Näkökulmat Ilmastopolitiikka

Näkökulma: Savuinen kevät Kiinassa

Pekingiläisille huono ilmanlaatu on arkipäivää. Jos kaupungissa kertoo, että tekee työtä ilmansaasteiden vähentämiseksi, kysymyksistä ei yleensä tule loppua, kirjoittaa Lauri Myllyvirta.
(Kuva: sh b / Flickr.com / cc 2.0)

Artikkeli on julkaistu aiemmin Ilmastosivuilla.

Kiina kuluttaa puolet maailman kivihiilestä. Kiinan hiilidioksidipäästöt henkeä kohti ylittivät viime vuonna EU:n keskitason. Olemme tottuneet siihen, että luvut ja uutiset Kiinasta ovat joko huonoja tai erittäin huonoja, mutta tilanne on muuttumassa. Ilmansaastekriisi on kääntänyt parissa vuodessa Kiinan hiilenkulutuksen – ja samalla maailman ilmastopäästöjen – kehitysnäkymät päälaelleen.

"Pahimpien saaste-episodien näkemistäkin enemmän minua henkilökohtaisesti on järkyttänyt se, millaista saastetilannetta pekingiläiset joutuvat pitämään 'verrattain hyvänä'."

Saapuessani huhtikuun lopulla Pekingiin talven pahimmat saaste-episodit tuntuivat olevan takanapäin, mutta Itä-Kiina oli edelleen, kuten tavallista, paksun savusumun peitossa. Metrossa kanssamatkustajat olivat jo luopuneet suodatinmaskeista. Kun kyselin miksi, vastaus oli, että ilmanlaatu on jo "verrattain hyvä".

Kun saavuin asuntooni, mittasin sisäilman pienhiukkaspitoisuuden ennen ilmanpuhdistimen kääntämistä päälle - pitoisuus ylitti Maailman terveysjärjestön suosituksen 16-kertaisesti. 18. kerroksen ikkunasta mittasin 28-kertaisen pitoisuuden, joka on 8-kertainen Kiinan omaan ilmanlaatunormiin verrattuna. Pahimpien saaste-episodien näkemistäkin enemmän minua henkilökohtaisesti on järkyttänyt se, millaista saastetilannetta pekingiläiset joutuvat pitämään "verrattain hyvänä".

Jos Pekingissä kertoo, että tekee työtä ilmansaasteiden vähentämiseksi, kysymyksistä ei yleensä tule loppua. Pari kertaa pienessä ravintolassa koko henkilökunta keittiöapulaisia myöten on jättänyt työnsä ja tullut pöytäni ympärille kyselemään: onko suodatinmaskeista hyötyä, voiko virallisiin saastemittauksiin luottaa, mitä hallitus tekee, tulevatko toimet oikeasti parantamaan tilannetta ja kuinka pian jne. Suhtautuminen ympäristöjärjestöjen työhön on erittäin positiivista.

Pekingin ja koko Itä-Kiinan katastrofin mittasuhteet saavuttaneet ilmansaasteet ovat tulosta yli vuosikymmenen jatkuneesta hiilenpolton ja raskaan teollisuuden kasvusta. Vielä muutama vuosi sitten, kun aloitin työskentelyn Greenpeacen Kiinan hiilitiimin kanssa, näytti siltä, että Kiinan hiilenkulutuksen kasvu tekee ilmastotavoitteiden saavuttamisesta yksinkertaisesti mahdotonta. Jos Kiinan ilmastopäästöjen kasvu jatkuisi, teollisuusmaiden täytyisi vähentää omat päästönsä nollaan kymmenessä vuodessa, jotta maailman päästöjen kasvu saataisiin taittumaan tarpeeksi nopeasti. Ja kasvun jatkumista ainakin vuosikymmenen tai parin ajan pidettiin väistämättömänä. Vakaviakin ilmansaasteita pidettiin talouskasvun väistämättömänä sivutuotteena.

Asenteet olivat kuitenkin alkaneet muuttua vuoden 2011 lokakuussa, kun viikkoja kestänyt savusumu nosti virallisten saastemittausten ja todellisuuden välisen ristiriidan vahvasti keskusteluun. Greenpeace ja muut ympäristöjärjestöt vaativat menestyksellisesti uuden, reaaliaikaisen pienhiukkasmittausasemaverkoston luomista. Kun ennätyksellisen paha episodi iski tammikuussa 2013, pekingiläiset seurasivat mittauslukemia älypuhelimistaan ja tyytymättömyyttä alettiin ilmaista laajasti sosiaalisessa mediassa. Greenpeacen viesti hiilenkulutuksen vähentämisen tärkeydestä alkoi nousta tiedotusvälineissä esille.

Ilmansaaste-episodeista alkoi lumivyöry, joka on muuttanut hiilenkulutuksen ja CO2-päästöjen kasvunäkymät täysin. Kiinan johto otti hiilenkulutuksen vähentämistavoitteet keskeiseksi osaksi viime vuoden syyskuussa julkaistua ilmansaastetoimintaohjelmaa.

