Laitetta testataan tänä viikonloppuna Suomessa Ruisrockissa. Varsinaiset käyttötestaukset tehdään Mosambikissa. Mikäli se osoittautuu toimivaksi, siitä voi tulla kaupallinen tuote. Myös Unicef saattaa alkaa hyödyntää sitä omassa toiminnassaan vesi- ja sanitaatioalan kehitysyhteistyö- ja katastrofiapuhankkeissa.

Pelkkä hyvä idea ei riitä vesiongelmien ratkaisuun

Kehitysyhteistyössä on viime vuosina hehkutettu paljon innovaatioita: yksinkertaisia keksintöjä ja sovelluksia, joiden toivotaan ratkaisevan kehitysmaiden sitkeimpiä ongelmia.

Elefanttihana olisi onnistuessaan sellainen, sillä esimerkiksi Unicefin ja Maailman terveysjärjestön tekemän, 81 maata kattavan tutkimuksen mukaan 47 prosentissa kouluista ei ole käsienpesumahdollisuuksia.

Kodeissa tilanne on vielä huonompi. YK:n viimeisempien tilastojen mukaan maailmassa on noin kolme miljardia ihmistä, joilla ei ole mahdollisuutta pestä käsiään vedellä ja saippualla kotonaan. Hinta on kova, sillä likaisen veden aiheuttamaan ripuliin kuolee vuosittain lähes 300 000 alle 5-vuotiasta.

Ugandassa käsienpesumahdollisuus on Maailmanpankin tilastojen mukaan vain noin viidenneksellä väestöstä. Puhdasta juomavettä saa alle puolet väestöstä.

Toisaalta vesiongelmien ratkaisemisessa on kyse paljon muistakin asioita kuin vain teknologisista keksinnöistä.

”Vesi- ja sanitaatioalalla teknologiaa on kehitetty jo vuosikymmeniä, joten voi ajatella, että tarvittava teknologia on jo olemassa. Useimmiten ongelmat liittyvät pikemminkin käyttöön, kunnossapitoon, rahoittamiseen ja eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön”, Kovalainen sanoo.

Hänen mukaansa tärkein innovaatio ei välttämättä olekaan uusi tuote vaan se, että sen kehittämiseen osallistuvat eri toimijat, kuten viranomaiset ja yritykset, saavat koko toimintamallinsa kuntoon. Myös Unicefin hankkeessa on pyritty siihen.

OIKAISU 25.3.2020 Päivitetty Ugandaa koskevat käsienpesu- ja juomavesiluvut.