Uutiset Tulevaisuuden toimittajat -juttusarja

2000-luvun oppikirjat kertovat edelleen vanhanaikaista tarinaa kehitysmaista – ”Kuvista tulee käsitys kuivista kylistä ja köyhyydestä”, sanoo tutkija Eeva Rinne

Vastaako oppikirjojen kuvaus kehitysmaista nykypäivän todellisuutta, vai ovatko kirjat jämähtäneet kertomaan ikiaikaista savimajatarinaa? Voionmaan opiston opiskelijat selailivat oppikirjoja tutkijan kanssa ja havaitsivat, että niiden maailmankuvassa on päivittämisen varaa.
Nainen selaa kirjaa pöydän ääressä
Eeva Rinne tutki väitöskirjassaan 2000-luvun oppikirjojen maailmankuvaa. (Kuva: Leena Huuhka)

2000-luvulla ilmestyneiden oppikirjojen maailmankuva on varsin länsikeskeinen, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Eeva Rinne, joka tutki aihetta viime syksynä julkaistussa väitöskirjassaan.

Tutkimuksen kohteena olivat peruskoulun maantiedon, historian ja yhteiskuntaopin kirjat useilta eri kustantajilta.

Hänen mukaansa myös muut kulttuurit esitetään oppikirjoissa läntisten arvojen kautta. Aasiaa ja Afrikkaa kuvataan oppikirjoissa suppeasti.

”Aasian taloudellista potentiaalia korostetaan ja Afrikkaan liitetään kehitysapumeininki”, hän tiivistää.

Luonto ja köyhyys korostuvat oppikirjojen kuvastossa

Käymme yhdessä Rinteen kanssa läpi kuudesluokkalaiseni maantiedon kirjoja. Rinne hämmästyy sitä, että hänen tutkimusmateriaalinaan olleet 2010-luvun alkupuolen kirjat ovat yhä käytössä.

Pohdimme, kuinka totuudenmukaista tarinaa oppikirjat kertovat, jos ne ovat yksipuolisen näkökulman ohella jopa kymmenisen vuotta vanhoja.

Rinteen mukaan tyypillisesti kehitysmaista esitellään oppikirjoissa luonto- ja kyläkuvastoa, joitain koulukuviakin voi olla. Näitä löytyy myös selailemistamme kirjoista.

”Metropolit jäävät paitsioon, ja kirjojen kuvista tulee käsitys kuivista kylistä ja köyhyydestä. Esimerkiksi Aasia on kuitenkin maailman kaupungistunein maanosa”, Rinne toteaa.

Käydessämme kirjoja laajemmin läpi havaitsemme, että myös länsimaiden esittelyissä kuvitus painottaa perinteitä ja on aika kaukana perusarjesta.

Kun skotti esitetään kiltissä, osaamme kuitenkin tulkita, että hän on pukeutunut kansallisasuun eikä arkitamineisiinsa. Vieraamman kulttuurin kohdalla hämäännymme ehkä helpommin kuvittelemaan perinnekuvia arkikuvastoksi.

Kaksi avointa oppikirjaa
Eeva Rinteen mukaan tyypillisesti kehitysmaista esitellään oppikirjoissa luonto- ja kyläkuvastoa. (Kuva: Tiina Harvia)

Kolonialismi kuuluu vain historiaan

Miten oppikirjojen tarinaa voisi sitten uudistaa?

Rinne kaipaa kirjoihin monipuolisuutta eri näkökulmien muodossa, kyseenalaistamista sekä laajempia kokonaisuuksia ja ilmiöistä opettamista.

”Kehitysmaiden omaehtoisuutta ja toimijuutta pitäisi tuoda esille, ja kolonisaation käsittely olisi jätettävä vain historian opetuksen yhteyteen”, Rinne sanoo.

Hänen mukaansa kokonaistarinaa ei osata kertoa, vaan pinnalle jää erityisesti Afrikan osalta auttamisdiskurssi. Suuri maanosa jaetaan lähinnä pohjoiseen ja etelään, ja kulttuureista puhuttaessa korostetaan kyläyhteisöjä.

Vuoden 2016 opetussuunnitelma lisäsi globaalia näkökulmaa

Rinteen väitöskirjassa käsitellään 2010-luvun alkupuolella tehtyjä oppikirjoja. Vuonna 2016 perusopetuksen opetussuunnitelma uudistettiin, ja siinä painotetaan nyt aiempaa enemmän globaalikasvatuksen merkitystä.

