Näkökulmat

Voittajan totuus ja globaali vastavoima

Nuorten filosofiatapahtumassa Helsingissä keskusteltiin sunnuntaina 18.1. muun muassa totuudesta ja historiasta. Loppuuko historia siihen, että valtakulttuurien arvoista tulee pysyvä maailmantila? Tätä pohdittiin Susanna Lindbergin alustamassa keskustelussa ”Historian loppu”.

Nuorten filosofiatapahtumassa Helsingissä keskusteltiin sunnuntaina 18.1. muun muassa totuudesta ja historiasta. Loppuuko historia siihen, että valtakulttuurien arvoista tulee pysyvä maailmantila? Tätä pohdittiin Susanna Lindbergin alustamassa keskustelussa ”Historian loppu”.

 

”Jostain on löydyttävä vastavoima kasvottomille markkinavoimille. Periaatteessa se on ’me kaikki’, mutta jotta siitä tulisi poliittinen voima, tarvitaan yhdistymistä”,sanoi tutkijatohtori Susanna Lindberg alustuksessaan aiheesta ”Historian loppu”. ”En ole politiikan asiantuntija, mutta suuntaan katseeni Bombayhin.” Hän viittasi Bombaylla nykyisin Mumbaina tunnetussa kaupungissa Intiassa parhaillaan järjestettävään maailman sosiaalifoorumiin, jossa kansalaisjärjestöt keskustelevat maailman tilasta.

Lindberg puhui yhdysvaltalaisen Francis Fukuyaman mainetta niittäneestä teoksesta “The end of history” supervallan legitimaationa: Fukuyaman mukaan olemme lähestymässä ihannetilaa, jossa hyvinvointi lisääntyy niin, että absoluuttinen köyhyys poistuu. Tässä ihannetilassa poliittinen historia muuttuisi tarpeettomaksi, koska saavutetut arvot eivät enää muuttuisi. Länsimainen demokratia olisi voittanut ja se merkitsisi Fukuyaman mukaan poliittisen historian prosessin päättymistä siinä merkityksessä, missä se nykyisin ymmärretään.

Helsingin yliiopiston filosofian laitoksella työskentelevän Lindbergin mielestä Fukuyaman ajatus on häpeämätön, koska valtaosa maailman väestöstä kärsii edelleen. Fukuyaman mukaan se, että maailmassa edelleen on epäkohtia on vain historian hidastelua, eräänlainen jäänne, joka korjautuu ajan myötä.

Lindbergin haastaja Perttu Iso-Markku tulkitsi Fukuyamaa siten, että globaalin kapitalismin tuottama ravinto ja liberaali demokratia turvaisivat kaikille lopulta tilan, jossa he nousisivat olemassaolon rajoilta kohtuulliseen elämään, kuten on tapahtunut viimeisen 50 vuoden aikana. Lindberg taas muistutti tutkijoista, jotka nimenomaan ovat kumonneet maailmanlaajuisen hyvinvoinnin kasvu –teorian ja väittävät päinvastoin hyvinvoinnin kasaantuvan yhä harvemmille ja kurjuuden kasvavan entisestään.

Lisäksi Lindberg muistutti, ettei hyvinvointi liity pelkästään ravintoon ja suojaan vaan on aina suhteessa ympäröivään todellisuuteen ja sen mahdollisuuksiin: ”Ihmisten autonomia hajoaa jatkuvasti päinvastoin kuin mitä Fukuyama väittää.”

 

Uuden imperiumin vastavoima

 

Lindberg esitteli myös ajatuksen markkinavoimista uudenlaisena imperiumina, joka ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa kattaa lähes koko maapallon. Aiemmat historian imperiumit eivät koskaan ole olleet näin laajoja. Lisäksi uutta on se, ettei tällä uudella imperiumilla ole keisaria, sitä ei kukaan hallitse. Tälle voimalle kaivataan nyt vastavoimaa ihmisistä: ”Jos tosiasiat tai tässä markkinavoimat eivät vastaa ihmisten tarpeita, on lakien muututtava, sen pahempi laille. Tosiasiassa on kyllä varmaan enemmän kyse dialektiikasta, jossa molemmat puolet mukautuvat toisiinsa.”

Kansallisvaltioiden sosiaaliliberalismi ei riitä ideaaliksi yhteiskuntamalliksi: ”Poliittiset puolueet toimivat vain kansallisella tasolla, mikä sinänsä on ymmärrettävää, koska niiden on saatava äänestäjiä. Tarvitaan kuitenkin globaalimpi vastavoima, koska myös markkinavoimat toimivat tällä tasolla”, Lindberg haastoi ja peräänkuulutti uusia keksintöjä ja innovatiivisuutta. Lindberg uumoili uusien ideoiden löytyvän parhaiten järjestelmän sisäisen kritiikin kautta eikä niinkään jostain ulkopuolelta, vaihtoehtoisesta yhteiskuntamallista. Keskustelussa päädyttiin pohtimaan innostuneesti intellektuellien ja radikaalien ajattelijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa globaalin kapitalismin vastavoimien järjestäytymiseen hyvien ideoiden ja teorioiden kautta.

Myös yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun. Eräässä puheenvuorossa kritisoitiin sitä, että länsimaissa aina nähdään oma kulttuuri ensisijaisena ja keskeisenä samalla tavoin kuin ihmiset näkevät oman aikansa aina erityisenä ja ainutlaatuisena suhteessa muihin aikoihin. Lindberg myönsi perimmäisen egoismin ja symbolisen imperialismin vaikutuksen länsimaiseen filosofiaan ja korosti itsereflektion ja –kritiikin tärkeyttä. ”Toisaalta jokainen voi vain tehdä parhaansa omasta kulttuuristaan käsin ja yrittää muistaa asioiden suhteellisuus.” ”Mitä pitäisi tehdä ihmiskunnalle, joka ei ole vielä lainkaan päässyt virallisen historian piiriin?” Lindberg kysyi.

Nuorten filosofiatapahtuman tämänvuotinen teema oli totuus. Se järjestettiin kolmatta kertaa tänä vuonna Paasitornissa Helsingissä.

Näkökulma etiikka & arvokeskusteluglobalisaatio

Lue myös

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
Tietokoneen näppäimistö ja sormet

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.