"Demokratiaa ei voi syödä" KEHITYSAPU JULKISEEN KESKUSTELUUN NEPALISSA | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

"Demokratiaa ei voi syödä" <br>KEHITYSAPU JULKISEEN KESKUSTELUUN NEPALISSA

Runsas viikko sitten järjestetyt vaalit voittanut Nepalin Kongressipuolue on suuremman tehtävän edessä kuin uskookaan.

KATMANDU - VIHREÄ LANKA / JUHA REKOLA

Vaalikampanjansa aikana Kongressipuolue lupasi demokraattisen kumouksen jälkeen taloudellista vallankumousta, jonka tehtävänä olisi nostaa maa kehittyneen maailman tasolle 40-50 vuodessa.

Vaikka tuleva pääministeri Girija Prashad Koirala osoittautuisikin näiden puheiden mittaiseksi mieheksi, voi lupausta olla vaikea pitää. Nepalissa valta nimittäin ei ole hallituksella, todellista valtaa maassa käyttää vielä Köyhyys.

Maa ei elätä
asvavaa väestöä


Himalajan vuoristossa sijaitseva Nepal on yksi maailman köyhimpiä maita. Maailmanpankin varovaiseksi kutsuman arvion mukaan kahdeksan miljoonaa maan 19 miljoonasta asukkaasta elää "absoluuttisessa köyhyydessä", eli ei kykene hankkimaan ruokaa päivittäisen vähimmäiskalorimäärän vertaa.

Nepalilaisista 90 prosenttia asuu maaseudulla ja heistä puolet vuoristossa tiettömien taipaleiden takana. Lähin tie on usein vuorokausien päivämatkan päässä.

-Vaikein kehitystä estävä ongelma on erittäin laajalle levinneen köyhyyden ja erittäin nopean väestönkasvun yhdistelmä, sanoo YK:n kehitysohjelma UNDP:n paikallinen varajohtaja, tanskalainen Jörgen Lissner.

-Väestö kasvaa 2.7 prosentin vuosivauhtia eli kaksinkertaistuu alle 20 vuodessa. Maa ei pysty heitä elättämään.

Kehitysapua eniten antavat Maailmanpankki ja UNDP arvioivat, että köyhyys ei Nepalista katoa mihinkään, ellei väestönkasvua saada rajoitettua tehokkaasti ja nopeasti.

-Nyt juostaan kilpaa ajan kanssa. Tällä hetkellä Nepal kykenee juuri ja juuri ruokkimaan itsensä, mutta sekin tilanne on ohi lyhyen ajan kuluessa, sanoo Lissner.

Avun vaikutus
rvioitava


Nepal on myös suosittu kehitysavun kohdemaa. Ulkomaista apua on maahan virrannut runsaasti, 80-luvun aikana yli 10 miljardin markan verran. Ulkomaanapu muodostaa jo lähes 70 prosenttia maan kehitysbudjetista.

Maa on tulvillaan huhuja kehitysavun väärinkäytöstä kuningasperheen tarpeisiin ja sveitsiläisille pankkitileille. Konkreettisia todisteita ei ainakaan vielä ole kyetty esittämään, mutta kiistämätön tosiasia on, että Nepalissa maailman köyhimpiin kuuluva kansa on elättänyt maailman rikkaimpiin kuuluvaa kuningasperhettä.

Kommunistijohtaja Manmohan Adhikarin sanoin: -Nepaliin on tullut niin paljon ulkomaista apua, että luulisi sillä vähän isommankin maan kehittyneen. Täällä apu ei ole tavoittanut tavallista köyhää kansalaista.

Korruptoituneen kuningasvallan perintöä ovat muun muassa välityspalkkiot, suora lahjonta, byrokratia ja hallinnon tehottomuus.

-Nyt pitää laskea kuinka paljon apua me todella tarvitsemme, että emme ottaisi apua vain sen itsensä vuoksi, sanoo nyt eroavan väliaikaisen hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Sahana Pradhan.

-Paljonko haluamme ja mitä varten? Mitä emme halua? Mitä millekin alueelle ja alalle? Kaikki se pitää laskea tarkaan, ettei yksikään dollari, jeni tai punta menisi hukkaan kenenkään taskuun, kuten ennen, sanoo rouva Pradhan.

Viekö apu
elkakierteeseen?


