Näkökulmat Ihmisoikeuspolitiikka Suomessa

Raiskaukset eivät ole maahanmuuttokysymys

Maahanmuuttajien seksuaalirikokset ovat puhuttaneet suomalaisia viime aikoina. Amnestyn ihmisoikeustyön johtajan Niina Laajapuron mukaan keskustelu kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden uudelleentulkinnasta ja muut turvapaikanhakijoiden oikeuksia entisestään kaventavat esitykset ovat vastuuttomia ja vievät resursseja pois todellisista ratkaisuista.
Suomen lippu ja puita
Seksuaalinen ja muu naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa erittäin yleistä ja ollut sitä jo huomattavasti ennen vuonna 2015 Suomeen saapunutta tavallista suurempaa turvapaikanhakijamäärää, kirjoittaa Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro. (Kuva: Matti Mattila / CC BY 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Amnestyn blogissa.

On erinomaista, että Suomen poliittiset päättäjät, mukaan lukien kaikki eduskuntapuolueet, ovat heränneet toimimaan seksuaalista väkivaltaa vastaan. Viime viikkoina paljastuneet epäilyt vakavista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ovat aiheellisesti saaneet ihmiset huolestumaan ja vaatimaan toimenpiteitä. Raiskaukset ja muu seksuaalinen väkivalta ovat aina täysin tuomittavia tekoja. Ihan kaikissa tapauksissa. Valtiolla on velvollisuus suojella lapsia ja aikuisia sekä ehkäistä raiskauksia tehokkaasti.

Julkista keskustelua käydään kuitenkin aivan asian vierestä ja sen myötä myös toimenpiteet ovat vaarassa mennä metsään. Nyt tarvitaan palveluita ja tukitoimia väkivaltaa kokeneille, toimenpiteitä ilmoituskynnyksen madaltamiseksi ja ylipäätään oikeuden saamiseksi, ohjelmia väkivallan tekijöille kierteen katkaisemiseksi ja – mikä tärkeintä – panostusta ennaltaehkäisyyn esimerkiksi tiedotuksen sekä  kasvatuksen kautta. Näiden sijaan moni keskittyy vaatimaan kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan ja keräämään poliittisia irtopisteitä tulevia vaaleja ajatellen.

Seksuaalinen väkivalta ei ole uusi ilmiö Suomessa

Seksuaalinen ja muu naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa erittäin yleistä ja ollut sitä jo huomattavasti ennen vuonna 2015 Suomeen saapunutta tavallista suurempaa turvapaikanhakijamäärää. Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan yli 50 000 naista kokee seksuaalista väkivaltaa Suomessa vuosittain. 

Seksuaalista väkivaltaa verkossa koskevan vuonna 2011 julkaistun selvityksen mukaan 35 % alle 16-vuotiaista oli saanut tuntemattomilta seksiehdotuksia. 8 % kertoi tavanneensa aikuisen seksiä ehdottaneen henkilön ja 3 % kertoi harrastaneensa seksiä itseään selkeästi vanhemman tai aikuisen henkilön kanssa, jonka oli alun perin tavannut internetissä.

Myös paljon julkisuutta saanut grooming-ilmiö, jolla tarkoitetaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävää, aikuisen lapseen kohdistamaa lähestymistapaa ja vuorovaikutusta, ei sekään ole uusi.

Seksuaalisen väkivallan syyt ovat aina yksilöllisiä

Julkisessa keskustelussa jaetaan nyt innolla tilastotietoa poliisille tehdyistä seksuaalista väkivaltaa koskevista ilmoituksista ja korostetaan tiettyjen kansalaisuuksien yliedustusta. Tämän varjolla vaaditaan pahimmillaan rajoja kiinni, humanitaarisen maahanmuuton lopettamista ja ihmisten palauttamista maihin, joissa he ovat vaarassa joutua hengenvaaraan tai kidutetuiksi.

