Ruokakeskustelu pyörii väärien asioiden ympärillä | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Ruokakeskustelu pyörii väärien asioiden ympärillä

Mitä jos ruokafanatismin sijaan keskittyisimme vaihteeksi siihen tavoitteeseen, että kaikilla olisi sitä riittävästi?

(Kuva: Daniella Segura / CC 2.0)


Afrikka ja nälkä on monelle suomalaiselle niin yleinen sanapari, että kun sen kuulee, se ei välttämättä kosketa. Kaikki ovat vähintään kuulleet 1980-luvun puolivälistä, jolloin Etiopiassa oli vaikea nälänhätä. Kun koulussa oli nälkäpäivänä puuroa ja keräyslippaaseen pantiin pari markkaa, keräysrahojen oletti menevän Afrikkaan – ja sinne ruoka toivotettiin myös silloin, kun se ei ollut oman mielen mukaista.

Hyvä uutinen on, että ajat ovat muuttuneet. Vaikka melkein puolet Afrikan maista kärvistelee tällä hetkellä historiallisen voimakkaan El Niñon kourissa ja sadot ovat paikoin menneet pilalle kokonaan, asioihin varaudutaan nykyisin paremmin kuin ennen.

Avustusjärjestöt kertoivat maailma.netin haastattelussa keinoista, joilla kuivuuden aiheuttamaa ruokapulaa voidaan torjua esimerkiksi pienviljelijöiden tilannetta parantamalla. Kuivuus ei enää runtele niin pahasti, jos sadekauden aikana vettä pystytään ottamaan paremmin talteen – yksinkertaista. Eivätkä maiden hallituksetkaan ole lepäilleet laakereillaan, vaan esimerkiksi Etiopia on noussut Itä-Afrikan mahdiksi, jonka sosiaaliturvaverkko on todennäköisesti pelastanut monia ihmishenkiä – vaikkei maan demokratiassa kehumista olekaan. Afrikka ei siis ole passiivinen uhrimaanosa, jossa vain odotellaan seuraavaa kriisiä.

Ajat ovat sitten 1980-luvun muuttuneet myös Suomessa. Ruuasta on tullut merkillisen monimutkainen asia ja snobbailun aihe. Se, mitä ruokaideologiaa kannattaa, tuntuu olevan samaan tapaan merkitsevä asia kuin puoluekanta tai yhteiskunnallinen asema. Nettimedia on täynnä keskustelua siitä, pitääkö laihduttajan vältellä hiilareita vai rasvoja, onko voi parempi vaihtoehto kuin margariini, montako lasillista vettä on hyvä juoda päivittäin ja onko valtion ravitsemustoimikunnan taustalla salaliitto. Tv:ssä fitnessiin hurahtaneet punnitsevat ruokansa ja laihduttajat noudattavat neuroottisia ruokavalio- ja treeniohjelmia toteuttaakseen unelmansa, normaalipainoon pääsemisen.

"Afrikka ei siis ole passiivinen uhrimaanosa, jossa vain odotellaan seuraavaa kriisiä."

Joskus sitä miettii, miten ihmeessä ihmiset kehitysmaissa oikein selviävät, vastaava fanatismi kun tuntuu olevan nimenomaan länsimainen tai ainakin vauraisiin tuloluokkiin kuuluva ilmiö. Vastaus tietysti on, etteivät he aina selviäkään. Vaikka suoranaiset nälänhädät eivät ole kovin yleisiä, nälkään kuollaan yhä. Taustalla on usein pitkäaikainen yksipuolinen ja liian vähäinen ruoka sekä likainen vesi, jotka yhdessä heikentävät vastustuskykyä pikkuhiljaa.

Nälkä ei aina tapa, mutta usein se vie mahdollisuuden terveeseen elämään. Esimerkiksi kesäkuun alussa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan 35 tutkitussa kehitysmaassa kolmannes 3–4-vuotiaista ei saavuta normaaleja kehitykseen kuuluvia kognitiivisia tai sosiaalis-emotionaalisia virstanpylväitä. Taustatekijöitä ovat esimerkiksi köyhyys sekä pienikasvuisuus, joka puolestaan usein johtuu aliravitsemuksesta. Samoihin aikoihin ilmestyi maailman ravitsemusraportti, jonka mukaan 44 prosentissa tutkituista maista on sekä huomattavan paljon ylipainoa että aliravitsemusta.

Maailman epätasa-arvon ei pitäisi varmaankaan enää olla yllätys, mutta jotakin on vialla, jos osa ihmisistä syö järjettömän epäterveellisesti ja yli tarpeen, osa järjettömän terveellisesti ja osa saa liian vähän sekä ruokaa että ravintoaineita.

