Uutiset Intian naisten asema

Intialaiskylän naiset saivat oikeuden maahansa – ”Taistelua oman identiteetin puolesta”

Maharashtran osavaltiossa on alettu soveltaa 13 vuotta sitten säädettyä lakia metsissä asuvien alkuperäiskansojen oikeuksista maihinsa ja metsiinsä. Se koskee myös naisia. ”Aiemmin naiset olivat liian peloissaan, jotta olisivat vaatineet osuuttaan maasta”, kertoo 1,2 hehtaaria nyt virallisesti omistava Sarajaulabai Ganesh Sonar.
Naisia kumartuneena riisipellolla
Jam Bai (punaisessa sarissa) istuttaa riisintaimia sukulaisten ja naapureiden avulla. Vuosien kamppailun jälkeen hän omistaa maan, jota viljelee. (Kuva: Stella Paul / IPS)

(IPS --) Jam Bai on kiireinen nainen. Kahden kuukauden odotuksen jälkeen sateet ovat viimein saapuneet ja riisintaimet pitää istuttaa heti, kun maa vielä on pehmeää. Mutta mistä työvoima?

Jam Bain kotikylä Korchi sijaitsee Maharashtran osavaltion levottomassa itäosassa. Väki on vähissä, sillä edellispäivänä valtion turvallisuusjoukot ja naxaliitit, maolaisiksi tunnustautuvat kapinalliset, ovat ottaneet yhteen 40 kilometrin päässä kylästä.

Kun palkollisia ei löytynyt, Jam Bai kääntyi sukulaisten ja ystävien puoleen. Riisipelto oli saatava kylvetyksi, muutenkin kuin kaupallisista syistä. Vuosien oikeustaistelun jälkeen hän omistaa peltonsa.

Seutu tunnetaan tiheiden tiikkipuumetsiensä lisäksi maolaiskapinastaan. Se on myös Intian ensimmäinen alue, jolla sovelletaan kolmetoista vuotta sitten säädettyä lakia metsissä asuvien alkuperäiskansojen oikeuksista maihinsa ja metsiinsä.

Monen sukupolven riisipelto

Korchin kylän runsaasta 3 000 asukkaasta useimmat ovat pienviljelijöitä, jotka kuuluvat gondien ja kawarien alkuperäisyhteisöihin.

”Minulla on kaksi hehtaaria maata. Tähän mennessä olemme saaneet kylvettyä noin puoli hehtaaria, mutta loput saamme valmiiksi kahdessa tai kolmessa päivässä”, Bai sanoo. Talkoolaisnaiset nauravat ja kannustavat häntä.

”Ennen minua anoppini ja ennen häntä hänen anoppinsa myös kylvivät riisiä tälle pellolle. Mutta 15–20 vuotta sitten alettiin puhua, että maa kuuluu valtiolle ja me olemme vain vallanneet sen. Silloin ymmärsimme, että tarvitsemme muodolliset oikeudet ja omistajuuden. Kun uusi metsälaki tuli, myös minä anoin oikeuksiani vuonna 2008. Viimein viime vuonna sain pattani”, Jam Bai kertoo. Patta on todistus omistusoikeudesta.

Metsäoikeuslaki antoi naisille omistusoikeuden

Bain riisipellot sijaitsevat kylän reunamilla, niiden takaa alkaa metsä. Sukupolvien ajan Bain perhe on hankkinut elantonsa sekä viljelemällä maata että keräilemällä metsässä kasvavia hedelmiä, puunkuorta, kasviksia ja yrttejä. Kumpaankaan maa-alueeseen heillä ei ole ollut virallisia oikeuksia, ei ennen vuoden 2006 lakia.

Tällä hetkellä korchilaisilla on kahdenlaisia maaoikeuksia: yksilön omistusoikeudet viljelymaahansa kylässä ja kollektiiviset metsästys- ja keräilyoikeudet tietylle metsäalueelle. Toisin sanoen laki tunnustaa yhteisöjen perinteisen elämäntavan.

Jam Baille metsäoikeuslaki on erityisen merkittävä siksi, että vasta se antoi myös alkuperäiskansojen naisille oikeuden omistaa maata. Intiassa ylipäätään naisen maanomistusoikeus on ollut vaikea asia. Intian vuosien 2010–2011 maalaisväestölaskennan mukaan naiset omistivat maasta 10,34 prosenttia.

Maanomistus voiman lähteenä

Kulttuuriset ja byrokraattiset esteet naisten maanomistuksen tiellä ovat yhä mahtavia.

”Anomukseen tarvitaan lukuisia asiakirjoja, mukaan lukien karttoja ja todistukset siitä, että naisen perhe on maksanut maaveroa paikallishallinnolle kolmen sukupolven ajalta, monilukuisia allekirjoituksia omistusoikeuden hakijalta, perheenjäseniltä, kyläpäälliköltä, virastojen vanhemmilta virkamiehiltä ja niin edelleen. Anomus tekee useita kierroksia kylätasolta paikallistasolle ja sieltä lukuisiin eri valtionvirastoihin, ja siihen kuluu paljon aikaa”, naisten maaoikeuksien puolesta vuodesta 1987 asti taistellut Kumaribai Jamkatan selittää.

Ilman maanomistusoikeutta naiset eivät voi voimaantua, uskoo Sarajaulabai Ganesh Sonar. Hän omistaa 1,2 hehtaaria maata, joiden omistusoikeuden hän sai virallisesti viime vuonna.

”Aiemmin naiset olivat liian peloissaan, jotta olisivat vaatineet osuuttaan maasta. Nyt he näkevät sen taisteluna oman identiteetin puolesta. Nainen voi myös ansaita elantonsa omasta maastaan. Ennen kollektiivisia oikeuksia pelkäsimme metsässä metsänvartijoita, mutta nyt meidän ei tarvitse hiiviskellä ja piileskellä ja pelätä, että meidät hakataan, jos jäämme kiinni. Meille maa on todellinen voimaantumisen lähde”, Ganesh Sonar vakuuttaa.

Intian naisten asema alkuperäiskansatgendersukupuolten tasa-arvomaanomistusmaatalous Intia Suomen IPS

Lue myös

Kuusi naista näyttää peukkua kameralle.

Abortin teettäjä kohtaa usein vihaa Intiassa

Raskauden keskeytys on ollut Intiassa laillista vuodesta 1971, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan terveydenhuoltohenkilökunnan asenteet ovat vihamielisiä. ”Naiset kertoivat, että kun he pyysivät julkisesta terveydenhuollosta aborttia, heiltä usein joko evättiin se tai heitä kohdeltiin äärimmäisen nöyryyttävästi”, kertoo Masum-järjestön projektikoordinaattori Hemlata Pisal.
Lääkäri Sunil Mehra lähikuvassa

Intialainen lääkäri tietää: Naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen tarvitaan koko yhteiskuntaa – ”Oireiden hoitaminen ei poista itse sairautta”

Sunil Mehra aloitti uransa menestyvänä lastenlääkärinä yksityisillä poliklinikoilla mutta hoitaa nykyään sukupuolittunutta väkivaltaa kokeneita. Hänen mielestään myös miehet ja uskonnolliset yhteisöt tarvitaan mukaan väkivallan kitkemiseen.
Hennatatuoidut kädet rannerenkaissa

Pula naisista lisää ihmiskauppaa Kiinassa ja Intiassa – Kauppias on usein oma sukulainen

Kiinassa ja Intia on miehiä kymmeniä miljoonia enemmän kuin naisia. Siksi morsiamista on kova pula. ”Naisista on tullut kauppatavaraa, joka on niin kysyttyä, että ihmiset ovat valmiita väkivaltaan sen vuoksi”, kertoo Human Rights Watchin vanhempi tutkija Heather Barr.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Puunrankoja lumen keskellä, taustalla tunturi.

Moni haluaisi reissata ekologisesti, mutta se ei ole helppoa – Tutkija toivoo, ettei kestävyys olisi vain yksittäisten matkailuyritysten brändi

Ympäristötietoinen matkaaja voi nykyisin osallistua vaikkapa merikilpikonnien suojeluun. Keskivertoturistin on kuitenkin vaikea tietää, mikä on oikeaa ekomatkailua. Matkailututkimuksen tutkijatohtorin Tarja Salmelan mukaan kaikesta matkailusta pitäisi pyrkiä tekemään ekologista.
Nainen puolilähikuvassa, taustalla rakennuksia.

