Uutiset

Globaali pienaseiden kauppa ruokkii ihmisoikeusrikkomuksia

Pienaseiden helppo saatavuus ja laskeneet hinnat ovat johtaneet siihen, että maapallolla on jo yksi ase jokaista kymmentä asukasta kohtaan. Sosiaalinen ja rikollisuuteen liittyvä väkivalta on kasvava ongelma myös hyvinvoivissa maissa: "Yhdysvalloissa ammutaan joka vuosi arviolta 10 000 ihmistä", kertoo Amnestyn Control Arms –kampanjan johtaja Brian Wood maailma.netin haastattelussa.

Pienaseet kuuluvat erottamattomasti aseellisiin konflikteihin, mutta myös jengitappeluihin, huumepomojen välienselvittelyihin ja raiskauksiin. Aseiden helppo saatavuus ja laskeneet hinnat ovat johtaneet siihen, että maapallolla on yksi ase jokaista kymmentä asukasta kohtaan. Joka minuutti jossain päin maailmaa joku kuolee aseellisessa välikohtauksessa.

Pieniksi ja kevyiksi aseiden maailmassa kutsutaan pistoolien ja revolverien lisäksi muun muassa rynnäkkökiväärejä, sinkoja ja käsikranaatteja. Yleistymässä olevat olalta laukaistavat ohjukset lasketaan myös tähän kategoriaan. Asekaupan säätelemättömyys on johtanut siihen, että tällaiset aseet päätyvät yhä useammin ihmisoikeuksia rikkovien hallitusten ja ryhmien käsiin.

”Hallitukset eivät voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että pienaseita käytetään usein vakavissa ihmisoikeusrikkomuksissa. Maailma tarvitsee tiukempaa aseiden kontrollia. Meidän täytyy toimia nyt, jottei maailma muuttuisi yhä turvattomammaksi paikaksi”, sanoo Amnesty Internationalin Control Arms-kampanjan johtaja Brian Wood.

Maailmanlaajuisella kampanjalla Amnesty, Oxfam sekä yli 500 muuta kansalaisjärjestöä tähtäävät asevarustelun kierteen hillitsemiseen, aseiden väärinkäytön estämiseen sekä asevientiä säännöstelevän kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseen.

Aseellinen väkivalta muuttaa muotoaan

Kansainvälinen oikeus määrittää perusteet aseiden lailliselle käytölle joko kansalliseen puolustukseen tai lain ja järjestyksen ylläpitämiseen. Kansainvälisissä ihmisoikeusopimuksissa määritellään myös, milloin aseelliseen väkivaltaan saa turvautua. Tämän päivän maailmassa sen enempää armeijat kuin lainvartijatkaan eivät kuitenkaan aina noudata näitä sääntöjä.

Woodin mukaan sotilaiden ja poliisien koulutusta tulisikin lisätä. Hän muistuttaa, että useissa maissa ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyvät poliisitehtäviin ilman koulutusta laitetut sotilaat.

”Vaikka konflikti loppuu, väkivalta usein jatkuu. Perinteinen ajatusmalli siitä, että aseet ja armeija kuuluvat sotaan, ei enää toimi. Uutena ilmiönä konfliktit alkavat ja loppuvat useamman kerran, siirtyvät rajojen yli tai niihin liittyy useita osapuolia. Kaikki tämä synnyttää paikallisia aseiden markkinoita ja kollektiivinen väkivalta lisääntyy”, sanoo Wood.

Aseistariisunnassa ollaan edelleen opintiellä. Esimerkiksi Ruandassa ja Brasiliassa on kokeiltu aseiden keräämistä ihmisiltä pientä rahasummaa vastaan. Usein keräykseen on kuitenkin annettu vanhat pyssyt ja rahoilla ostettu uusia, kertoo Wood. Tehokkaammiksi ovat osoittautuneet esimerkiksi Mosambikissa kokeillut yhteisöaloitteet, joissa aseita keränneissä kylissä toteutetaan erilaisia kehityshankkeita.

Aseellisten konfliktien uhrien määrä on vähenemässä, mutta aseiden helppo saatavuus aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta myös sellaisissa maissa, joissa ei ole käynnissä sotaa tai konfliktia.

”Sosiaalinen ja rikollisuuteen liittyvä väkivalta on valtava ongelma. Brasiliassa kuolee vuosittain karkeasti arvioiden 35 000 ihmistä aseellisen väkivallan uhrina, Etelä-Afrikassa noin 12 000. Maailman hyvinvoivimmassa valtiossa Yhdysvalloissa ammutaan joka vuosi arviolta 10 000 ihmistä”, kertoo Wood.

Asekaupan vastuuttomat rakenteet

Teollistuneet maat vaikuttavat globaaliin ongelmaan tuottamalla ja viemällä aseita, usein vastuuttomasti. Asevientitilastoja johtavat YK:n turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsenmaata. Harva hallitus ottaa asekaupassa huomioon ostajamaan ihmisoikeustilanteen tai aseiden vaikutukset kehitykseen. Esimerkiksi Sudanin Darfuriin ovat aseita toimittaneet ainakin Kiina, Ranska ja Iran. Pienaseiden valmistus on lisääntymässä myös Afrikassa, kertoo Wood.

