Näkökulmat Vesi ja sanitaatio

Vesikriisin ratkaisu edellyttää poliittista tahtoa ja rahoitusta

Yli 60 prosenttia maapallon asukkaista elää alueilla, joilla vedestä on tai tulee pulaa ainakin ajoittain. Maailma on kuitenkin jo nyt jäljessä veteen liittyvissä kestävän kehityksen tavoitteissa, kirjoittaa WaterAid-järjestön johtaja Tim Wainwright.
Ihmisiä hakemassa ämpärillä vettä kuraisesta lammikosta, Zimbabwe
Puhdas vesi on yhä kaukainen haave miljoonille ihmisille maailmassa. Kuva Zimbabwesta. (Kuva: Jeffrey Moyo / IPS)

(IPS) -- Tänä keväänä maailma on seurannut jännittyneenä, joutuuko Etelä-Afrikan Kapkaupunki sulkemaan vesihanat kokonaan. Tiukka säästökuuri näyttää lykänneen tuomiopäivää tällä erää, mutta vesiongelmat ovat kasvava ongelma kautta maailman.

Harva on edes kuullut, että 1,2 miljoonan asukkaan Maputo Mosambikissa kamppailee kuivuuden aiheuttaman ankaran vesipulan kanssa.

WaterAid-järjestön raportti vesihuollon tilasta vuonna 2018 paljastaa, että yli 60 prosenttia maapallon asukkaista elää alueilla, joilla vedestä on tai tulee pulaa ainakin ajoittain. 844 miljoonalle kamppailu vedestä on päivittäistä.

Uganda, Niger, Mosambik, Intia ja Pakistan kuuluvat maihin, joissa suuret ihmisjoukot joutuvat hankkimaan puhtaan veden kauempaa kuin puolen tunnin kävelymatkan päästä. Miljoonat ihmiset etsivät pitkien taipaleiden takaa vettä, joka osoittautuu usein likaiseksi.

Eriarvoisuus ulottuu veteen

Raportti kertoo, että tuloerot heijastuvat myös vedensaantiin: vaikka vesihuolto kohenee, köyhimmät jäävät usein ilman. Heikoimmat, kuten iäkkäät, sairaat ja vammaiset, sairastuvat herkimmin likaisesta vedestä, usein kohtalokkain seurauksin.

Sahelin alueen sisämaavaltiot Niger ja Mali kärsivät sekä kuivuudesta että ajoittaisista tulvista. Niger oli vuoden 2016 tilastossa maailman toiseksi kehittymättömin valtio. Vesihuollon piirissä on 72 prosenttia varakkaimmista mutta vain 41 prosenttia köyhimmistä. Malissa osuudet ovat 93 ja alle 50 prosenttia.

Eriarvoisuus koettelee kovimmin naisia ja tyttöjä, joiden kontolla veden hankinta usein on. YK:n suosittelema minimi on 50 litraa vettä henkeä kohti päivässä, joten nelihenkinen perhe tarvitsee 73 000 litraa vettä vuodessa. Sen noutamiseen menee yli kaksi kuukautta aikaa, joka on pois muista töistä tai koulunkäynnistä.

Vaatii tahtoa ja rahaa

Vesikriisin ratkaisu edellyttää poliittista tahtoa ja rahoitusta. Kumpaakin pitäisi löytyä, sillä hyväksymällä kestävän kehityksen tavoitteet 2015 YK:n jäsenmaat lupasivat poistaa köyhyyden ja turvata kaikille puhtaan veden ja vessan vuoteen 2030 mennessä.

Tavoitteista ollaan jo pahasti jäljessä. Nykytahdilla puhdas vesi saadaan kaikille vasta 2066 ja vessat ensi vuosisadalla. Samaan aikaan lähes 300 000 alle viisivuotiasta kuolee vuosittain ripuliin, joka aiheutuu likaisesta vedestä ja huonosta hygieniasta.

Jos vettä koskevaa tavoitetta ei saavuteta, epäonnistutaan todennäköisesti myös koulutuksen, ravitsemuksen, terveyden, tasa-arvon ja yhteiskunnallisen vakauden edistämisessä. Äärimmäisen köyhyyden poistaminenkin on mahdotonta ilman puhdasta vettä ja vessoja.

Intia on osoittanut, että nopea edistyminen on mahdollista: vuoden 2002 jälkeen vesihuollon piiriin on saatu yli 300 miljoonaa ihmistä, mikä vastaa melkein Yhdysvaltain väkilukua. Sellainen ei tapahdu vahingossa vaan vaatii paneutumista ja priorisointia. Maailman johtajien tulee pitää se kirkkaana mielessä, kun he kokoontuvat kesällä arvioimaan edistymistä kestävän kehityksen tavoitteessa numero kuusi eli veden ja vessojen turvaamisessa.

Kirjoittaja johtaa Britanniassa toimivaa WaterAid-järjestöä.

Vesi ja sanitaatio kehityskestävän kehityksen tavoitteetvesi ja viemäröinti Suomen IPS

Lue myös

Lapsia jonossa puuvessaan

Raportti: Kolmannes maailman kouluista on ilman kunnollista vessaa

Noin 620 miljoonaa lasta käy koulua, jossa ei ole kunnollista vessaa, käy ilmi tuoreesta raportista. Huonoimmin menee Guinea-Bissaussa, jossa neljä koulua viidestä on ilman vessaa.
Perulaiset Yeffel Pedreros ja Freyre Pedraza vuorenrinteellä sijaitsevassa kylässä

Limassa kaavaillaan aurinkosähkön hyödyntämistä, jotta köyhillekin saataisiin vettä

Perun pääkaupungin vuorenrinteillä sijaitsee yli miljoonan asukkaan San Juan de Luriganchon alue. Ympäristöinsinööri Yeffel Pedreros suunnittelee hanketta, jossa asukkaille pumpattaisiin vettä aurinkosähköllä käyvien pumppujen avulla. Näin saataisiin toimitettua vettä ekologisella tavalla.
Vettä kaadetaan kanisterista ämpäriin

YK-raportti: Luonnon omat keinot käyttöön vesipulan ratkaisemiseksi

Maailman pitäisi nojata enemmän perinteiseen ja alkuperäiskansojen tietoon, kun etsitään ratkaisuja vesipulaan. Muuten vesipula pahenee, sanovat YK-järjestöt.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.