Uutiset

Ecuadorin naisjärjestöillä kädet täynnä työtä

Talouden romahduksesta toipuvassa Ecuadorissa perheväkivalta ja siirtolaisuuden rikkomat perheet ovat naisjärjestöjen suurimpia huolenaiheita. Byrokraattinen hallinto ja oikeuslaitos ovat edelleen miesten maailmaa, josta ei ilman koulutusta saa otetta. Lain nojalla kunnissa on jo muutaman vuoden ajan toiminut naisasiamiehiä, ja nyt järjestöt koettavat kasvattaa erityisesti köyhien naisten tietoisuutta oikeuksistaan, raportoi maailma.netille Ecuadorissa vieraillut Kirsi Salonen.

Ecuadorissa talous on hitaasti toipumassa vuosituhannen vaihteen romahduksesta. Yhdysvaltain dollarin ottaminen maan valuutaksi vuonna 2000 on nostanut ruoan ja kulutustarvikkeiden hintoja ja työllisyystilanne on edelleen vaikea. Työikäisen väestön maastapako on arkinen ilmiö. Vuosien 1998 ja 2002 välillä kolmetoistamiljoonaisesta kansasta ainakin puoli miljoonaa muutti ulkomaille, lähinnä Yhdysvaltoihin, Espanjaan ja Italiaan.

Epävarmoissa olosuhteissa perheväkivallan uhrit ja siirtolaisuuden rikkomat perheet ovat naisjärjestöjen tärkeimpiä painopisteitä koko maassa. Helppoja ratkaisuja ei kuitenkaan ole tarjolla. ”Niin kauan kun naiset uskovat olevansa riippuvaisia miehistä, alistaminen, väkivalta ja epätoivo jatkuvat”, sanoo kansallisen naisjärjestö CEPAM:n puheenjohtaja Miiriam Alcivar.

Perheväkivallan laajuus paljastuu

Kukkatori EcuadorissaKuvaaja: Kirsi Salonen
Asianajaja Margareta Rodriguez osoittaa paksua pinoa valokuva-albumeita täynnä kuvia väkivallan uhreista. ”Väkivalta on aina ollut läsnä ihmisten elämässä. Meidän työssämme tärkeintä on kuitenkin hiljaisuuden rikkominen.”

Rodriguez työskentelee asianajajana Ecuadorin suurimman kaupungin Guayaquilin naisasiamiehen toimistossa. Vuonna 1995 hyväksytty laki vakinaisti järjestelmän, jossa osana kuntien hallintoa toimii naisasiamies. Asiamiehen pääasiallinen tehtävä on tutkia perheväkivaltatapauksia ja määrätä väkivaltaiset puolisot lähestymiskieltoon. Hänen apunaan toimii kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksiensa mukaan palkkaamia asiantuntijoita, kuten lakimiehiä ja psykologeja.

”Asiamiesten vakinaistaminen toi päivänvaloon yhden Ecuadorin yhteiskunnan merkittävimmistä ongelmista kokonaisuudessaan. Kyselyiden mukaan jopa kahdeksan kymmenestä naisesta on kohdannut elämässään fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa,” toteaa Rodriguez.

Rodriguezin palkan maksaa paikallinen naisjärjestö Fundacion Maria Guaré, Guayaquilin kaupunki tarjoaa työtilat. Kansalaisjärjestöjen toiminta rahoitetaan useimmiten lahjoituksin, kunnallishallinnon osana toimivan yksikön ylläpitoon ei juuri ulkomaisia avustuksia virtaa.

”Hankala taloustilanne vaikuttaa myös meidän toimintaamme. Suuri osa työntekijöistämme on vapaaehtoisia, mutta tilanteen kiristyessä moni on joutunut ottamaan vastaan kokopäiväistä palkkatyötä. Harvalla asianajajalla tai psykologilla on enää varaa tehdä vapaaehtoistyötä,” huomauttaa Rodriguez.

Lain läpimeno oli tulos vuosia kestäneestä naisjärjestöjen taistelusta tuulimyllyjä vastaan. Työ ei kuitenkaan ole vieläkään ohi: ”Naisasiamiehiä on vain 21 ja esimerkiksi täällä Guayaquilissa yksi ihminen vastaa kaksimiljoonaisen kaupungin perheväkivaltatapausten käsittelystä. Lisäksi laki kohtelee väkivallan tekijöitä edelleen kevyesti. Siksi taistelumme jatkuu, nyt lain uudistamiseksi ja resurssien lisäämiseksi”, toteaa Rodriguez.

Koulutusta perheille ja viranomaisille

Vaikka naisten oikeuksilla on nyt lain turva, etenkään köyhien alueiden naiset eivät ole tietoisia lakipykälistä. Byrokraattinen hallinto ja oikeuslaitos ovat edelleen miesten maailmaa, josta ei ilman koulutusta saa otetta. Naisjärjestöt kuten CEPAM ja Fundacion Maria Guaré yrittävätkin ennen kaikkea kasvattaa tietoisuutta köyhimpien naisten keskuudessa.