Pirkanmaalla sijaitsevan Lempäälän Sääksjärven koulussa yläkoululaisia opettava Satu Antila kertoo, että heillä on käytössä nykyisen opetussuunnitelman mukaiset aivan uudet Otavan kustantamat Maa-kirjasarjan maantiedon kirjat. Antila on toiminut opettajana lähes kaksikymmentä vuotta, ja hän kokee suurimman muutoksen oppikirjoihin tulleen juuri vuoden 2016 opetussuunnitelman myötä.

Sen jälkeen opetus on ollut globaalia, Antilan mielestä ehkä jopa liian maailmaa syleilevää. Kehitysmaita – tai kehittyviä maita, kuten termi koulumaailmassa kuuluu – käsitellään muun muassa vertailemalla niiden ja länsimaiden ekologista jalanjälkeä, kaupungistumista tai väestönkasvua ja kertomalla ympäristöongelmista ja kriiseistä.

”Oppilaiden perustietotaso ei kohtaa näin globaalia näkökulmaa”, Antila harmittelee.

Kirjoissa kehitysmaiden kulttuurista kerrotaan lähinnä alueittain, ei maatasolla. Antilan kokemuksen mukaan oppilaat nostavat itse aiheeksi lähinnä maahanmuuton, josta heillä on jakautuneita mielipiteitä. Muuten nuoret eivät juuri kysy kehitysmaista.

”Sellaisesta ei kysytä, mistä ei ole pohjatietoa.”

Karttaoppia ja nykyteknologiaa – opettaja kaipaa konkretiaa

Antila toivoisi oppikirjoilta konkreettisempaa ja yksinkertaisempaa lähestymistapaa. Nuori ei esimerkiksi välttämättä osaa sijoittaa Rodosta kartalle, vaikka olisi juuri tullut sieltä lomamatkalta.

Antila kertookin opettavansa nuorille myös karttaoppia, vaikka uusi opetussuunnitelma ei sitä entisen lailla painotakaan.

”Opettaja voi onneksi käyttää vapautta opetuksessa”, hän toteaa.

Antila kertoo hyödyntävänsä opetuksessa esimerkiksi Google Mapsin Street view -näkymää, jonka avulla nuoret pääsevät tietokoneella “kävelemään” eri kaupunkien kaduille ja siten näkevät, millaista missäkin on.

Haastattelut: Tiina Harvia, Leena Huuhka

Tekijät ovat Voionmaan koulutuskeskuksen journalistiopiskelijoita.

Mitä mieltä jutusta?

Lisäsikö tämä juttu tietoasi kestävästä kehityksestä tai siihen liittyvistä kysymyksistä?

Artikkeli on julkaistu osana ulkoministeriön rahoittamaa Viestintä ja kehitys -säätiön sekä Maailma.netin Tulevaisuuden toimittajat -hanketta.

Ulkoministeriön tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin -logo.

Tulevaisuuden toimittajat -juttusarja kehityskoulutusköyhyys Suomi

Lue myös

Farkut lähikuvassa roikkumassa narulla.

Sosiaaliset paineet ovat usein himoshoppailun taustalla – Harkinta on paras keino välttää pikamuodin houkutukset

Huonolaatuisen ja epäeettisen pikamuodin haitat tunnetaan, mutta silti sen ostaminen houkuttaa kuluttajia. Muotoilun ja muodin professori Kirsi Niinimäki ja vastuullisuusasiantuntija Maija Lumme kertovat, miksi näin on ja miten siitä voi päästä eroon.
Valkoinen kivirakennus sekä pienempi rakennus, jossa kyltti Fleurs d'Algeer

Kansanliike vaatii epäkohtiin puuttumista Algeriassa – Rauhanomaisen protestoinnin kautta halutaan muuttaa rakenteita

Algerian presidentin viimekeväinen ilmoitus tavoitella viidettä presidenttikautta synnytti Hirak-liikkeen, joka on vaatinut Algerian kaduilla muutoksia viikoittain yli vuoden ajan. ”Mielenosoitukset voisi nähdä lähes terapeuttisena performanssina, jonka kautta ihmiset uusintavat kansalaisoikeuksiaan”, sanoo tutkija Karim Maiche.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Puolilähikuva naisesta vihreällä penkillä kimppu vaaleanpunaisia neilikoita kädessään

”Meidän aikamme on narsistista pöhöttyneisyyttä ja omakuvien monistamista” – Tanssija Sanna Kekäläinen teki esityksen ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta maapalloon

Sanna Kekäläinen pohti vuosia, miten kääntää ilmastonmuutos esittävien taiteiden kielelle. Tuloksena on Kansallisteatterin suurella näyttämöllä ensi-iltansa saava teos If I Would Lose My Voice, jonka keskiössä eivät ole ihmiset henkilökohtaisine tunteineen vaan maapallo, jolla ihmiset ovat ”pelkkiä pieniä kakkiaisia”.
Mies ja lapsi tulvavedessä kelluvassa veneessä.

Bangladeshissa on pahimmat tulvat vuosiin – Noin 5,5 miljoonaa ihmistä kärsii seurauksista

Bangladeshin monsuunikaudella sataa aina, mutta tänä vuonna sateet ovat olleet poikkeuksellisen rankkoja ja tulvat kestäneet kauan. ”Ne, joilla ei laillani ole minne mennä, elävät taloissa, jotka ovat osittain veden alla. Huoneessamme on polven syvyydeltä vettä”, kertoo räätäli Arif Hossain.
Hengityssuojaimella varustettu nainen ompelukoneen ääressä.

Koronavirus supistaa vaateteollisuutta, ja seuraukset osuvat pahimmin kehitysmaiden työntekijöihin – Miljoonat ovat jääneet ilman palkkaansa

Osa vaatebrändeistä kieltäytyi koronakeväänä maksamasta jo toimitettuja tuotteita. Vaikutuksista kärsivät eniten Aasian vaatetehtaiden työntekijät, joista moni on nyt pudonnut tyhjän päälle.
Vaurioituneita rakennuksia ja miehiä raivaamassa raunioita.

Suomalaisjärjestöiltä tukea Beirutin avustustyöhön – Räjähdys on maalle jälleen uusi kriisi

Unicefin hätäapukeräys tuotti kolmessa päivässä yli 100 000 euroa. Maa tarvitsee hätäavun lisäksi myös jälleenrakentamista.
Sateenkaarilippu

Loppu homovitseille ja epäkunnioittavalle pukukoppikulttuurille

Hetero-oletukset, homofobia ja humoristisiksi tarkoitetut heitot ovat yhä yleisiä urheilumaailmassa. Epäkunnioittavaan pukukoppi- ja fanikulttuuriin tulee puuttua. Sitä helpottaa, kun osaa ottaa sateenkaariteemoja puheeksi, kirjoittaa Setan koulutusasiantuntija Marita Karvinen.

Luetuimmat

YK:n kestävän kehityksen raportti: Afrikan maat saavuttaneet ilmastotavoitteet parhaiten, Suomi ja muut länsimaat listan häntäpäässä
”Meidän aikamme on narsistista pöhöttyneisyyttä ja omakuvien monistamista” – Tanssija Sanna Kekäläinen teki esityksen ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta maapalloon
Tutkimus: Alle 15-vuotiaiden tyttöjen sukuelinten silpominen romahtanut Afrikassa – ”Riskitekijät ovat silti yhä vallalla”
Zimbabwe pidätti protestijohtajan
Koronavirus on vauhdittanut etäoppimista myös kehittyvissä maissa – Moni kuitenkin putosi kyydistä, eivätkä kaikki pääse enää takaisin
Akkuteollisuus ei pärjäisi ilman Kongon pahamaineisia kaivoksia – Koboltin eettisyyttä on vaikea varmistaa, sanoo kaivosalueella vieraillut suomalaistutkija
Lähes kolmannes haitilaisista kärsii nälästä – Köyhyyden siemenet kylvettiin jo siirtomaa-aikoina, ja siksi maan kriisi on helppo unohtaa
Koronavirus supistaa vaateteollisuutta, ja seuraukset osuvat pahimmin kehitysmaiden työntekijöihin – Miljoonat ovat jääneet ilman palkkaansa
Suomalaisjärjestöiltä tukea Beirutin avustustyöhön – Räjähdys on maalle jälleen uusi kriisi
Puiden istutusta ylistetään ilmastonmuutoksen ratkaisukeinona – Tutkijoiden mukaan pahimmillaan vaikutus voi olla kuitenkin päinvastainen