Yhtä aikaa maailmaa riepottelevat talous- ja ympäristökriisit ovat saaneet niin kansalaiset, tiedeyhteisön kuin valtiotkin pohtimaan, onko luonnonvaroja tuhlaavalle talousjärjestelmälle olemassa vaihtoehtoja. Optimistit uskovat, että talouskasvua voidaan edistää ympäristön ehdoilla, kriittisimmät vaativat talouskasvusta luopumista kokonaan.

Ajatus talouden ja ympäristön suhteen korjaamisesta ei ole uusi. Luonnonvarojen kerskakulutuksesta on puhuttu jo vuosikymmenien ajan, ja ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta YK:n Rio de Janeirossa järjestämästä ympäristö- ja kehityskonferenssista, jossa maailman maat sopivat ryhtyvänsä edistämään kestävää kehitystä.

Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteerin, ympäristöneuvos Sauli Rouhisen mukaan viime aikoina maailmalla on kuitenkin yleistynyt käsitys siitä, että koko talouden käsite pitää uudistaa.

Ympäristöministeriössä työskentelevä Rouhinen seuraa ympäristökeskustelua muun muassa Euroopan laajuisen kestävän kehityksen verkoston kautta.

"Koko kysymys siitä, mitä talous on, on tullut uudelleenarviointiin. Nyt todella etsitään taloutta, joka ottaa luontoperustansa huomioon", hän sanoo.

Suunnanmuutoksen taustalla ovat Rouhisen mukaan yhtä aikaa ajankohtaiseksi tulleet finanssi- ja ympäristökriisit sekä ymmärrys siitä, että ympäristöongelmat johtavat taloudellisiin ongelmiin.

"Koko kysymys siitä, mitä talous on, on tullut uudelleenarviointiin. Nyt todella etsitään taloutta, joka ottaa luontoperustansa huomioon."

Seurauksena niin kansalaisjärjestöt, tutkijat, valtiot kuin kansainväliset instituutiotkin ovat alkaneet pohtia, miten toteuttaa taloutta, joka säilyttäisi nykyisen talouskasvun tai ainakin vaurauden ympäristön kannalta kestävästi.

Vihreyttä ja kasvua

Yksi suunnanmuutoksen johtajista on YK:n ympäristöohjelma UNEP. Sen vuonna 2008 lanseeraaman vihreän talouden aloitteen mukaan vihreä talous edistäisi ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, mutta vähentäisi samalla myös ympäristöongelmia.

Järjestön alkuvuodesta 2011 ilmestyneessä Green Economy -raportissa on laskettu, että talouskasvu voisi olla jopa nykyistä suurempaa, jos kaksi prosenttia maailman bruttokansantuotteesta käytettäisiin eri sektoreiden – muun muassa energian, maatalouden ja rakennusten – "viherryttämiseen".

Ajatuksena on, että investoinnit esimerkiksi vihreään teknologiaan ja uusiutuvaan energiaan kasvattaisivat taloutta ja loisivat uusia työpaikkoja, vaikka osa vanhoista "ruskean" talouden työpaikoista häviäisikin.

Samalla päästöt vähenisivät ja esimerkiksi ekologinen jalanjälki pienenisi lähes 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Myös kehitysmaat hyötyisivät ympäristön tilan paranemisesta, sillä ne ovat perinteisesti olleet erityisen riippuvaisia luonnonvaroista.

UNEPin ajatusmalleja ovat seuranneet myös muut kansainväliset organisaatiot ja valtiot. Esimerkiksi EU:n Eurooppa 2020 -strategia puhuu "älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta" kasvusta.

Myös teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:llä on vihreän kasvun strategia, jonka mukaan kasvu ja vihreys voivat kulkea käsi kädessä.

Talouden alasajo vaihtoehtona

UNEPin, EU:n ja OECD:n vihreän talouden ja kasvun aloitteiden mukaan vihreään talouteen päästään irrottamalla talouskasvu ja resurssien käyttö toisistaan. Monien kriitikoiden mukaan se on kuitenkin paradoksi.