-Ennen poliittisia muutoksia juuri kukaan ei puhunut kehitysavusta eikä tiennyt siitä mitään, sanoo ympäristöjournalistien yhdistyksen aktiivi Binod Bhattarai Katmandusta.

-Nyt olemme saaneet tietää, että ei se olekaan lahja-apua, suuri osa siitä on vain lainaa, joka pitää maksaa takaisin.

-Velkamme on kasvanut valtavasti, nyt se on yli viiden miljardin markan luokkaa, eli 43 prosenttia kansantuotteesta. Jos tämä jatkuu, me saatamme joutua kuuluisaan velkakierteeseen, kuten Meksiko ja moni muu kehitysmaa.

Lainojen osuus Nepalin saamasta kehitysavusta on kasvanut viime vuosina voimakkaasti.

-Se on periaatteessa ihan oikein niin kauan kuin se raha pistetään poikimaan kohteisiin, joilla laina pystytään maksamaan takaisin, sanoo suomalainen kehitysyhteistyöntekijä.

-Mutta nyt lainalla rahoitetaan esimerkiksi kylämetsäohjelmaa, joka ei ikinä pysty maksamaan niitä rahoja takaisin.

Kehitystä ei sitäpaitsi pysty aina ostamaan rahalla. Kylämetsätaloudenkin pitäisi toimia hyvin pienillä summilla. Perusajatushan on, että ihmiset omatahtoisesti ja vapaaehtoisesti ryhtyvät hoitamaan ympäristöään ja metsiään.

-Niin kauan kuin ollaan valmiita maksamaan kaikesta, siitä ei ikinä tule kestävää kehitystä.

Lukutaito auttaa
erheen pienentämiseen


Niin avun antajat kuin saajatkin ovat ilmeisen yksimielisiä siitä, että kasvavan väestön suoraa riippuvuutta maasta on onnistuttava vähentämään. Tällä hetkellä teollisuus muodostaa vain kymmenesosan kansantuotteesta.

Se merkitsee pienteollisuuden ja käsityöteollisuuden kehittämistä ja ennen kaikkea maan valtavien vesivoimavarojen hyödyntämistä. Suunnitteilla on suurpatoja ja -voimaloita, joiden tuottamaa sähköä voitaisiin tulevaisuudessa myydä Intiaan valuuttatulojen saamiseksi.

-Mutta mitä järkeä on käyttää apu sellaisten palvelujen tuottamiseen, joihin vain pienellä kansan osalla on varaa? Ei kyläläisillä ole varaa sähköön tai puhelimiin, vaikka verkostot jollain tavalla saataisiinkin vedettyä korkealle vuoristoon, sanoo Binod Bhattarai.

Sahana Pradhan haluaisi käyttää kehitysrahoja infrastruktuurin rakentamisen lisäksi enemmän myös koulutukseen. Koulutuksen myötä hän uskoo myös perhesuunnittelun yleistyvän.

-Näin on käynyt myös Intiassa. Biharissa perhesuunnittelu ei saa tulta, mutta Keralassa se toimii, lukutaidon ja koulutuksen ansiosta. Tulos voisi olla parempi kuin ehkäisymenetelmien markkinoinnissa.

Poliitikot
oetukselle


Yksinkertaista tietä kehitykseen ja irti kuristavasta köyhyydestä ei ole, eikä Nepalissa olla päästy puhumaan suunnasta avoimesti ja julkisesti.

Demokratian myötä on vuoden sisällä syntynyt useita kansalaisjärjestöjä, joiden kokemus karttuu toiminnan myötä. Ne tulevat tuomaan keskusteluun oman, Nepalissa osittain uuden näkökulmansa.

Maassa nyt vuoden avoimesti toimineet poliittiset puolueet tulevat törmäämään raakaan todellisuuteen. Helposti annettavat suuret lupaukset eivät auta, kun miljoonia nepalilaisia olisi lähdettävä motivoimaan itse tarttumaan asioihin.

Eikä ole vaikeampaa tehtävää kuin motivoida köyhää, nälkäistä, lukutaidotonta ihmistä, jos ei itse usko omaan asiaansa. Nepalilaisilla poliitikoilla on vielä tehtävää todistaessaan valitsijoilleen, että ovat vakavissaan.

© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: Vihreä Lanka

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia