Kaatopaikka näyttää kehityksen nurjan puolen Venezuelassa | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Kaatopaikka näyttää kehityksen nurjan puolen Venezuelassa

Cambalachen kaatopaikka Venezuelassa saastuttaa ympäristöään ja tuo terveytensä uhraaville jätteenkierrättäjille elannon.

Kierrättäjät, nälkäiset koirat ja haaskalinnut etsivät kilvan jotain käyttökelpoista Cambalachen kaatopaikalla Venezuelassa.

Etsijät yrittävät ehtiä ennen liekkejä, jotka nielevät 900 tonnia jätettä päivässä. Savusta kärsivät myös läheisen Ciudad Guayanan 850 000 asukasta.

Saasteet eivät lopu siihen. Vieressä paisuvat läheisen alumiinitehtaan jätealtaat, joiden punainen lieju on alkanut tihkua Orinocojokeen.

"Olen tehnyt tätä 15 vuotta. Sairastumisia tulee koko ajan. Altistumme jatkuvasti savulle, ja lapsia kuolee. Palkalla pysyy tuskin hengissä, mutta muutakaan ei ole tarjolla", kaatopaikalta metalleja etsivä Jesús González tilittää.

Pitkää päivää minimiansioilla

"Saamme talteen pääasiassa rautaa, peltiä, alumiinia, kuparia, pronssia ja kartonkia. Yhdessä muutamien warao-intiaanien ja kreolien kanssa kokoamme materiaalit tänne", kuluneen katoksen alla askaroiva kolmen lapsen äiti Nelly Guevara kertoo.

Hän sanoo ansaitsevansa hiukan enemmän kuin Venezuelan minimipalkan, joka on 350 euroa kuussa. "Työskentelemme monesti aamuviidestä iltaseitsemään seuranamme savu, turvattomuus ja tauteja levittävät eläimet", Guevara jatkaa.

Cambalachen kaatopaikkaa ympäröivällä köyhällä alueella asuu noin 8 000 ihmistä. Joukossa on 120 warao-perhettä, joiden kotiseutu sijaitsee sadan kilometrin päässä Orinocon suistossa.

Lehtitietojen mukaan Cambalachessa kuoli viime vuonna kymmenen warao-lasta suolisto- ja hengitystievaivoihin.

Sairaudet yleistyvät

Kaupungin keuhkolääkäri Judith Lezama on huolissaan astman ja keuhkokuumeen yleistymisestä seudulla.

Ligia Andrade Cambalachen kaupunginosahallinnosta valittaa kärpäsparvista ja lisää keuhkosairauksien päälle vatsa- ja ihotaudit.

Alueen kehitystä johtava valtionyhtiö arvioi jo 2001, että Cambalachen kaatopaikka oli tullut tiensä päähän. Käytännössä sen kohtalo on yhä auki ja toiminta jatkuu.

González ei haluaisi menettää leipäpuutaan. "Jälki olisi parempaa, jos jätteet polton sijasta jyrättäisiin koneella. Kaupunki voisi pestata meidät tekemään sitä", hän kaavailee.

Lupauksia paremmasta

Andrade ja muut paikallispoliitikot vaativat kaatopaikan sulkemista heti. He ajavat nykyaikaisen jätekeskuksen perustamista lännemmäksi.

Bolívarin osavaltion kuvernööri Francisco Rangel lupaa, että suunnitelma uudesta kaatopaikasta laaditaan puolessa vuodessa.

Ympäristöasioiden apulaisministeri Jesús Cegarra puolestaan lupaa, että kaatopaikka siirretään länteen El Pinariin ja Cambalachen alue puhdistetaan viidessä vuodessa.

Ympäristöjärjestö Vitalista edustava Diego Díaz muistuttaa, että Venezuelan toistaiseksi ainoa määräykset täyttävä kaatopaikka toimii pääkaupungissa. Kaikesta jätteestä kierrätetään vain kymmenesosa.

"Tarvitaan 150 uutta kaatopaikkaa pelastamaan jätehuolto, jonka puutteet on määritelty maan pahimmaksi ympäristöongelmaksi", Díaz huomauttaa.

"Tropiikin Pittsburgh"

 

Ciudad Guayana perustettiin 50 vuotta sitten Venezuelaan yhdysvaltalaisen Massachusetts Institute of Technology -yliopiston tuella. Siitä oli määrä tulla "tropiikin Pittsburgh", kuuluisan amerikkalaisen terästuotannon keskuksen mukaan.

Tavoitteena oli keskikokoinen nykyaikainen kaupunki, jossa toimisi kaivannaisteollisuutta ja sitä tukevia yrityksiä. Kaupunki perustettiin Orinonoco- ja Caroníjokien yhtymäkohtaan 550 kilometriä kaakkoon pääkaupungista Caracasista. Seutu tarjoaa teollisuuden kaipaamaa vesivoimaa sekä runsaat metsä- ja mineraalivarat.

Presidentti Hugo Chávezin sosialistinen talousmalli on ajanut Guayanan valtiollisen raskaan teollisuuden vaikeuksiin. Kaikkiaan 310 tehtaasta 162 on suljettu, ja loput toimivat alle 40 prosentin kapasiteetilla, alueen teollisuus- ja kaivoskamarin puheenjohtaja Fernando Goyenechea sanoo.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia