Haitilaiset kehittävät vaihtoehtoa Aristiden valtaeliitin politiikalle | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Haitilaiset kehittävät vaihtoehtoa Aristiden valtaeliitin politiikalle

Jean-Bertrand Aristide aloitti toisen kautensa Haitin presidenttinä 7.2.2001. Ensimmäinen virkakausi alkoi tasan kymmenen vuotta aiemmin. Silloin viranhoito katkesi sotilasvallankaappaukseen kestettyään vain kahdeksan kuukautta, mutta jatkui 1994-1995 Yhdysvaltojen sotilaiden ja massiivisen kansainvälisen rahoitusavun turvin.

(STT / Savon Sanomat / Keskipohjanmaa marraskuu 2001 - Juhani Artto)

Aristideen kohdistuneet odotukset virkakausien alussa 1991 ja 2001 olivat täysin vastakkaiset. Runsaat kymmenen vuotta sitten hänen uskottiin vihdoinkin päättävän köyhyyden, oikeudettomuuden, väkivallan ja näköalattomuuden jakson haitilaisten elämässä. Toisin kävi. Aristide omaksui 1990-luvulla Haitin harvalukuisen eliitin tavat. Hän vaihtoi köyhien oikeuksien puolustamisen henkilökohtaisen vallan ja vaurauden kahmintaan.

Kun Aristide valittiin vuosi sitten uudestaan presidentiksi, oppositio boikotoi vaaleja. Aristide sai 92 prosenttia äänistä, mutta vain viisi prosenttia äänioikeutetuista kävi vaaliuurnilla.

Kovia kokeneet haitilaiset ovat tänään poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa. "Valtio on täydellisessä epäjärjestyksen tilassa", toteaa nimettömänä pysyttelevä YK:n järjestön asiantuntija. Oikeuslaitos tekee päätöksiä sen mukaan, kumpi osapuoli maksaa suuremmat lahjukset. Myös 5 000 hengen poliisivoima on pahasti korruptoitunut. Niin voi kuulla keneltä tahansa haitilaiselta, paitsi saaliinjaolle päässeiltä. Armeijaa Haitissa ei enää ole. Se lakkautettiin Aristiden johdolla sotilasvallan päätyttyä.

Oikeuslaitos ja poliisi
orruptoituneita


Vahvan todisteen virka- ja oikeuskoneiston turmeltuneisuudesta tarjoaa huumeliikenne. Yhdysvaltalaiset asiantuntijat arvioivat, että Haitista on tullut Karibialla Kolumbian kokaiinin tärkein etappi reitillä kohti Etelä-Floridaa. Liikenne on vilkasta, eikä se ole haitilaisille salaisuus. Oikeusasiamies Florence Elien mukaan Haitin 2 400 vangista kuitenkin vain 20 on saanut huumesyytteen tai -tuomion.

Kokaiinikuriirit eivät vaivaudu peittelemään jälkiään. Tunnettu radiotoimittaja, joka ei halua nimeään julkisuuteen, kertoo, että huumeilla lastattuja pienkoneita laskeutuu öisin pääkaupungin Port-au-Princen lentokentälle. Lahjotut viranomaiset ummistavat silmänsä operaatioille sekä lentokentillä että satamissa.

Moni hyvissä asemissa oleva henkilö on hankkinut miljoonia maksavan huvilan, vaikka heidän lailliset tulonsa ovat pieniä suomalaisten virkamiesten palkkoihin verrattuna. Väkivalta ja sen uhka ovat opettaneet paikalliset journalistit vaikenemaan henkilöiden nimistä huumeliikennettä käsittelevissä jutuissaan.

Huomattavat huumetulot osaltaan selittävät sitä, että sosiaalisia oloja kuvaavat mittarit osoittavat edistymistä, vaikka laillinen talous on heikentynyt pitkään. Maailmanpankin mukaan Haitin virallinen bruttokansantulo henkeä kohti laski 1980-luvulla 2,1 prosenttia vuodessa ja 1990-luvulla 2,7 prosenttia vuodessa. Harvassa maassa alamäki on ollut yhtä jyrkkä ja pitkäkestoinen.

Lukutaitoisten osuus kohosi kuitenkin 1990-luvulla 49 prosentista 60 prosenttiin. 1970 se oli vain 22 prosenttia. Todennäköisyys kuolla alle 40-vuotiaana on alentunut 1980-luvun puolivälin jälkeen 32 prosentista 24 prosenttiin. Samanaikaisesti juomakelpoista vettä saavien osuus on noussut 45 prosentista 66 prosenttiin. Alle 5-vuotiaiden ikään suhteutettu paino osoitti selvää kehitystä vuosina 1978-2000. Alipainoisten osuus laski 37 prosentista 17 prosenttiin.

UNDP:n kotitaloustiedusteluihin perustuvat tilastot osoittavat myös köyhyyden vähentyneen sekä kaupungeissa että maaseudulla.

Rahaa Yhdysvalloissa
suvilta haitilaisilta


Huumetulojen ohella toinen talouden ja sosiaalisen kehityssuuntien ristiriitaa selittävä tekijä koostuu Yhdysvalloissa ja Kanadassa asuvien haitilaisten sukulaisilleen lähettämistä rahoista. Virallisen tilaston 600 miljoonaa dollaria vuodessa vastaa bruttokansantulon kuudesosaa. UNDP Haitin talousasiantuntija Philippe Rouzier arvioi, että todellisuudessa vuosittainen summa kohoaa 1 000 miljoonaan dollariin. Jos rahavirta jaettaisiin tasan Haitin kahdeksan miljoonan asukkaan kesken, jokaisen nettotulot lisääntyisivät noin 70 markkaa kuukaudessa. Useimmille se merkitsisi elintason selvää kohoamista.

Ulkomailla asuvien haitilaisten avun kääntöpuolena on aivovuoto. Ulkomaille lähteneiden koulutustaso on tuntuvasti korkeampi kuin kotimaahan jääneiden. Haiti kärsii kroonisesta ammattitaitoisen työvoiman puutteesta. Viime aikoina erityisesti teknisten alojen ammattilaiset ovat vaihtaneet asuinmaataan. Lisäksi haitilaiset asiantuntijat pelkäävät, että Yhdysvaltojen talouden taantuma supistaa kotimaahan osoitettavaa tukea.

Kolmas sosiaalisen kehityksen taustatekijä on kansainvälisen yhteisön avokätinen tuki Haitille Aristideen vuoden 1994 paluun jälkeen. Kolmena vuonna Haiti vastaanotti kehitysapua noin 500 miljoonaa dollaria vuodessa. Henkeä kohti laskettuna se merkitsi Haitin nousua kehitysyhteistyön suosikkimaiden joukkoon. Summat pysyivät merkittävinä 1990-luvun loppuun asti, mutta Haitin johto vei vastuuttomalla politiikallaan pohjan pois avun jatkumiselta. Nyt sitä annetaan enää kansalaisjärjestöjen hankkeiden rahoittamiseen.

Ulkomaanavun loppuminen on ajanut valtion talouden raskaasti alijäämäiseksi. Se tekee epärealistiseksi muun muassa maan johdon julistaman päämäärän tehdä kaikista haitilaisista lukutaitoisia ja järjestää kaikki 6-12-vuotiaat kouluun vuoteen 2004 mennessä. Sama politiikka on tehnyt Haitin epäkiinnostavaksi sekä koti- että ulkomaisille sijoittajille. Suoriin ulkomaisiin sijoituksiin perustuvat tekstiili- ja vaatetusteollisuuden työpaikat ovat vähentyneet lähes 100 000:sta 15 000:een.

Vaihtoehtovoimat
erkostoituvat


Haitilaisten tilanne vaikuttaisi epätoivoiselta, ellei heikoilla oleva enemmistö olisi vanhojen aikojen malliin kehittelemässä vaihtoehtoa nykyiselle menolle.

Laajapohjainen S.O.S. -aloite yhdistää kauppakamaria, kirkollisia piirejä, teollisuusyritysten liittoa ja eräitä kansalaisjärjestöjä. Haitin toimeliailla kansalaisjärjestöillä on myös oma kattojärjestönsä. Quanaminthesin pikkukaupungissa maan koilliskolkassa talonpoikais-, nais- ja ihmisoikeusaktiivit ovat luoneet omia paikallisjärjestöjään ja kehittelevät yhteyksiä vastaaviin organisaatioihin maan muissa osissa. Monikeskuksinen ay-liike tiivistää rivejään viikoittaisissa yhteiskokouksissaan. Oppositiopuolueet esiintyvät yhdessä Convergence Democratiquen nimissä ja viimeistelevät omaa vaihtoehtoista ohjelmaansa.

Kansainvälisesti arvostetun tutkimuslaitoksen Isposin johtaja Garaudy Laguerren mukaan vastarinnan verkosto on rakenteilla, mutta vielä sillä ei ole voimaa vaikuttaa politiikan suuntaan. "Kun verkosto vähitellen vahvistuu, jälleen kerran kasvaa riski, että sen avainhenkilöt lipeävät valtaeliitin puolelle", Laguerre sanoo.

© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: STT

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia