Uutiset Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä

Adolfo Vera ja Ahmad Hosseini ovat eri sukupolvien maahanmuuttajia Suomessa – ”Silloin juotiin aina kolme kuppia kahvia”

Suomi on vastaanottanut pakolaisia jo lähes 50 vuoden ajan. Kysyimme ensimmäisten pakolaisten joukossa Suomeen saapuneelta Adolfo Veralta sekä vuonna 2015 Suomeen paenneelta Ahmad Hosseinilta, millainen vastaanotto on ollut eri vuosikymmeninä.
Kaksi hymyilevää miestä vierekkäin katsoo kameraan
Adolfo Vera (vas.) tuli Suomeen perheensä kanssa 18-vuotiaana vuonna 1973 ja opiskeli valokuvaajaksi, yksin 17-vuotiaaa Suomeen vuonna 2015 tullut Ahmad Hosseini valmistui viime vuonna lähihoitajaksi. (Kuva: Silja Ylitalo / Maailma.net)

Adolfo Vera oli juuri täyttänyt 18 saapuessaan Suomeen Chilestä joulukuussa 1973.

Pikkukylään Turun lähelle sijoitetut pakolaiset herättivät huomiota kadulla kulkiessaan. Jotkut halusivat kosketella heidän hiuksiaan, monet tulivat juttelemaan.

”Jos ennakkoluuloja oli, se oli viatonta, sellaista hyväntahtoista uteliaisuutta. Kun menimme kävelylle, meidät kutsuttiin sisälle taloihin juomaan kahvia. Silloin juotiin aina kolme kuppia kahvia, se oli tapana”, Vera muistelee.

Veran perhe pakeni Suomeen, sillä hänen isänsä kuului Chilen vuonna 1970 valitun sosialistipresidentin Salvador Allenden tukijoihin.

Kun kenraali Augusto Pinochetin johtama sotilasjuntta kaappasi vallan syyskuussa 1973 ja maasta tuli diktatuuri, Veran perhe joutui monien muiden tavoin pakenemaan maasta.

Perhe oli yksi Chilessä konsulina toimineen Tapani Brotheruksen Suomeen avustamista pakolaisista, joista kerrotaan muun muassa Ylen viime vuonna esitetyssä Invisible heroes -draamasarjassa.

Ensimmäiset pakolaiset Chilestä

Vera ja hänen perheensä olivat Suomen ensimmäisiä pakolaisia. Suomi oli ratifioinut Geneven pakolaissopimuksen vuonna 1968, ja vuonna 1973 maahan saapuivat ensimmäiset chileläiset pakolaiset. Heitä tuli muutamassa vuodessa noin 180, joskin monet lähtivät myöhemmin pois.

Tilanne oli niin uusi, ettei Suomella ollut edes pakolaispolitiikkaa, kiintiöistä puhumattakaan. Silti vastaanotto oli Veran mukaan hyvä.

”Silloin oli iso solidaarisuusaalto Chileä kohtaan, järjestettiin mielenosoituksia diktatuuria vastaan ja haluttiin auttaa pakolaisia”, hän muistelee.

Suomeen oli toki tullut ihmisiä eri kulttuuritaustoista aiemminkin. Venäläisiä pakeni Suomeen erityisesti vallankumousvuosina 1917–1922, ja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Suomeen tuli Venäjältä islaminuskoisia tataareja, jotka ovat säilyttäneet kulttuurinsa näihin päiviin asti.

Toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulla rutiköyhä Suomi asutti ja auttoi uuden elämän alkuun 400 000 karjalaista.

Populistit hyötyvät pelosta

Adolfo Vera opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa valokuvaajaksi ja on luonut pitkän uran valokuvaajana ja taiteilijana. Haastatteluhetkellä Veran käsitetaiteellisia installaatioita on näytteillä Helsingissä Galleria Huudossa. Näyttelyn teema on ajankohtainen: mitä tapahtuu, kun ihmiset eivät enää halua ymmärtää toisiaan ja demokratia alkaa rappeutua.

Vera mukaan suhtautuminen ulkomaalaisiin on Suomessa muuttunut niistä ajoista, kun hän tuli maahan.

”Nykyään ennakkoluuloja on enemmän. Yleensä taustalla on silkkaa väärää tietoa; uskotaan ettei saa asuntoa, koska ulkomaalaiset vievät ne ja muuta sellaista”, hän sanoo.