”Maailmassa on liikaa pienaseita. Ylimääräiset pitäisi kerätä pois ja tuhota, ja hallitusten tulisi harkita uusia käyttömuotoja ylijäämäaseita tuottaville laitoksille. Tehdas, joka tuottaa maamiinojen kuoria, voidaan helposti muuttaa valmistamaan vaikkapa leikkikaluja”, Wood toteaa.

Asekauppa työllistää aseiden valmistajien ja kuljettajien lisäksi suuren joukon asekauppiata ja välittäjiä. Heillä on keskeinen rooli prosessissa, jossa lailliset aseet päätyvät laittomiin käsiin. Aseiden käyttöikä on pitkä, joten vanhallakin aseella on hyvät markkinat.

”YK on tuottanut lukuisia raportteja asekaupasta maihin, jotka ovat asevientikiellon alaisia. Mielenkiintoista on, että yhtään oikeudenkäyntiä ei ole aloitettu niissä mainittuja henkilöitä vastaan”, Wood kummastelee.

”Asekauppiaat syyllistyvät rikoksiin ihmiskuntaa vastaan ja pääsevät kuin koira veräjästä. Rankaisemattomuuteen syynä on resurssien puutteen lisäksi muuan muassa se, että toisin kuin ihmis- tai huumekaupassa, kansalliset lait eivät ulotu rajojen ulkopuolelle”, toteaa Wood.

Kansainvälinen asevientisopimus on osa ratkaisua

Amnestyn mukaan ratkaisu yhä paisuvaan ongelmaan on määritellä yhteiset, sitovat minimistandardit kansainväliselle asekaupalle. Kansainvälisellä asevientisopimuksella vakiinnutettaisiin eettiset periaatteet aseiden viennille.

Tällä hetkellä ajatusta kannattaa Woodin mukaan noin 15 maata. Myös Suomi on antanut tukensa sopimukselle, jonka periaatteet pyritään saamaan sovittua ennen YK:n pienasekonferenssia vuonna 2006.

Asekauppaa säätelevät kuitenkin samat kysynnän ja tarjonnan lait kuin muutakin kaupankäyntiä. Asevientisopimuksella rajoitettaisiin ensi kädessä tarjontaa, mutta Woodin mukaan myös ketjun toisessa päässä täytyy ryhtyä toimiin, sillä yhteisöjen tuvattomuuden tunne pitää yllä väkivallan kierrettä.

”Väkivalta murentaa kehitystä tehokkaasti. Kokonaisvaltainen lähestymistapa sisältäisi aseiden kontrollin lisäksi taloudellis-sosiaalisia projekteja, joilla turvattaisiin etenkin nuorten miesten toimeentulo ilman aseita”, sanoo Wood.

Brian Wood osallistui Eduskunnassa 23.9. pidettyyn parlamentaarikkojen pienasefoorumiin Amnesty Internationalin edustajana.

_______

Artikkeli on osa maailma.netin sarjaa ihmisoikeusaktivisteista. Aiemmin julkaistua:
Rauhanprosessi tuo lapsisotilaita kotiin Etelä-Sudanissa

Control Arms -kampanjan kotisivut

aseet & armeija

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Jason Hickel

Antropologi Jason Hickel haaveilee maailmasta ilman talouskasvua – ”Ajatus vihreästä kasvusta on epä-älyllinen”

Suomessa hiljattain vieraillut Jason Hickel on yksi tutkijoista, jotka ovat viime vuosina ryhtyneet vaatimaan, että maailma luopuu pakkomielteestään bruttokansantuotteen kasvattamiseen ja keskittyy sen sijaan ympäristön kantokyvyn ylläpitämiseen ja ihmisten hyvinvointiin. Hänen mukaansa myöskään paljon puhuttu ”vihreä kasvu” ei tule toimimaan.
Kädet tietokoneen näppäimistöllä

Mitään ei saa enää sanoa – Äärioikeistolaisen retoriikan ABC

Äärioikeisto luo uusien käsitteiden avulla kuviteltuja vihollisia ja olkiukkoja, joiden avulla se voi voittaa helppoja taisteluja. Yksi ajankohtaisimmista on myytti sananvapauskriisistä, kirjoittaa Aurora Lemma.
Burkina Fason lippu

Ääriliikkeiden väkivalta leviää Sahelissa – Lähes 900 000 ihmistä on paennut

Ääriliikkeiden väkivalta on aiheuttanut aliravitsemuskriisin Maliin, Nigeriin ja Burkina Fasoon. Mikäli mitään ei tehdä, kokonainen sukupolvi on vaarassa, sanoo Maailman ruokaohjelma.
Kaksi naista lähikuvassa

Luovat keinot auttavat Keski-Amerikan ihmiskaupan uhreja toipumaan

Järjestäytynyt rikollisuus kiihdyttää ihmiskauppaa Guatemalassa, Hondurasissa ja El Salvadorissa. Viranomaiset yrittävät tukea uhreja, mutta ne eivät pärjäisi ilman järjestöjä, jotka osaavat tarjota epäsovinnaisiakin tapoja toipumisen edistämiseksi. Esimerkiksi AS Mujeres tarjoaa perinteisen avun ohella myös aromaterapiaa.