”Tytöt pelkäävät raskautta enemmän kuin hiviä, sillä se paljastaa heidän harrastaneen seksiä” – Valistuksen puute vaikeuttaa teiniraskauksien kitkemistä Keniassa

Raskauskomplikaatiot ovat Keniassa yleinen nuorten naisten kuolinsyy. Heillä pitäisi olla samat oikeudet seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin kuin aikuisillakin, mutta käytännössä näin ei tapahdu, sanoo yhteisöjärjestö Umoja Women Mobile Health Caren perustaja Georgina Nyambura.
Musta-puna-vihreä Malawin lippu taivasta ja pilviä vasten.

Malawissa havaitaan päivittäin 15–20 ihmiskauppatapausta – Rahapula ja poliittisen tahdon puute vaikeuttavat ilmiön kitkemistä

Ihmiskaupan uhreiksi joutuu Malawissa etenkin maaseudun naisia ja tyttöjä. Kansalaisjärjestöt ovat huolissaan siitä, että tekijät selviytyvät usein vain sakoilla tai kokonaan ilman rangaistusta. ”Lainvalvojat eivät täysin ymmärrä lakia ja miten sitä pitäisi tulkita”, kritisoi ihmiskaupan vastaisten järjestöjen verkoston toiminnanjohtaja Caleb Thole.
Lapsi piirustusvälineiden kanssa kuvattuna ylhäältäpäin.

Arvio: Koronaviruskriisi voi lisätä köyhien lasten määrää 86 miljoonalla – Eniten köyhyys uhkaa kasvaa Euroopassa ja Keski-Aasiassa

Koronaviruskriisistä seuraava ihmisten toimeentulon ja peruspalveluiden heikkeneminen voi syöstä lisää lapsia köyhyyteen. ”Meidän on omien vaikeuksiemmekin keskellä tärkeää tukea niitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa”, muistuttaa Suomen Pelastakaa Lasten kansainvälisten ohjelmien johtaja Anne Haaranen.
Hengityssuojaimella suojautunut asiakas ja huivilla suojautunut myyjä vihannestorilla.

Afrikan mailla on arvokasta kokemusta kriisinhallinnasta, mutta se unohtuu länsimaisessa koronauutisoinnissa

Kun koronavirus julistettiin maaliskuussa pandemiaksi, huolestuneet katseet kohdistuivat Afrikkaan. Länsimaiset mediat ylläpitävät koronauutisoinnillaan köyhyyden ja kurjuuden värittämää Afrikka-narratiivia. Todellisuudessa manner on pärjännyt koronan vastaisessa taistelussa varsin hyvin, kirjoittavat Essi Nordbäck ja Linda Lammensalo.

Tuoreimmat

”Tytöt pelkäävät raskautta enemmän kuin hiviä, sillä se paljastaa heidän harrastaneen seksiä” – Valistuksen puute vaikeuttaa teiniraskauksien kitkemistä Keniassa
Malawissa havaitaan päivittäin 15–20 ihmiskauppatapausta – Rahapula ja poliittisen tahdon puute vaikeuttavat ilmiön kitkemistä
Arvio: Koronaviruskriisi voi lisätä köyhien lasten määrää 86 miljoonalla – Eniten köyhyys uhkaa kasvaa Euroopassa ja Keski-Aasiassa
Moni haluaisi reissata ekologisesti, mutta se ei ole helppoa – Tutkija toivoo, ettei kestävyys olisi vain yksittäisten matkailuyritysten brändi
Sosiaaliset paineet ovat usein himoshoppailun taustalla – Harkinta on paras keino välttää pikamuodin houkutukset
Yli 660 000 ihmistä on paennut sen jälkeen, kun YK:n pääsihteeri vaati maailmanlaajuista tulitaukoa – Suurvallat ”kinastelevat kuin lapset hiekkalaatikolla”
Ruanda onnistui ennallistamaan yli 800 000 hehtaaria metsää – Siemenpankki auttoi metsien pelastamisessa
Jemenissä on paljastumassa koronakatastrofi – Avustusjärjestöjen mukaan hengitystieoireisiin kuolleiden määrä on noussut nopeasti
Sykloni Amphan on vaikuttanut jopa kymmenen miljoonan ihmisen elämään Bangladeshissa – ”Puoli miljoonaa perhettä on saattanut menettää kotinsa”
YK: Maailman kehitys voi tänä vuonna kääntyä taaksepäin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin – Koulutus on 1980-luvun tasolla