Uutiset

Ihmiskunta on aina kertonut tarinoita – Jamaikalainen kertojalegenda Amina Blackwood Meeks uskoo, että tarinoilla voi olla rooli myös globaalien ongelmien ratkomisessa

Suullista tarinankerrontaperinnettä on viime vuosina alettu elvyttää ympäri maailman. Jamaikalainen Amina Blackwood Meeks uskoo, että tarinoiden avulla ihmiset voivat oppia ymmärtämään moninaisuutta paremmin.
Nainen lähikuvassa
Amina Blackwood Meeks on jamaikalainen tarinankertoja, joka muun muassa järjestää tarinankerrontafestivaalia. (Kuva: Teija Laakso / Maailma.net)

Amina Blackwood Meeks on kasvanut tarinoiden äärellä. Niitä kertoivat hänen vanhempansa työtä tehdessään, vapaa-ajalla ja aina, kun lapsille piti antaa opetus.

”En edes tiennyt, että he ovat tarinankertojia – meille se oli vain keskustelemista. Vanhemmillani oli tarina kaikelle: kun kysyit kysymyksen, sait tarinan. Kun rikoit sääntöjä, sait tarinan. Kuulin tarinoita ennen kuin edes tiesin, että ne ovat tarinoita”, hän kuvailee.

Meeks on näyttelijä, luennoitsija, kouluttaja ja tutkija, jonka väitöskirja käsitteli Karibian alueen tarinankerrontakulttuuria ja sen roolia alueen maiden kehityksessä.

Varsinainen ammatti on kuitenkin tarinankertoja. Meeksillä on oma tarinankerrontajärjestö ja hän johtaa Jamaikalla tarinankerrontafestivaalia. Hän myös vierailee eri puolilla maailmaa tapahtumissa, joiden tavoitteena on suullisen perinteen elvyttäminen ja ylläpito.

Hän näkee tarinoissa universaaleja piirteitä ja uskoo, että ne ovat keskeisiä ihmiskunnan selviytymisen kannalta.

”Haluan välittää ymmärrystä siitä, mitä muinaiset ihmiset arvostivat ja mitkä arvot pitivät yhteiskuntia koossa. Tarinoiden kautta voimme oppia, mitä asioita meidän pitää ylläpitää, jotta sivilisaatio ei tuhoutuisi.”

Huiputtajahahmo löytyy niin Jamaikalta kuin Suomestakin

Tammikuussa Meeks vieraili Suomessa ja esiintyi seitsemässä tilaisuudessa Vantaalla, Turussa ja Kouvolassa.

Ympäristö on haastava, sillä Suomessa suullinen tarinankerrontataito on käytännössä kadonnut. Googlaamalla sanan ”tarinankerronta” löytää lähinnä markkinointisivustoja, joissa opastetaan käyttämään tarinoita tuotebrändien rakentamisessa.

Todellinen, suullinen tarinankerrontaperinne on jotain aivan muuta. Meeksin mukaan keskeistä on vuorovaikutus ja henkilökohtainen ote.

”On ihan erilaista kertoa kuin lukea tarina, koska yleisön ja kertojan vuorovaikutuksen kautta tarina muuttuu. Suullista kerrontaa ei voi korvata millään muulla aivan kuten puhelin tai tabletti ei voi korvata kirjaa.”

Nainen pitelee valotähteä
Amina Blackwood Meeks esiintyi Suomessa tammikuussa. (Kuva: Markus Luukkonen / Samova Storytelling)

Kerrottavat tarinat ja tapa vaihtelevat kertojan ja kulttuurin mukaan. Meeks kertoo etenkin vanhoja länsiafrikkalaisia tarinoita, jotka ovat kulkeutuneet Jamaikalle orjien mukana, ja lisää niihin jotakin uutta. Hän liittää esityksiinsä myös laulua ja tanssia. Yleensä tarinan keskiössä on ratkaistava ongelma tai arvoitus. Esityksen mitta ja jopa tarinan sisältö vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon yleisö osallistuu.

Meeksin lempihahmoja on Anansi, länsiafrikkalaisten akanien tarinoissa esiintyvä hämähäkkihahmo. Pieni ja sisukas altavastaaja haastaa tarinoissa jonkun itseään isomman, kuten tiikerin tai leijonan.

Hahmo muistuttaa etäisesti suomalaisten kansantarinoiden kettua, joka huijaa karhulta hännän. Meeksin mukaan huiputtajahahmo löytyykin lähes kaikista kansantarinoista.

Tarinoilla voidaan kuvastaa monenlaisia asioita. Esimerkiksi Anansissa on nähty myös orjuuteen ja siitä vapautumiseen liittyviä kaikuja.

”Anansi-tarinat tarjoavat ajatuksen siitä, että koolla ei aina ole tekemistä voiman tai voimattomuuden kanssa. Tarinoihin sisältyy aina muutos, ja se antaa ihmiselle mahdollisuuden uskoa, että muutos on mahdollinen, oli tilanne mikä hyvänsä. Joskus ainoa, mitä ihmisellä on jäljellä, ovat tarinat, jotka mahdollistavat sen muistamisen, mitä hän on ja mitä hän voi olla.”

Suullista perinnettä ei voi korvata

Meeksin Suomen-vierailu oli osa suomalaisen tarinankerrontajärjestö Samovan EU-rahoitteista hanketta, jonka tavoitteena on tuoda tarinoiden kautta esiin yhteiskunnallisia teemoja: sitä, miten erilaiset ihmisryhmät tarinoissa kehystetään ja kenen äänet tarinoiden kautta pääsevät esiin. Hankkeessa myös tuotetaan yläkoulun opettajille oppimateriaalia siitä, miten tarinankerrontaa voi käyttää opetuksessa.

”Tarinoissa käsitellään esimerkiksi kolonialismia, köyhyyttä ja epätasa-arvoa – tavoitteenamme on, että näistä aiheista opittaisiin enemmän tarinoiden kautta”, kertoo hanketta koordinoiva Christa Prusskij.

Myös Meeksin mielestä tarinankerronta voi opettaa suhtautumista nykyisiin isoihin globaaleihin haasteisiin, kuten vaikkapa ilmastonmuutokseen tai luonnonvarojen hupenemiseen, sillä luonto ja sen kunnioittaminen ovat tarinoissa keskeisessä roolissa. Tarinat opettavat hänen mukaansa paljon myös moninaisuudesta.

Hänen mukaansa tarinankerrontaperinne elää maailmalla parhaillaan elpymisvaihetta. Jamaikalla tarinankerronta on aina ollut itsestäänselvä osa kulttuuria, mutta viime vuosina siellä on lisäksi alettu viettää Meeksin Ntukuma-järjestön aloitteesta jopa virallista tarinankerrontapäivää. Myös esimerkiksi Etelä-Afrikassa järjestetään tarinankerrontafestivaalia.

Myös Suomessa Meeksin tilaisuudet olivat viimeistä paikkaa myöden täynnä. Yleisön aktiivisuus oli hänellekin yllätys.

”Minulle kerrottiin, että enimmäkseen yleisö vain kuuntelee ja että se ei tarkoita, ettei heitä kiinnostaisi. Mutta kaikki yleisöt suostuivat esimerkiksi laulamaan kanssani”, hän kertoo.

kulttuuritieto Jamaika

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Puolilähikuva naisesta vihreällä penkillä kimppu vaaleanpunaisia neilikoita kädessään

”Meidän aikamme on narsistista pöhöttyneisyyttä ja omakuvien monistamista” – Tanssija Sanna Kekäläinen teki esityksen ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta maapalloon

Sanna Kekäläinen pohti vuosia, miten kääntää ilmastonmuutos esittävien taiteiden kielelle. Tuloksena on Kansallisteatterin suurella näyttämöllä ensi-iltansa saava teos If I Would Lose My Voice, jonka keskiössä eivät ole ihmiset henkilökohtaisine tunteineen vaan maapallo, jolla ihmiset ovat "pelkkiä pieniä kakkiaisia”.
Myyntikoju ja ihmisiä kadun varrella.

Lähes kolmannes haitilaisista kärsii nälästä – Köyhyyden siemenet kylvettiin jo siirtomaa-aikoina, ja siksi maan kriisi on helppo unohtaa

Kroonisesta ruokapulasta kärsivään Haitiin on vaikea löytää avustusrahaa, sillä köyhyys ei ole mitään uutta tai dramaattista. ”Pelkkä epäonnistuneena oleminen ei ylitä uutiskynnystä”, toteaa Latinalaisen Amerikan historian ja tutkimuksen dosentti Pekka Valtonen.
Rivi pientaloja, joiden katolla on aurinkopaneelit

Aurinkoenergian käyttö lisääntyy Brasiliassa – Kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja koronasta huolimatta

Aurinkoenergian käyttö sähkövoiman lähteenä kasvaa Brasiliassa kovaa vauhtia. Samaan aikaan kun korona on lisännyt työttömyyttä muilla aloilla, aurinkoenergiahankkeet ovat synnyttäneet maahan tänä vuonna lähes 40 000 uutta työpaikkaa. Kasvun taustalla ovat pääosin yksityiset kuluttajat ja yritykset, sillä aurinkoenergia tulee monia muita energiamuotoja halvemmaksi.
Aasi ja kaksi lasta keräämässä vettä keltaisiin kanistereihin

Moni senegalilaistyttö lopettaa koulunkäynnin kuukautisten vuoksi – Ongelmina käymälätilojen ja veden puute

Yli puolet senegalilaisista koulutytöistä jää joskus pois koulusta kuukautisten vuoksi ja moni joutuu lopettamaan kokonaan. Senegalin kouluista vain yhdellä prosentilla on erilliset tyttöjen käymälät. Kuukautishygienian ylläpitoa hankaloittaa myös paheneva vesipula.

Tuoreimmat

”Meidän aikamme on narsistista pöhöttyneisyyttä ja omakuvien monistamista” – Tanssija Sanna Kekäläinen teki esityksen ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta maapalloon
Aurinkoenergian käyttö lisääntyy Brasiliassa – Kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja koronasta huolimatta
Moni senegalilaistyttö lopettaa koulunkäynnin kuukautisten vuoksi – Ongelmina käymälätilojen ja veden puute
”Suhtaudumme puihin ja luontoon samoin kuin ihmisiin” – Uusi teknologia auttaa kenialaista alkuperäiskansaa maaoikeuksiensa puolustamisessa
Avustusjärjestöt: Jemen ”hirvittävän katastrofin” partaalla – Uhkana kolera, korona, nälkä ja tulvat
Senegalissa on vain muutama naispuolinen startup-yrittäjä ja Siny Samba, 28, on yksi heistä
YK:n kestävän kehityksen raportti: Afrikan maat saavuttaneet ilmastotavoitteet parhaiten, Suomi ja muut länsimaat listan häntäpäässä
Lähes kolmannes haitilaisista kärsii nälästä – Köyhyyden siemenet kylvettiin jo siirtomaa-aikoina, ja siksi maan kriisi on helppo unohtaa
Puhetta ymmärtävä chatbotti yhdistää intialaiset pienviljelijät ja kuluttajat – Digitaalinen markkinapaikka korjaa pandemian aiheuttamia häiriöitä
Egypti ja Etiopia vesisodan kynnyksellä – Egyptiläiset pelkäävät, että Etiopian jättipato vie Niilin vedet

Luetuimmat

”Meidän aikamme on narsistista pöhöttyneisyyttä ja omakuvien monistamista” – Tanssija Sanna Kekäläinen teki esityksen ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta maapalloon
YK:n kestävän kehityksen raportti: Afrikan maat saavuttaneet ilmastotavoitteet parhaiten, Suomi ja muut länsimaat listan häntäpäässä
Tutkimus: Alle 15-vuotiaiden tyttöjen sukuelinten silpominen romahtanut Afrikassa – ”Riskitekijät ovat silti yhä vallalla”
Zimbabwe pidätti protestijohtajan
Koronavirus on vauhdittanut etäoppimista myös kehittyvissä maissa – Moni kuitenkin putosi kyydistä, eivätkä kaikki pääse enää takaisin
Akkuteollisuus ei pärjäisi ilman Kongon pahamaineisia kaivoksia – Koboltin eettisyyttä on vaikea varmistaa, sanoo kaivosalueella vieraillut suomalaistutkija
Lähes kolmannes haitilaisista kärsii nälästä – Köyhyyden siemenet kylvettiin jo siirtomaa-aikoina, ja siksi maan kriisi on helppo unohtaa
Luoteis-Syyriassa vahvistettu ensimmäinen koronavirustapaus – ”Koronavirus tulee leviämään pakolaisleireillä kulovalkean tavoin”
Maailmassa on tarpeeksi ruokaa, mutta koronavirus voi silti aiheuttaa ruokakriisin – Yksi syy ovat huonosti toimivat tuotantoketjut
Kehitysmaiden verovaje on 30–60 prosenttia – Suomi ohjaa 8,6 miljoonaa euroa verotusjärjestelmien parantamiseen