Tähän mennessä kymmenen provinssia on sitoutunut tavoitteeseen vähentää hiilenkulutusta absoluuttisesti tai kääntää se laskuun vuoteen 2017 mennessä. Lisäksi kaksi provinssia on asettanut hiilenkulutukselleen absoluuttisen katon, joka sallii maltillisen kulutuksen kasvun vuoteen 2017 asti. Yhdessä nämä provinssit kuluttavat yli 40 % Kiinan hiilestä. Seitsemän provinssia on kieltänyt uusien hiilivoimaloiden rakentamisen. Nämä provinssien tavoitteet hiilenkulutuksen vähentämiseksi edellyttävät huomattavasti nopeampia päästövähennyksiä kuin teollisuusmaiden ilmastotavoitteet vuodelle 2020 – sekä prosenteissa että tonneissa mitattuna.

Parhaimmillaan nämä tavoitteet yksin voivat tuoda Kiinan päästöt lähelle päästöuraa, jota maan pitäisi seurata maapallon lämpenemisen pitämiseksi alle kahdessa asteessa. Paljon riippuu siitä, miten hiilen jättämä aukko täytetään. Suurinta osaa näyttelee Kiinan sementtiin ja teräkseen nojaavan talouden uudelleenjärjestely moderniin suuntaan, minkä hallitus on jo ottanut tavoitteekseen. Uusiutuvan energian ja erityisesti energiatehokkuuden lisäämiseen on valtavat mahdollisuudet - Kiina on jo nyt maailman suurin aurinko- ja tuulivoiman markkina. Pöydällä on kuitenkin myös ongelmallisia ehdotuksia, kuten synteettisen maakaasun valmistaminen kivihiilestä maan länsiosissa.

Uusia tavoitteita ja lisää kunnianhimoa odotetaan Kiinan 13. viisivuotissuunnitelmassa, jonka valmistelu alkaa ensi vuonna. Keskustelu siitä, milloin Kiinan tulisi tähdätä hiilenkulutuksen ja hiilidioksipäästöjen kasvun taittumiseen, on täydessä käynnissä.

Kiinassa on vielä paljon tehtävää, mutta jo nyt voidaan sanoa, että mahdollisuudet maailman päästöjen taittamiseen tämän vuosikymmenen aikana ovat parantuneet dramaattisesti. Kiinan korkeamman tulotason provinssit ovat ottaneet itselleen kuin varkain absoluuttiset hiilenkulutuksen vähennystavoitteet, jotka käytännössä tarkoittavat CO2-tavoitteita. Muutama vuosi sitten tätä ei olisi uskonut kukaan, kaikkein vähiten Kiinan hallitus itse. EU:n ja muiden suurten päästäjien tulisi viimeistään nyt unohtaa Kiinan käyttäminen tekosyynä omalle viivyttelylle, sillä nyt niiden toimet voivat todella riittää maailman päästöjen kääntämiseen laskuun.

Lue lisää: The End of China’s Coal Boom.6 Facts You Should Know. Greenpeace 2014.

Data: How China’s coal control measures could help avoid catastrophic climate change in five charts

Kirjoittaja työskentelee Greenpeacen kansainvälisessä kivihiilikampanjassa keskittyen erityisesti ilmansaasteisiin.

NäkökulmaIlmastopolitiikka ympäristöilmastonmuutossaastuminen Kiina GreenpeaceIlmasto.org

Lue myös

Mies kumartuneena kanavan varrella.

Selvitys: Köyhiin maihin suuntautuvaa ilmastorahoitusta ei seurata riittävän tarkasti – Suomen tukemien rahoittajien toiminnassa parantamisen varaa

Rikkaiden maiden pitäisi ohjata köyhille maille sata miljardia dollaria ilmastorahoitusta vuoteen 2020 mennessä. Rahoituksen vastuullisuutta on kuitenkin vaikea arvioida, käy ilmi Suomen Lähetysseuran selvityksestä.
Ihmisiä rivissä pöydän takana

Suomalaisjärjestöt: Madridin ilmastokokous loppui katastrofiin

Suuret saastuttajamaat asettivat politikoinnin ja fossiiliteollisuuden edut ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin edelle, moittivat järjestöt. ”Erityisesti Australia, Brasilia, Intia, Kiina, Saudi-Arabia, Venäjä ja Yhdysvallat keskittivät tarmonsa päätösten jarruttamiseen”, sanoo WWF:n ilmastoasiantuntija Mia Rahunen.
Eu-lippuja ikkunanpokien takana

EU ottaa pian askeleen kohti hiilineutraaliutta – Suurimpia vastaanpanijoita ovat Tsekki, Unkari ja Puola

YK:n ilmastokokous on parhaillaan käynnissä Madridissa, mutta ensi viikolla järjestetään myös toinen tärkeä kokous, jossa Eurooppa-neuvoston on määrä sopia hiilineutraalista EU:sta. Suomella on puheenjohtajamaana tärkeä rooli.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.