Harva muistaa, etteivät heikon ravitsemuksen ajat Suomessakaan kovin kaukana ole. Euroopan viimeinen laaja, luonnon aiheuttama nälänhätä oli Suomessa. Vielä muutama vuosikymmen takaperin maaseudulla saatettiin nauttia pelkkiä perunoita ja kastiketta lounaaksi, vihanneksia sai joskus kesällä. Liha pilaantui jääkaappien puutteessa. Vielä 1980- tai 1990-luvuillakaan kaupoissa ei ollut sellaista määrää valikoimaa kuin nykyään.

Niihin aikoihin paluuta ei kannata kukaan, ja esimerkiksi nykypäivänä kasvisruuan saatavuus on ilahduttavaa. Mutta mitä jos keskittyisimme vaihteeksi siihen tavoitteeseen, että kaikilla olisi riittävästi ravitsevaa ruokaa? Sen jälkeen voidaan jatkaa keskustelua siitä, mitä leivälle kannattaa panna tai kannattaako leipää ylipäätään syödä.

Kommentit

Lähettänyt "Ademeion" (ei varmistettu) 25.6.2016 - 09:18

 

"Mutta mitä jos keskittyisimme vaihteeksi siihen tavoitteeseen, että kaikilla olisi riittävästi ravitsevaa ruokaa?"

Juuri ravitsevuus on iso osa käytävää ravinnon terveellisyyskeskustelua. Toinen iso keskustelunaihe ovat ruoan terveydelle haitalliset tekijät. Kirjoittaja paheksuu tätä keskustelua, mutta asialla on iso merkitys myös kehitysmaiden ihmisille. Vääränlainen ravinto haittaa eniten niitä, joiden terveys on valmiiksi heikompi ravinnon pitkäaikaisen puutteen tai yksipuolisuuden ja mahdollisten muiden tekijöiden vuoksi . Valitettavasti monet käyttämämme ruoka-aineet todellakin ovat terveyttä vahingoittavia. Jos me Suomessa saamme vääränlaisesta ravinnosta vaikkapa kroonisia suolisto-ongelmia tai jonkin nivelsairauden, me kyllä pärjäämme kehittyneen terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmämme tuella. Kehitysmaan asukkaalle tällainen tilanne merkitsee helposti vajoamista loppuelämän kurjuuteen, ja loppuelämäkin voi jäädä varsin lyhyeksi. Välttäkäämme siis keinotekoisia vastakkainasetteluja ja pyrkikäämme parantamaan ravintomme laatua täällä Suomessa, ja sekä määrää että laatua köyhissä maissa.

Kirjoittajam mukaan jotkut syövät "järjettömän terveellisesti". Terveellisesti syöminen ei kuitenkaan itsessään ole koskaan järjetöntä, vaan elollisten olentojen luontainen pyrkimys. Joillekin asia on harrastus – jota en pitäisi sitä yhtään huonompana  kuin lintujen perässä juoksemista ympäri Suomen tai hytisemistä talvella kaukoputken ääressä taivaan valopisteitä tuijottaen. Tasapainoton ihminen saattaa toki tehdä ruoan terveellisyydetä itselleen jatkuvan huolen ja stressin aiheen. Ongelma ei tällöin kuitenkaan ole ruoan terveellisyys vaan henkisen tasapainon puute, joka tässä tapauksessa vain ilmenee tietyn asian kautta. Henkiset ongelmat voivat kanavoitua melkein minkä asian kautta vain. Ei pidä kuitenkaan kevyesti luokitella innostunutta kiinnostusta henkiseksi ongelmaksi.

Terveellisen syömisen oppiminen vaatii aikansa ja vaivansa, eli siihen joutuu kiinnittämään aika paljon huomiota, etenkin kun viralliset ravitsemusohjeet ovat menettäneet ihmisten silmissä (ansaitusti) luotettavuuttaan. Kun on löytänyt omalla kohdallaan toimivan terveellisen ruokavalion, ei siihen välttämättä tarvitse käyttää aikaa sen enempää kuin epäterveelliseen syömiseen. Jos haluaa olla perillä tuoreesta ravitsemustiedosta, on aihepiiriä toki seurattava.

 

Yksi tapa edetä tuossa tavoitteessa olisi lakata suosimasta luomuviljelyä, erityisesti kehitysmaapolitiikassa. Huonotuottoinen luomuviljely vain vaikeuttaa ongelman ratkaisemisessa.

Eli pitäsi välttää juuri sellaista politikkaa, jota EU:n parlamentti harjoitti hyväksyessäön äskettäin selvästi luomulinjaa ajavan ja geenitekniikan kieltävän kannanoton Afrikan maanviljeksestä:

http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=420

Sivustonne tulkinta samasta päätöksestä oli kyllä hiukan toinen:

http://maailma.net/artikkelit/europarlamentti_kritisoi_afrikan_maatalouden_alistamista_bisnekselle

Apropos, sivustonne. Julkaisette hyvin auliisti täälläkin luomuviljelyä suosivia artikkeleita. Miksi?

Lisää uusi kommentti