Hänen mukaansa yksi syy on mediassa ja pelkoa ja vihaa lietsovissa lööpeissä.

”Ulkomaalaiset ovat helppo kohde vihalle, sillä heidän on vaikea puolustaa itseään.”

Kuka siitä sitten hyötyy?

”Populistit. He käyttävät hyväkseen ihmisten pelkoja ja pahoinvointia. Ihan kuin natsien aikaan, jolloin etsittiin ja löydettiin vihollisia, kuten kommunistit ja juutalaiset.”

Toisaalta Suomi on Veran mielestä muuttunut myös parempaan suuntaan.

”Kun alkuvuosina kävelin kadulla, oli vähän yksinäinen olo. Nyt kaikkialla näkee paljon ulkomaalaisia, siitä tulee kansainvälinen fiilis, suurkaupungin tuntu. Ei ole väliä oletko tumma vai vaalea, kaikkien kanssa voi jutella ja olla kaveri.”

Keskustelu auttaa

Ahmad Hosseini saapui erilaiseen Suomeen kuin Vera.

Vuonna 2015 Suomeen tuli noin 32 000 turvapaikanhakijaa pääosin Irakista, Afganistanista ja Somaliasta, mikä oli moninkertainen määrä sitä edeltäviin ja sen jälkeisiin vuosiin verrattuna.

Hosseini oli yksi heistä. Matka Suomeen kesti kaksi kuukautta ja taittui busseilla, junilla, autoilla, veneillä, laivalla, kävellen, joskus juostenkin. Äiti, isä ja sisarukset jäivät Afganistaniin. Koko perheelle matka olisi ollut liian kallis, ja myös liian vaarallinen.

”Suurin syy lähtöön oli sota ja turvattomuus”, Hosseini sanoo. Hän kuuluu Afganistanissa syrjittyyn hazara-vähemmistöön.

Päästyään Suomeen 17-vuotias Hosseini sijoitettiin alaikäisten vastaanottokeskukseen Turkuun. Siellä oli paljon muitakin nuoria poikia, jotka olivat Hosseinin tavoin tulleet maahan yksin. Lehdet kirjoittivat turvapaikanhakijoiden hienoista älypuhelimista, ja somessa levitettiin väärää tietoa maahanmuuttajien suurista tuista.

Ennakkoluulot turvapaikanhakijoita kohtaan näkyivät Hosseinin elämässä: kiihtynyt humalainen oli vähällä lyödä bussissa, kun huomasi Hosseinin kaverilla älypuhelimen, ja kerran joku seurasi vastaanottokeskukseen niin vihaisena, että oli juostava pakoon.

Mutta kun ilmassa ei ole ollut suoranaista väkivallan uhkaa, Hosseini on ottanut tavakseen aloittaa keskustelun haastajien kanssa.

”Se on auttanut. Joskus ihminen on keskustelun jälkeen täysin päinvastaista mieltä kuin mitä oli aluksi.”

Kaksi miestä nauraa ja katsoo toisiaan
Kun Adolfo Vera (vas.) tuli Suomeen 1970-luvulla, ulkomaalaiset erottuvat kadulla. Nykyään on helpompi sulautua massaan. (Kuva: Silja Ylitalo / Maailma.net)

Hosseini opetteli kielen nopeasti ja pääsi opiskelemaan ammattikouluun. Hän valmistui viime vuonna lähihoitajaksi ja sai työpaikan Vantaalta päiväkodeissa kiertävänä lastenhoitajan sijaisena.

Tällä hetkellä Hosseinilla on neljän vuoden oleskelulupa, eikä hän tiedä, saako jäädä Suomeen vai ei.

Kahvia eri tavoilla

Vaikka sekä Veralla että Hosseinilla on kokemusta ennakkoluuloista ja rasismista, kumpikaan ei halua korostaa niitä vaan nostaa mieluummin esiin hyviä asioita. Rasismia on kaikkialla, ei vain Suomessa, molemmat painottavat.

”Olen opiskellut täällä, minulla on perhe, tyttäreni saa kohta vauvan – mitä parempaa voi olla elämässä? Tämä on turvallinen ja rauhallinen maa. Minä voisin asua missä vaan, ja olen asunutkin monessa paikassa, mutta Suomen systeemi, hyvinvointivaltio, siitä kannatta pitää kiinni kynsin ja hampain”, Vera sanoo.

Hosseini on toiminut aktiivisesti muun muassa parempaa turvapaikkapolitiikkaa ajavassa We See You -ryhmässä, ja vuonna 2018 hänet valittiin vuoden pakolaismieheksi.

”Minä olen saanut täällä itselleni ammatin ja työn, olen saanut vaikuttaa asioihin ja päässyt jopa linnan juhliin. Toki olen tehnyt paljon työtä sen eteen, mutta samalla on ollut ihmisiä, suomalaisia, jotka ovat arvostaneet sitä, tukeneet ja kannustaneet”, Hosseini sanoo.

Hän ei mielellään edes käytä sanaa rasisti.

”Yleensä se johtuu tietämättömyydestä, tai vaikka se olisi tahallistakin, en ole heille vihainen. Mutta voisin olla vihainen niille, jotka valitsevat hiljaisuuden. Niille jotka tietävät mikä on väärin, mutta eivät siitä huolimatta sano mitään.”

Vera puolestaan on osallistunut vihapuhetta ja rasismia vastustavan silakkaliikkeen marssille. Ulkomaalaisvihamielisyydellä ratsastavaa populismia vastaan pitää taistella, eikä epäkohtien edessä pidä olla hiljaa, mutta ihmisten kohdalla kannattaa korostaa yhtäläisyyksiä erojen sijaan.

”Isä sanoi kerran, että ei kannata verrata. Suomessa juodaan kahvia yhdellä tavalla ja Chilessä toisella, mutta se ei tarkoita, ettemme voisi olla yhdessä ja tulla toimeen keskenämme.”

Tämä asiakirja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän asiakirjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.

Logo FVR 2019
Logo EU 2019 FVR
Logo 2019 Fingo pieni FVR

Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä rasismivähemmistöpolitiikkapakolaisetsiirtolaisuussota ja rauhakonflikti AfganistanSuomiChile

Lue myös

Nainen puolilähikuvassa

Maahanmuuttajanuorten asioista puhuvat usein keski-ikäiset kantasuomalaiset keskenään – MakeSomeNoise-foorumi antaa äänen maahanmuuttajataustaisille nuorille

Helsingissä perustetun MakeSomeNoise-foorumin nuoret eivät ole kokemusasiantuntijoita vaan asiantuntijoita, jotka puhuvat tärkeinä pitämistään asioista. Yksi sen aktiiveista on Ulkar Aghayeva, joka sai 16-vuotiaana kuulla olevansa ylikoulutettu siivoojan työhön.
Mustatukkainen nainen vihreässä paidassa ikkunan edessä

Podcast: ”Olen suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa espanjaksi” – Roxana Crisólogo on julkaissut neljä runokirjaa, mutta ei voi hakea Suomen kirjailijaliiton jäsenyyttä

Suomessa muiden kuin suomeksi tai ruotsiksi kirjoittavien kirjailijoiden on vaikea saada tukea tai näkyvyyttä. Perulaissyntyinen runoilija Roxana Crisólogo perusti Sivuvalo-projektin, joka edistää maahanmuuttajakirjailijoiden asemaa Suomessa. Kuuntele podcast!
Fight racism -kyltti rakennuksen edustalla

Podcast: Rasistinen nimittely vahingoittaa mielenterveyttä – ”Kuulemme sitä niin paljon, että luulemme sen olevan normaalia”, sanoo Fiona Musangamfura

63 prosenttia Suomen tummaihoisista on kokenut rasistista syrjintää. Se on tuttua Fiona Musangamfuralle, joka vei nimittelyn lopulta oikeuteen. Maahanmuuttajien terveysongelmista väitelleen Shadia Raskin mukaan terveyspalveluissa ei vielä ymmärretä syrjinnän terveysvaikutuksia. Kuuntele podcast!

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Puunrankoja lumen keskellä, taustalla tunturi.

Moni haluaisi reissata ekologisesti, mutta se ei ole helppoa – Tutkija toivoo, ettei kestävyys olisi vain yksittäisten matkailuyritysten brändi

Ympäristötietoinen matkaaja voi nykyisin osallistua vaikkapa merikilpikonnien suojeluun. Keskivertoturistin on kuitenkin vaikea tietää, mikä on oikeaa ekomatkailua. Matkailututkimuksen tutkijatohtorin Tarja Salmelan mukaan kaikesta matkailusta pitäisi pyrkiä tekemään ekologista.
Musta-puna-vihreä Malawin lippu taivasta ja pilviä vasten.

