Yhdysvaltain varjo Ukrainan yllä | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Yhdysvaltain varjo Ukrainan yllä

Läntisen arvoyhteisön moraalisesta ylemmyydestä haltioituneet kommentaattorit elävät kuvitteellisessa maailmassa, kirjoittaa Tapani Lausti.

Artikkeli on julkaistu alun perin Lausti.comissa.

Ukrainan tapahtumat ovat saaneet suomalaiset kommentaattorit käymään ylikierroksilla. Maltillisuuttakin on osoitettu, mutta monet länsimieliset kirjoittajat ovat taas päässeet haltioitumaan läntisen "arvoyhteisön" moraalisesta ylemmyydestä. Lännestä tulee valoa, idässä on pimeää.

"Yhdysvallat on niin tottunut kritiikittömyyteen  joukkotiedotusvälineissä, että John Kerry voi vapaasti julistaa, ettei muihin maihin tunkeutuminen ole hyväksyttävää 21. vuosisadalla."

Suomen Kuvalehdelle tyypillisessä läntisiä ja kapitalistisia arvoja ihannoivassa hengessä lehti kirjoitti pääkirjoituksessaan: "EU:n väestö on yli puoli miljardia. Se on maailman tärkein ja voimakkain arvoyhteisö, jonka tavoitteita jäsenmaiden kansat tukevat. Myös Venäjän on arveltu tavoittelevan samaa yhteisin säännöin. Nyt luottamus horjuu. Moni uskoi jo, että kylmän sodan vastakkainolo on päättynyt ja kansainvälinen yhteisö rakentaa rauhaa, vapaata kauppaa ja taloudellista yhteistyötä."

Siis meidän suomalaistenkin on uskottava "kansainväliseen yhteisöön", jolla on ihanteellisia arvoja ja tavoitteita. Tätä kaunista maailmaa uhkaa nyt "Putinin mahtailu". "Kansainvälisen yhteisön luottamus Venäjään horjuu pahemmin kuin kertaakaan yli 20 vuoteen", SK kirjoittaa. Menemättä sen enempää Ukrainan ja Krimin kriisin yksityiskohtiin, on todettava, että SK elää kuvitellussa maailmassa. Sen häikäisevässä auringonpaisteessa on vaikea nähdä niitä synkkiä pilviä, joita Yhdysvallat on politiikallaan levittänyt monissa osissa maailmaa, eikä vähiten Itä-Euroopassa. Voi hyvällä syyllä sanoa, että Yhdysvallat on provosoinut Ukrainan kriisin.

Heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Yhdysvallat aloitti järjestelmällisen politiikan Venäjän saartamiseksi ja sen aseman heikentämiseksi. Vastoin aiempaa lupaustaan Yhdysvallat laajensi Natoa yhä lähemmäksi Venäjän rajoja. Venäjä sen sijaan siirsi raskasta sotakalustoa pois Euroopasta ja valitti ymmärrettävästi Yhdysvaltain tapaa lisätä sotilaallista läsnäoloaan Itä-Euroopassa. Sittemmin Yhdysvallat on käyttänyt miljardeja dollareita Ukrainan vetämiseksi pois Venäjän vaikutuspiiristä.

Monet amerikkalaisetkin tutkijat ovat varoittaneet eurooppalaisia siitä, miten vaarallista on lyöttäytyä mukaan Yhdysvaltain maailmanlaajuisiin valtatavoitteisiin. Sen sijaan, että olisi vaadittu Naton lakkauttamista, on tilanteen annettu ajautua vaaralliseen vastakkainasetteluun. Ukraina on tässä politiikassa keskeisiä pelinappuloita. Ukrainalaisten oma hyvinvointi on kaukana Washingtonin päätöksentekijöiden ajatuksista. Ukrainan vetäminen ensin EU:hun ja sitten ajan mittaan Natoon on osa Yhdysvaltain strategiaa, jolla pyritään vahvaan jalansijaan Euro-Aasiassa alueen luonnonvarojen kontrolloimiseksi. Amerikkalaiset strategit ovat avoimesti puhuneet Washingtonin hankalina pitämien maiden hajottamisesta. Ukrainan ja Krimin vetäminen Natoon tekisi mahdolliseksi Pentagonin suunnittelijoiden haaveen saada amerikkalainen laivasto Venäjän Mustan meren laivaston tilalle. Ja kansainvälisestä oikeudesta puhuttaessa on huomautettu, että Krim on ollut osa Ukrainaa vasta vuodesta 1954, kun taas Kosovo oli ollut osa Serbiaa vuosisatojen ajan.