”Meidän täytyy myös ottaa huomioon väkivallan kerrannaisvaikutukset yhteiskunnassa. Väkivalta on opittu ajatusmaailma. Siksi meidän on panostettava koulutukseen, niin miesten, naisten kuin nuortenkin”, muistuttaa CEPAM:n puheenjohtaja Miiriam Alcivar.

CEPAM on parhaillaan mukana hankkeessa, jossa kehitetään perheväkivallan parissa työskentelevien tahojen yhteistyötä. ”Perinteisesti instituutiot ovat olleet kaukana ihmisten arkipäivästä. Uskomme kuitenkin, että koordinoimalla kaikkien perheväkivallan parissa toimivien viranomaisten toiminnan saman katon alle, tapausten käsittely nopeutuisi ja uhrien kynnys ottaa yhteyttä viranomaisiin alenisi”, sanoo Alcivar.

Siirtolaisuus ja naiset

Köyhyys ajaa yhä useamman Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin työnetsintään. Espanjan sisäministeriön tietojen mukaan vuonna 2002 maahan saapuneesta hieman yli sadastatuhannesta ecuadorilaisesta vain noin 800 palasi kotimaahansa kolmen kuukauden sallitun oleskelun jälkeen. Loppukesällä 2003 Euroopan lennot myytiin loppuun viikoissa, kun Espanjan ehdottaman Schengen-maiden viisumipakon voimaanastuminen varmistui.

Kuten muuallakin katolilaisessa Etelä-Amerikassa, perheellä on perinteisesti keskeinen rooli yhteiskunnallisena turvaverkkona. Siirtolaisuus kuitenkin nakertaa nopeasti perhekäsitystä, vaikka ulkomaille lähteneen perheenjäsenen tuloilla onkin usein elintärkeä vaikutus kotiin jääneiden talouteen. Siirtolaisten lähettämät rahat olivatkin viime vuonna maan toiseksi suurin tulonlähde heti öljytulojen jälkeen.

Maastamuuton myötä naisten täytyy usein totutella perheenpään elämään. Vaikka siirtolaisuus koskettaa lähes kaikkia Ecuadorin kolkkia, alueellisia eroja löytyy. Vuoristossa parempaa toimeentuloa lähtee etsimään yleensä perheen isä, rannikkoseudulla matkaan lähtee usein äiti.

”Väkivallalla saattaa olla tekemistä tämän ilmiön kanssa. Siirtolaisuus tekee näkyväksi jo olemassa olevat säröt perheiden sisällä - kun mahdollisuus päästä ulos tarjoutuu, on naisen helppo tarttua siihen. Yritämme tarjota mahdollisimma paljon tukea erillään oleville perheille”, sanoo CEPAM:n Guayaquilin toimiston johtaja Hanne Holst.

siirtolaisuusgender Ecuador

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Nuori mies istuu sohvalla, taustalla punainen seinä

Yksin tulleiden alaikäisten perheenyhdistämisestä on tehty Suomessa poikkeuksellisen vaikeaa – ”Kotoutuisin sata kertaa paremmin, jos he olisivat täällä”

Perheenyhdistäminen on Suomessa esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan verrattuna niin vaikeaa, ettei moni edes yritä. Esimerkiksi afganistanilaisia hakijoita rajoittaa sääntö, jonka mukaan heidän pitää jättää hakemuksensa Intiassa. Opiskelijat Shayegh Adeli ja Ali Nazari uskovat, että he menestyisivät paremmin, jos perhe olisi tukemassa.
Nainen lattialla käsin kudotun maton päällä

Satavuotias Afganistan on maailman vaarallisin maa – Dokumenttiteatteriesitys jäljittää pakolaisuuden syitä

Afganistan 100 – the years of interdependence -dokumenttiteatteriesitys kuvaa väkevästi Afganistanin nykyhetkeä ja historiaa. Suomessa vierailleen Kabulin yliopiston dekaanin Jawida Ahmadin mukaan afganistanilaiset haluavat rauhaa enemmän kuin mitään muuta.
Valkoisiin haalareihin pukeutuneita ihmisiä pilvenpiirtäjän edessä

Raportti: Asefirmat kehittävät jo tappajarobotteja – ”Autonomiset aseet ovat siirtymässä sci-fistä todellisuuteen”

Autonomisten aseiden uhka kasvaa, sillä yhä useammat valtiot ovat lisänneet niiden kehittelyä viime vuosina, selviää PAX-rauhanjärjestön tutkimuksesta. Kyselytutkimuksen mukaan muun muassa suomalaisista suurin osa kannattaa niiden kieltämistä.
Kansainvälisen tuomioistuimen rakennus Haagissa Hollannissa

Gambia vei Myanmarin kansainväliseen oikeuteen rohingyojen kansanmurhasta

Vastikään diktatuurista päässyt Gambia syyttää Myanmaria rohingyojen kansanmurhasta. Kansainvälisellä tuomioistuimella ei ole valtuuksia valvoa päätöksensä toteuttamista, mutta tuomio tahraisi Myanmarin kansainvälistä mainetta.