Malawissa havaitaan päivittäin 15–20 ihmiskauppatapausta – Rahapula ja poliittisen tahdon puute vaikeuttavat ilmiön kitkemistä

Ihmiskaupan uhreiksi joutuu Malawissa etenkin maaseudun naisia ja tyttöjä. Kansalaisjärjestöt ovat huolissaan siitä, että tekijät selviytyvät usein vain sakoilla tai kokonaan ilman rangaistusta. ”Lainvalvojat eivät täysin ymmärrä lakia ja miten sitä pitäisi tulkita”, kritisoi ihmiskaupan vastaisten järjestöjen verkoston toiminnanjohtaja Caleb Thole.
Lapsi piirustusvälineiden kanssa kuvattuna ylhäältäpäin.

Arvio: Koronaviruskriisi voi lisätä köyhien lasten määrää 86 miljoonalla – Eniten köyhyys uhkaa kasvaa Euroopassa ja Keski-Aasiassa

Koronaviruskriisistä seuraava ihmisten toimeentulon ja peruspalveluiden heikkeneminen voi syöstä lisää lapsia köyhyyteen. ”Meidän on omien vaikeuksiemmekin keskellä tärkeää tukea niitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa”, muistuttaa Suomen Pelastakaa Lasten kansainvälisten ohjelmien johtaja Anne Haaranen.
Hengityssuojaimella suojautunut asiakas ja huivilla suojautunut myyjä vihannestorilla.

Afrikan mailla on arvokasta kokemusta kriisinhallinnasta, mutta se unohtuu länsimaisessa koronauutisoinnissa

Kun koronavirus julistettiin maaliskuussa pandemiaksi, huolestuneet katseet kohdistuivat Afrikkaan. Länsimaiset mediat ylläpitävät koronauutisoinnillaan köyhyyden ja kurjuuden värittämää Afrikka-narratiivia. Todellisuudessa manner on pärjännyt koronan vastaisessa taistelussa varsin hyvin, kirjoittavat Essi Nordbäck ja Linda Lammensalo.
Farkut lähikuvassa roikkumassa narulla.

Sosiaaliset paineet ovat usein himoshoppailun taustalla – Harkinta on paras keino välttää pikamuodin houkutukset

Huonolaatuisen ja epäeettisen pikamuodin haitat tunnetaan, mutta silti sen ostaminen houkuttaa kuluttajia. Muotoilun ja muodin professori Kirsi Niinimäki ja vastuullisuusasiantuntija Maija Lumme kertovat, miksi näin on ja miten siitä voi päästä eroon.

Tuoreimmat

Malawissa havaitaan päivittäin 15–20 ihmiskauppatapausta – Rahapula ja poliittisen tahdon puute vaikeuttavat ilmiön kitkemistä
Arvio: Koronaviruskriisi voi lisätä köyhien lasten määrää 86 miljoonalla – Eniten köyhyys uhkaa kasvaa Euroopassa ja Keski-Aasiassa
Moni haluaisi reissata ekologisesti, mutta se ei ole helppoa – Tutkija toivoo, ettei kestävyys olisi vain yksittäisten matkailuyritysten brändi
Sosiaaliset paineet ovat usein himoshoppailun taustalla – Harkinta on paras keino välttää pikamuodin houkutukset
Yli 660 000 ihmistä on paennut sen jälkeen, kun YK:n pääsihteeri vaati maailmanlaajuista tulitaukoa – Suurvallat ”kinastelevat kuin lapset hiekkalaatikolla”
Ruanda onnistui ennallistamaan yli 800 000 hehtaaria metsää – Siemenpankki auttoi metsien pelastamisessa
Jemenissä on paljastumassa koronakatastrofi – Avustusjärjestöjen mukaan hengitystieoireisiin kuolleiden määrä on noussut nopeasti
Sykloni Amphan on vaikuttanut jopa kymmenen miljoonan ihmisen elämään Bangladeshissa – ”Puoli miljoonaa perhettä on saattanut menettää kotinsa”
YK: Maailman kehitys voi tänä vuonna kääntyä taaksepäin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin – Koulutus on 1980-luvun tasolla
Unkari kielsi juridisen sukupuolen muuttamisen trans- ja intresukupuolisilta – ”Paluu pimeälle keskiajalle”