"Vihreän kasvun fantasioissa ajatellaan, että voimme pelastaa maapallon ja jatkaa ihan samalla tavalla elämää kuin nytkin – muutetaan vain taloutta vihreämmäksi. Haluttaisiin yhtäkkiä, että talous kasvaisi, mutta ympäristötuho ei kasvaisikaan. Se on naiivia puhetta", toteaa suomalainen vapaa tutkija ja degrowth-aktivisti Jarna Pasanen.

Kansainvälisen, muun muassa ympäristöaktivisteista ja taloustutkijoista koostuvan degrowth-liikkeen mukaan historia osoittaa, että talouskasvu ja ympäristötuho ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Vauraus ei myöskään johda onnellisuuteen, kuten on kuviteltu.

Niinpä degrowth-ajattelu kyseenalaistaa koko talouskasvun ja ehdottaa, että taloutta pitäisi alkaa supistaa. Pasasen mukaan degrowthin taikasana on energiankulutuksen leikkaaminen taloudesta piittaamatta.

"Vähennetään energiankulutusta ja katsotaan sitten, miten talouden käy. Degrowth-aktivistinakin olen valmis siihen, että talous ei supistukaan. Kyse on siitä, että energiankulutusta pitää vähentää siitä huolimatta, että se todennäköisesti kääntää talouden laskuun."

"Haluttaisiin yhtäkkiä, että talous kasvaisi, mutta ympäristötuho ei kasvaisikaan. Se on naiivia puhetta "

Degrowth-ajattelun mukaan talouslasku ei välttämättä tarkoita ihmisten köyhtymistä ja hyvinvointivaltion tuhoutumista, vaan esimerkiksi kovemman verotuksen avulla voidaan pitää julkiset palvelut toiminnassa.

Kerskakulutusta on kuitenkin vähennettävä. Pasasen mukaan kestävä elämäntapa esimerkiksi Suomessa tarkoittaisi elintason laskemista suurin piirtein 1960-luvun tasolle, mutta nykyajan teknologian avulla.

Degrowth-ajattelu kuulostaa talouskasvuhokemien kyllästämässä maailmassa radikaalilta, mutta kasvun kyseenalaistaminen ei ole pelkkä ruohonjuuritason aloite, vaan myös monet talous- ja ympäristötieteilijät uskovat, että ikuinen talouskasvu on mahdotonta.

Esimerkiksi Britannian kestävän kehityksen toimikunnan julkaiseman, Surreyn yliopiston kestävän kehityksen professori Tim Jacksonin laatiman Prosperity without Growth -raportin mukaan taloudelliselle toiminnalle on pantava ympäristön kannalta kestävät rajat ja kulutuskulttuurista on luovuttava.

Käytäntö vielä kaukana

Vaikka laskelmia ja mallinnuksia vihreän talouden toteuttamisesta on tehty paljon, niiden toteuttaminen käytännössä on eri asia. Seuraava konkreettinen mahdollisuus on kesäkuussa 2012 järjestettävä YK:n kestävän kehityksen huippukokous Rio de Janeirossa.

Kokouksen teemana on erityisesti vihreä talous kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen näkökulmasta. Suomen valmisteluryhmässä mukana olevan Sauli Rouhisen mukaan päätöksenteko kuitenkin takkuaa jo nyt. Esimerkiksi tämän kevään valmistelukokouksessa ei saatu päätettyä käytännössä mitään.

Syynä on muun muassa kehitysmaiden epäluuloisuus koko vihreää taloutta kohtaan – ne pelkäävät jäävänsä vihreässä taloudessa epäreilujen kauppasuhteiden jalkoihin. Lisäksi YK:n ympäristöhallinto on varsin heikko, ja monet maailman maat vastustavat sen roolin vahvistamista.

Rouhinen myöntää, että kestävän kehityksen prosessi on tällä hetkellä melko heikoilla. Silti hän suhtautuu tulevaisuuteen myönteisesti – onhan käsite elänyt näinkin pitkään.

"Kaikissa yhteiskunnissa elää yhteisöjä ja kokeilijoita, ituja, joita voi yleistää: luomu- ja lähiruokaliike, degrowth-ihmiset. Yhteiskunnan törsäilykulttuurin rinnalla elää aloitteita ja fiksuja ihmisiä ja yhteisöjä, joilla on yleistämispotentiaalia", Rouhinen toteaa.