Finanssikriisi – mahdollisuus muutokseen

Finanssikriisi on viime kuukausina ollut kaikkien huulilla. Kuitenkin se, mitä kriisistä seuraa tai pitäisi seurata, on huomattavasti epäselvempää. Taloudellis-poliittinen eliitti tuntuu panostavan lähinnä julkisen rahan käyttöön pankkien ja yritysten tueksi.

Kansalaisliikkeille kriisi on ennen kaikkea mahdollisuus. Uusliberaali rahoitusmarkkinamalli sääntelyn puutteineen on osoittautunut umpikujaksi. Liikkeiden täytyisi kuitenkin myös tarjota konkreettisempia ehdotuksia siitä, miltä uuden rahoitusarkkitehtuurin tulisi näyttää.

Näissä tunnelmissa eurooppalaisten liikkeiden edustajat kokoustivat Pariisissa tammikuun lopussa. Kokouksen yleinen idea oli kehittää yleiseurooppalaista mobilisaatiota finanssikriisin tiimoilta, erityisesti siten, että mukana on laaja verkosto. Paikalla olikin edustajia ay-liikkeestä ympäristöjärjestöihin. Euroopan Attac oli erityisen vahvasti mukana.

Mitä olisi tehtävä?

Kokouksessa huomattiin, että järjestöt eivät ole täysin yksimielisiä toiminnan painopisteistä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että maailmassa on meneillään useita päällekkäisiä kriisejä – finanssikriisin lisäksi muun muassa ruokakriisi ja ympäristökriisi. Tässä tilanteessa osa järjestöistä katsoo, että olisi keskityttävä finanssikriisiin ja luotava agendaa nimenomaan sen ympäriltä. Näin voitaisiin tehokkaimmin edistää Attacillekin rakkaita teemoja, kuten valuutanvaihtoveroa.

Toisten mukaan taas nykytilanteessa pitäisi puhua kaikista kriiseistä ja niiden yhteenkietoutumisesta. Oman porukkansa muodostaa ammattiliittoväki, jonka intressit ovat jokseenkin vahvasti ay-näkökulmaan rajattuja. Suurimmaksi ongelmaksi tuntuu nousevan, että koordinaatio järjestöjen välillä on varsin epäselvä.

Pariisin kokouksessa Ranskan Attacin Pierre Khalifa esitti, että olisi keskityttävä tutkimaan kriisin syviä ja perustavia syitä. Näitä hän nosti esille kolme: työn ja pääoman suhteen muutokset, tuotannon stagnaatio sekä talouden finanssoituminen. Nämä ovat hänen mukaansa johtaneet erityisesti palkkojen ostovoiman vähenemiseen, mitä on yritetty paikata tarjoamalla kansalaisille velkaa.

Khalifan mukaan tulevat kriisit voidaankin ennakoida vain vähentämällä velan osuutta kulutuksesta, mikä onnistuu ainoastaan kasvattamalla palkkojen osuutta bruttokansantuotteesta.

Ongelmat jatkuvat

Ympäristöjärjestöjen edustajat toivat voimakkaasti esiin, että kriisin ratkaisujen tulisi olla kestäviä. Tällä hetkellä Euroopassakin kirjoitetaan tyhjiä shekkejä autoteollisuudelle elvytyksen nimissä. Keskeinen vaatimus olisikin, että elvytysrahalle asetettaisiin huomattavasti nykyistä tiukempia ehtoja.

Saksan Attacin Peter Wahl täydensi ajatusta puhuessaan finanssipääomasta. Wahlin mukaan tällä hetkellä pyritään lähinnä systeemin ”käynnistämiseen uudelleen”. Hän totesi, että tämän sijaan tulisi hankkiutua eroon finanssipääomasta. Wahlin mielestä olisi myös osoitettava julkisesti, mitä kriisinhallinnan jälkeen seuraa. Tappioiden sosialisointi johtaa väistämättä julkisen velan kasvuun.

Itävallan Attacin Alexandra Strickner taas totesi, että WTO-neuvotteluita ja EPAsopimuksia olisi seurattava tarkasti, sillä finanssiala on merkittävästi kytköksissä neuvotteluihin palvelukaupasta. Erityisesti GATS-sopimuksen myötä on liberalisoitu pankkisektoria useissa kehitysmaissa ja helpotettu finanssialan investointeja ulkomailta. Kauppaneuvotteluiden agendaan finanssikriisi on vaikuttanut hämmentävän vähän. Voi olla, että vaikeuksissa olevat pankit etsivät nyt tietoisesti tulonlähteitä kehitysmaiden rahoitusmarkkinoilta.

Mistä muutos lähtee?

Khalifa eritteli myös tapoja, miten muutos voi saada alkunsa. Sen alkuunpanija voi olla eliitti (kuten esimerkiksi USA:ssa niin sanotun New Deal -politiikan aikaan). Toisaalta poliittis-taloudellinen muutos voi lähteä myös ruohonjuuritasolta, kun paine siihen kasvaa tarpeeksi laajaksi. Khalifan mielestä on täysin mahdollista, että nykyisessä tilanteessa muutos lähtee ”ylhäältäpäin”, kunhan hajanaista ja epävarmaa eliittiä vain tuupitaan oikeaan suuntaan.

Pariisin kokouksen henki oli, että maalis-huhtikuun vaihteessa Lontoossa järjestettävä G20-kokous on paras hetki tuoda vahvasti esiin järjestöjen vaatimuksia. Tuolloin hallitsevan eliitin on jossain muodossa esitettävä oma ideansa kriisin globaalista hallinnasta. Järjestöjen kärkivaatimukseksi ehdotettiin pankkien julkista kontrollia.

G20-kokouksen yhteyteen onkin suunnitteilla laajaa vastatoimintaa. Toiminnan pitäisi saada näkyvyyttä ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Esimerkiksi Espanjassa suunnitellaankin pankkien valtauksia. Täällä meillä G20 on kuitenkin valitettavan vaikea kampanjointihetki,
koska Suomi on poliittisesti sivussa tuosta prosessista.