Näkökulma: Yksi käsi houkuttelee, toinen työntää pois | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Näkökulma: Yksi käsi houkuttelee, toinen työntää pois

Suomalaispäättäjien into karsia maahanmuuton vetovoimatekijöitä on hämmästyttävä – erityisesti kun katsoo tilastoja, kirjoittaa Pakolaisavun viestintäpäällikkö.

(Kuva: Thami César / cc 2.0)


Artikkeli on julkaistu alun perin Pakolainen-lehden numerossa 4/2014. Tilaa lehti täältä.

Eduskunta tilaa vaalikausittain maahanmuuttopoliittisen selonteon sisäministeriöltä. Eduskunnan lähtökohta selonteolle on arvioida "muodostavatko Suomen säännökset, käytännöt tai taloudelliset etuudet vetovoimatekijöitä turvapaikan hakemiselle tai humanitaariselle maahanmuutolle."

Sisäministeriö teki työtä käskettyä ja on nyt lähettämässä eduskuntaan viisikymmentä sivua analyysia siitä, miten Suomi on onnistunut tavoitteessaan olla houkuttelematta tänne ketään.

Aihe puhuttaa myös EU:ssa laajemmin, sillä pakolaisten määrän kasvun myötä myös turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt. Sisäministeriön valtiosihteeri Marjo Anttoora kertoi marraskuun alussa Tampereella korkean tason EU-kokouksessa kylmän näkemyksensä turvapaikanhakijoiden niin sanottuun taakanjakoon: Suomi ei voi auttaa Etelä-Euroopan ylikuormittuneita turvapaikkajärjestelmiä vastaanottamalla lisää turvapaikanhakijoita, "sillä emme halua viestittää, että tänne olisi helppo tulla".

"Suomi ei ole koko kansainvälisen suojelun historiassaan 1970-luvulta vastaanottanut yhtä montaa henkilöä kuin Ruotsi pelkästään tänä vuonna."

Päättäjät ovat jo ryhtyneet toimiin väitettyjen vetovoimatekijöiden karsimiseksi. Pakolaisten perheenyhdistämisestä on tehty käytännössä mahdotonta jo edellisen hallituskauden aikana. Nyt eduskunta käsittelee vapaaehtoisen paluun lakiesitystä. Esityksessä halutaan sinänsä kannatettavan vapaaehtoisen paluun vakiinnuttamisen lisäksi lakkauttaa tilapäinen oleskeluoikeus henkilöiltä, jotka eivät voi palata kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan kotimaihinsa. Nämä henkilöt halutaan pakottaa palaamaan vapaaehtoisesti, ja jos he eivät siihen suostu, heidät pakotetaan paperittomuuteen, pois vastaanottokeskuksista ilman minkäänlaista oleskelulupaa.

Suomalaispäättäjien into vetovoimatekijöiden karsimiseen on hämmästyttävä – erityisesti kun katsoo tilastoja. Suomeen saapuu vuosittain noin 3000 turvapaikanhakijaa, Ruotsiin odotetaan tänä vuonna 80 000 hakijaa. Suomi ei ole koko kansainvälisen suojelun historiassaan 1970-luvulta vastaanottanut yhtä montaa henkilöä kuin Ruotsi pelkästään tänä vuonna.

Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen ovat koko EU:n yhteisiä ongelmia. Seuraavien 20 vuoden aikana 25 miljoonaa työntekijää jättää työmarkkinat EU:ssa. Siirtolaisia tarvitaan kattamaan tämä vaje, mutta samaan aikaan pyrimme kaikin voimin estämään 400 000 turvapaikanhakijan pääsyn unionin alueelle. Sen sijaan yritämme houkutella tänne työntekijöitä, jotka eivät tänne halua.

Suomikaan ei innosta työn perässä muuttavia. Maahanmuuttopoliittisessa selonteossa kirjoitetaan: "[Työ]lupia haetaan kansainvälisesti katsoen suhteellisen vähän. Merkittävänä syynä on Suomen työmarkkinoiden vähäinen vetovoima." Valtiosihteerin viesti on siis mennyt perille. Ulkomaalaiset, pysykää poissa.

Mr. Maahanmuuttaja Aadan Ibrahim on edelliseen peilattuna juuri sellainen henkilö, jolta halutaan sulkea pääsy Suomeen: pakolaistaustainen, ilman vanhempiaan tullut lapsi, joka on vieläpä yrittänyt saada perheensä Suomeen. Oliko virhe vastaanottaa Aadan?

Kirjoittaja on Suomen Pakolaisavun viestintäpäällikkö.

Lisää uusi kommentti