Yksi keskeisiä vaikuttajia tässä vaarallisessa pelissä on veteraanistrategi ja vehkeilijä Zbigniew Brzezinsky, joka on Ukrainan kriisin aikana antanut hälyttäviä lausuntoja. Hän vaati Natoa ryhtymään joukkojen siirtoihin Keski-Euroopassa sodan puhkeamisen ja leviämisen varalta. Hän tosin sitten yritti rauhoitella sotakiihkoon yllytettyjä amerikkalaisia joukkotiedotusvälineitä ja ehdotti Ukrainalle Suomen kaltaista asemaa. Mutta kun vallasta syösty presidentti Viktor Janukovytš vaalikampanjassaan ehdotti Ukrainalle liittoutumattomuutta Suomen, Ruotsin ja Irlannin mallin mukaisesti, Nato torjui ajatuksen. Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen on vihjaillut, että vain Venäjän vastustus estää Ukrainan Nato-jäsenyyden. Mielipidetiedustelut ovat kuitenkin jatkuvasti osoittaneet ukrainalaisten enemmistön vastustavan jäsenyyttä.

Barack Obaman neuvonantajakaarti on täynnä Brzezinskin suojatteja. Obama itsekin on Brzezinskin oppilaita. Tämä seikkailupolitiikan guru on kirjoissaan hahmotellut Yhdysvaltain sotilaallista, poliittista ja taloudellista hegemoniaa strategisesti tärkeillä alueilla, eritoten Aasiassa. Brzezinski suosittelee Venäjän pirstomista pienempiin osiin, jotta Yhdysvalloilla olisi vapaat kädet toimia alueella kenenkään sitä sen paremmin häiritsemättä.

Yhdysvallat on niin tottunut kritiikittömyyteen eliittiajattelun pauloissa olevissa joukkotiedotusvälineissä, että John Kerry voi vapaasti julistaa, ettei muihin maihin tunkeutuminen ole hyväksyttävää 21. vuosisadan politiikkaa. Kerry kannatti kuitenkin tunkeutumista Irakiin. Tällaisen ihmisen asema maailman huipulla kielii siitä, miten mielettömässä maailmassa elämme.

Meidän suomalaisten on toki keskusteltava Ukrainan ja Krimin tapahtumien merkityksestä maallemme. Järkevä keskustelu on kuitenkin vaikeata, jos osa ihmisistä elää kuvitellussa maailmassa. Putin saattaa mahtailla, mutta tässä pelissä hän ei vedä vertoja Washingtonin päälläpäsmäreille.

Kommentit

Lähettänyt M B (ei varmistettu) 25.3.2014 - 14:00

Venäjän harrastaman sodanlietsonnan ja väkivaltaisten alueellisten voimatoimien minkään tasoinen puolusteleminen - tai edes niiden kohtuullistaminen - vetoamalla jonkun toisen suurvallan tekemiin pahoihin tekoihin on, anteeksi vain, mielestäni naiivia ja lapsellista. Sen kaltaiset argumentoinnit, joissa lähtökohtana on "koska USA Kosovossa teki sitä niin Venäjäkin voi Krimillä tehdä tätä" ovat lähtökohtaisesti äärimmäisen typeriä ja jos tämän kaltaiseen argumentointiin yleisemminkin mentäisiin niin koko maailma olisi keskenään ilmisodassa ennen pitkää. 

Jos kirjoittaja olisi halunnut argumentoida USA:n kiistämättä tekemiä pahoja virheitä paremmalla tavalla olisi hän voinut vedota esimerkiksi Irakin kriisin USA:lle aiheuttamiin suunnattomiin rahallisiin- ja arvovaltatappioihin. USA joutuu edelleen maksamaan karvasta hintaa Irakin kriisistä ilman, että se voitti siinä käytännössä yhtään mitään. Sama huono kohtalo uhkaa nyt Venäjää. 

 

Lisää uusi kommentti