Etelä-Sudanissa solmittiin taas rauhansopimus – Tällä kertaa se voi onnistua, sillä ”ihmiset ovat väsyneitä sotimiseen” | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Etelä-Sudanissa solmittiin taas rauhansopimus – Tällä kertaa se voi onnistua, sillä ”ihmiset ovat väsyneitä sotimiseen”

Etelä-Sudanin sisällissodassa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta nyt konfliktin osapuolet ovat solmineet uuden rauhansopimuksen. Eteläsudanilainen tutkija Jok Madut Jok uskoo, että tällä kertaa rauhanprosessi voi onnistua. Siihen ei kuitenkaan riitä sopu vain valtaa haluavien poliittisten johtajien välillä.

Etelä-Sudanin maan sisäisiä pakolaisia Waun kaupungissa

Miljoonat ovat joutuneet pakenemaan Etelä-Sudanin sotaa. Kuvassa sisäisiä pakolaisia Waun kaupungissa. Kuva: Paul Jeffrey / Act Alliance.

Tutkija Jok Madut Jok on yhtä aikaa sekä skeptinen että toiveikas. Hän on seurannut kotimaansa Etelä-Sudanin kehitystä riittävän pitkään tietääkseen, ettei elokuussa aikaan saatu uusi rauhansopimus ole tae siitä, että tappaminen loppuu.

”En usko, että eteläsudanilaiset pidättävät hengitystään”, hän toteaa.

Etelä-Sudanin vajaat viisi vuotta kestäneessä sisällissodassa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Rauhaa on yritetty useamman kerran, tuloksetta.

Elokuussa kiistakumppanit, presidentti Salva Kiir ja varapresidentti Riek Machar, kertoivat kuitenkin päässeensä sopuun vallanjaosta ja solmineensa rauhan. Virallinen rauhansopimuksen allekirjoitustilaisuus järjestettiin eilen Etiopiassa. Mukana on myös muita kapinallisryhmiä.

Jokin mukaan tällä kertaa sopimus voi onnistua lähinnä sen vuoksi, että kaikki Etelä-Sudanissa ovat lopen kyllästyneitä sotaan.

”Ihmiset ovat väsyneitä sotimiseen. Kaikki puhuvat siitä, miten se on vahingoittanut maata ja vienyt elinkeinot. Ne, jotka osallistuvat taisteluihin, kertovat, etteivät tiedä, miksi taistelevat. Jopa poliittinen johto puhuu tästä tarkoituksettomana sotana.”

Jok johtaa eteläsudanilaista politiikan tutkimuslaitosta Sudd Institutea ja toimii tutkijana myös Yhdysvalloissa. Hän työskenteli lyhyen aikaa Etelä-Sudanin kulttuuriministeriössä maan itsenäistyttyä Sudanista vuonna 2011.

Köyhän ja sotien runteleman maan toiveet olivat tuolloin korkealla, mutta se ajautui sisällissotaan, kun presidentti Kiir syytti varapresidentti Macharia vallankaappauksen valmistelusta. Syttyi osin etnispohjainen sisällissota, joka on pirstaloitunut useita eri aseellisia ryhmittymiä sisältäväksi veriseksi valtataisteluksi siitä, kuka saa hallita maan rikkaita luonnonvaroja.

Osapuolet ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin, kuten murhiin, raiskauksiin ja lapsisotilaiden värväämiseen. Yli neljä miljoonaa ihmistä on paennut.

Sodasta halutaan eroon

Etelä-Sudanin naapurimaat, muun muassa Sudan, olivat mukana välittämässä elokuussa aikaan saatua rauhansopimusta. Se on paljolti sama kuin vuonna 2015 solmittu, sittemmin epäonnistunut sopimus, mutta siinä on sovittu esimerkiksi laajemmasta parlamentista ja hallituksesta kuin aiemmin.

Maan on määrä siirtyä puolen vuoden kuluttua kolmivuotisen väliaikaishallinnon kauteen. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) Etelä-Sudanin toimiston johtajan Berhanu Hailen mukaan rauhanprosessin menestyminen riippuu siitä, miten tämä kausi etenee.

”Tänä aikana pitäisi rakentaa kaikki demokraattisen valtion perusteet. Tärkeintä olisi kansan tarpeiden kunnioittaminen.”

Haile seuraa tilannetta Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa ja uskoo, että tavallisille ihmisille sopimus on tervetullut asia.

”Uskon, että useimmat eteläsudanilaiset odottavat rauhaa epätoivoisesti ja haluavat sen myös toteutuvan käytännössä”, hän sanoo.