Samaan aikaan jää miettimättä, mitä tilastot todellisuudessa kertovat ja miten ne voivat auttaa tehokkaiden väkivallan vastaisten toimenpiteiden löytämisessä. Miten paljon tekijän ja uhrin suhde ja tekijän tausta vaikuttavat ilmoitusherkkyyteen? Eri tutkimusten mukaan vain murto-osa raiskausrikoksista tulee poliisin tietoon ja aivan erityisen vähän ilmoitetaan pari- tai lähisuhteessa tapahtuvaa seksuaalista väkivaltaa.

Julkista keskustelua käydään aivan asian vierestä, ja sen myötä myös toimenpiteet ovat vaarassa mennä metsään.

Entä mitkä tekijät ylipäätään vaikuttavat alttiuteen syyllistyä seksuaaliseen väkivaltaan ja miten ne heijastuvat tilastoihin? Vaikka väkivallan syyt ovat aina yksilöllisiä, vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi ikä, tulotaso, koulutus, sosiaalinen kontrolli tai perhesuhteet (niiden puute) tai väkivaltakokemukset ja traumat.

Vaikka on syytä pohtia keinoja ennaltaehkäistä myös muiden kuin suomalaistaustaisten tekemiä raiskauksia, seksuaalisessa väkivallassa ei ole kyse maahanmuutosta. Oikeus hakea turvapaikkaa samoin kuin sotaa, vainoa tai vakavia ihmisoikeusloukkauksia pakenevan oikeus saada suojelua ovat jokaiselle kuuluvia ihmisoikeuksia, joita ei voi rajoittaa siksi, että jotkut turvapaikanhakijat tai pakolaiset ovat syyllistyneet seksuaalirikoksiin.  

Populismin sijaan tarvitaan tehokkaita keinoja seksuaalirikosten ehkäisemiseksi

Seksuaalinen väkivalta on vakava itsemääräämisoikeuden loukkaus, johon poliittisilla päättäjillä ja viranomaisilla on velvollisuus puuttua tehokkaasti. Keskustelu kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden uudelleentulkinnasta, ehdotukset lakimuutoksista, jotka on todellisuudessa jo tehty, ja muut turvapaikanhakijoiden oikeuksia entisestään kaventavat esitykset ovat vastuuttomia. Ne ovat silkkaa populismia ja vievät huomiota ja resursseja pois todellisista ratkaisuista.

Toivon vahvasti poliitikkojen pitävän päänsä kylmänä ja keskittyvän – lähestyvistä vaaleista huolimatta – faktoihin ja edistävän niihin pohjaten aidosti tehokkaita toimia raiskausten ehkäisemiseksi.

Äänestäjiltä toivon sitkeyttä vaatia populististen yksinkertaistusten sijaan tietoon perustuvia vastauksia. Näytetään, että seksuaalista väkivaltaa kokeneiden tilanne todella on meille kaikille sydämen asia ja vaaditaan päättäjiltä vihdoin poliittista tahtoa ja resursseja asian korjaamiseksi!

Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osastossa ihmisoikeustyön johtaja.

Ihmisoikeuspolitiikka Suomessa ihmisoikeudetkansalaisoikeudetpakolaisetsiirtolaisuus Suomi Amnesty International

Lue myös

Pyörätuolimerkki tiiliseinässä

”Ostanko lääkkeitä vai leipää?” – Vammaisten henkilöiden köyhyydestä on puhuttava

Vammaisen henkilön arki on usein arvaamatonta, jatkuvaa tulojen ja menojen tasapainottelua. Perusturvan leikkaukset ja indeksijäädytykset ovat kurittaneet vähävaraisten vammaisten ihmisten elämää Suomessa, kirjoittaa Tuula Paasivirta.
Eduskuntatalo, edessä Suomen ja YK:n liput

Suomi raportoi YK:lle ihmisoikeussopimuksen noudattamisesta – Järjestöt toivovat puuttumista syrjintään ja kehy-leikkauksiin

Suomen on määrä raportoida YK:lle, miten se on noudattanut taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimusta. Ensimmäistä kertaa suosituksia antavien järjestöjen mukaan Suomen pitäisi muun muassa puuttua vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kohtaamaan syrjintään sekä uudistaa translaki.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.