Eteläsudanilaisten elämä oli selviytymistaistelua jo ennen sotaa. Maa on öljyvaroistaan huolimatta rutiköyhä, työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksia on vain vähän ja äitiys- ja lapsikuolleisuusluvut ovat maailman korkeimpia. Sota on syössyt miljoonat vaikeaan ruokakriisiin.

KUA:lla on Etelä-Sudanissa toimisto maan pääkaupungissa Jubassa sekä neljässä muussa kaupungissa. Se rakentaa pakolaisille tilapäisiä oppimistiloja, kouluttaa opettajia ja parantaa ihmisten elinkeinoja. Järjestöllä on myös rauhanprojekteja, joissa järjestetään esimerkiksi yhteisöjen vuoropuhelutilaisuuksia.

Ruohonjuuritaso unohtui

Selvää on se, että nopea rauhanprosessi ei tule olemaan. Konfliktin osapuolten on ensin ryhdyttävä rakentamaan luottamusta, Jok Madut Jok sanoo.

”Allekirjoittaminen on vasta yksi askel. Seuraavan pitää olla se, että osapuolet sopivat, että he haluavat tämän toimivan. Kun tulee haasteita, niistä neuvotellaan. Rauhansopimus on aina sarja neuvotteluja ja uudelleenneuvotteluja. Se kestää vuosia.”

Moni asia voikin vielä vaarantaa rauhansopimuksen. Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen Taprin väitöskirjatutkija Karim Maiche uskoo, että onnistumisen mahdollisuudet ovat aiempaa paremmat, mutta riskejäkin on.

”Se, että johtajat paiskaavat kättä, on aina hyvä asia, mutta varsinainen rauhan rakentaminen lähtee aina ruohonjuuritasolta”, hän muistuttaa.

Yhdysvallat, Norja ja Iso-Britannia ovat jo kritisoineet sitä, ettei Etelä-Sudan rauhanprosessiin ole otettu mukaan tavallisia ihmisiä, kansalaisyhteiskuntaa tai vaikkapa uskonnollisia johtajia.

Jok uskookin konfliktin osapuolten suostuneen rauhaan, koska he saivat näin vanhat asemansa takaisin. Konfliktin juurisyihin rauhansopimus ei hänen mielestään puutu.

”Jos liennytetään vain poliittisia johtajia ja annetaan heille virkoja, mitä tapahtuu perustavanlaatuisille ongelmille, jotka saivat niin monet tavalliset kansalaiset tarttumaan aseisiin? -- Konfliktin perustekijä on se, että pieni ihmisryhmä hallitsee valtiota ja resursseja ja suurella enemmistöllä ei ole mitään. Ellei näihin asioihin puututa, rauhansopimus hoitaa vain oireita”, hän kritisoi.

Ilmakuva Juban liepeiltä Etelä-Sudanista

Käykö Etelä-Sudanissa kuin Suomen sisällissodassa?

Mikäli tulitauko pitää ja rauhanprosessi etenee, Etelä-Sudanilla on edessään muiden sisällissodan läpikäyneiden maiden tavoin myös pohdinta siitä, miten ratkoa sisällissodan aikana tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset, joista osa on todennäköisesti sotarikoksia.

Ne uhkaavat jäädä selvittämättä, sillä presidentti Kiir lupasi elokuussa armahtaa kapinalliset eikä ole puhunut omien joukkojensa tekosista mitään.

”Anteeksianto on joskus edellytys sille, että päästään eteenpäin, se on havaittu esimerkiksi Algerian sisällissodassa. Toisaalta on selvää, että jos rauhanprosessi ei ole oikeudenmukainen, ihmiset eivät koskaan saa tietää, mitä heidän omaisilleen on tapahtunut eivätkä pääse rauhaan. Samahan tapahtui Suomen sisällissodassa: täälläkään ei rangaistu muita kuin hävinnyttä osapuolta”, Maiche sanoo.

Myöskään Jok ei usko, että sodan tapahtumien lakaiseminen maan alle auttaa.

”Ihmiset eivät unohda tällaisia asioita. Ne on kohdattava ja on pohdittava, miten estetään saman tapahtuminen uudelleen. Jos historiaa ei kohdata, saadaan ehkä vakautta ja rauhaa nyt, mutta 5–10 vuoden kuluttua nämä pois pyyhityt asiat aiheuttavat todennäköisesti uuden konfliktin.”

Lisää uusi kommentti