Näkökulmat

Näkökulma: Saksalainen velkahelpotus

Kreikan oppositiojohtaja Alexis Tsipras vaatii Saksan vuoden 1953 kaltaista julkisen velan leikkausta voidakseen "lopettaa maan eliittejä yhdistävän klientelistisen lahjusjärjestelmän".
(Kuva: PIAZZA del POPOLO / Flickr.com / cc 2.0)

Tämä teksti on julkaistu alun perin Suomen Le Monde diplomatique -lehdessä, 1/13. Tilaa lehti täältä.

Saksan liit­to­ta­sa­val­ta ro­mah­ti 27. hel­mi­kuu­ta 1953 vel­ko­jen­sa alle ja uh­ka­si vetää kaik­ki Eu­roo­pan maat mu­ka­naan. Sak­san vel­ko­jat – yh­te­nä niis­tä Kreik­ka – oli­vat kiin­nos­tu­nei­ta vain omas­ta na­has­taan mutta jou­tui­vat to­tea­maan, että "si­säi­sen de­val­vaa­tion" po­li­tiik­ka, siis palk­ko­jen alen­ta­mi­nen, ei takaa vel­ko­jen ta­kai­sin­mak­sua – käy aivan päin­vas­toin.

Niin­pä 21 vel­ko­ja­maa­ta ko­koon­tui poik­keuk­sel­li­seen huip­pu­ko­kouk­seen Lon­too­seen ja päät­ti­vät ar­vioi­da vaa­ti­muk­sen­sa uu­del­leen niin, että saa­ta­vat vas­tai­si­vat nii­den kump­pa­nin to­del­lis­ta kykyä huo­leh­tia vel­vol­li­suuk­sis­taan. Vel­ko­jat leik­ka­si­vat Sak­san ko­ko­nais­vel­kaa 60 pro­sen­til­la ja myön­tyi­vät vii­den vuo­den (1953–1958) lyk­käyk­seen ve­lan­mak­sus­sa sekä an­toi­vat luvan mak­saa velat 30 vuo­den vii­veel­lä. Ne ot­ti­vat käyt­töön myös "ke­hi­tys­py­kä­län", jonka no­jal­la Sak­san ei tar­vin­nut käyt­tää vel­ko­jen mak­suun enem­pää kuin 1/20 vien­ti­tu­lois­taan. Eu­roop­pa kään­si näin vuo­den 1919 Ver­sail­les’n so­pi­muk­sen pää­lael­leen ja loi pe­rus­tan Län­si-Sak­san so­dan­jäl­kei­sel­le ke­hi­tyk­sel­le.

Krei­kan ra­di­kaa­lin va­sem­mis­ton liit­to Sy­riza eh­dot­taa nyt juuri samaa: kään­net­tä­köön pää­lael­leen pie­net Ver­sail­les’n so­pi­muk­set, joi­hin Sak­san liit­to­kans­le­ri An­ge­la Mer­kel ja val­tio­va­rain­mi­nis­te­ri Wolf­gang Schä­uble ovat vel­kaan­tu­neet maat pa­kot­ta­neet. Otet­ta­koon mal­lia tuos­ta het­kes­tä, joka kuu­luu so­dan­jäl­kei­sen Eu­roo­pan tark­ka­nä­köi­sim­piin. Eri­näi­set suun­ni­tel­mat Ete­lä-Eu­roo­pan mai­den "pe­las­ta­mi­sek­si" ovat epä­on­nis­tu­neet ja luo­neet sa­mal­la poh­jat­to­man kui­lun, joka ve­ron­mak­sa­jien pi­täi­si muka täyt­tää. Vel­kaon­gel­man ylei­nen, yh­tei­nen ja lo­pul­li­nen rat­kai­su ei ole kos­kaan ollut yhtä huu­ta­va on­gel­ma. Sen rat­kai­su ei saa jäädä Sak­san liit­to­kans­le­rin uu­del­leen­va­lin­ta­pyr­ki­mys­ten var­joon.

Näis­sä olois­sa vuo­den 1953 Lon­toon vel­ka­ko­kouk­sen kal­tai­nen kon­fe­rens­si on mie­les­täm­me ainoa rea­lis­ti­nen ja kai­kil­le os­a­puo­lil­le hyö­dyl­li­nen rat­kai­su: vas­taus luot­to­krii­siin ja Eu­roo­pas­sa har­joi­te­tun po­li­tii­kan epä­on­nis­tu­mi­seen.

Vaa­dim­me siten 1) Krei­kan ko­ko­nais­ve­lan ni­mel­li­sar­von huo­mat­ta­vaa vä­hen­tä­mis­tä, 2) lyk­käys­tä velan mak­suun, jotta sääs­ty­vät varat voi­tai­siin käyt­tää ta­lou­den el­vyt­tä­mi­seen, 3) "ke­hi­tys­py­kä­lää", jotta velan mak­sa­mi­nen ei py­säy­tä ta­lou­den el­vyt­tä­mis­tä al­kuun­sa, ja 4) pank­kien pää­omit­ta­mis­ta niin, ettei ky­sei­siä sum­mia las­ke­ta maan jul­ki­seen vel­kaan.

Nämä toi­men­pi­teet tar­vit­se­vat tuek­seen uu­dis­tuk­sia, joil­la py­ri­tään ja­ka­maan va­ral­li­suus oi­keu­den­mu­kai­sem­min. On kat­kais­ta­va välit men­nei­syy­teen, jonka vuok­si krii­si on syn­ty­nyt, on työs­ken­nel­tä­vä so­si­aa­li­sen oi­keu­den­mu­kai­suu­den, yh­tä­läis­ten oi­keuk­sien sekä po­liit­ti­sen ja ve­ro­tuk­sen lä­pi­nä­ky­vyy­den puo­les­ta – ly­hyes­ti sa­noen de­mo­kra­tian puo­les­ta.

Hank­keen voi panna toi­meen ai­noas­taan ra­ha­mark­ki­noi­den har­vain­val­las­ta riip­pu­ma­ton puo­lue, sillä ny­kyi­nen fi­nans­sio­li­gar­kia on kou­ral­li­nen yri­tys­joh­ta­jia, jotka ovat ot­ta­neet val­tion pant­ti­van­gik­seen. He ovat kes­ke­nään so­li­daa­ri­sia lai­van­va­rus­ta­jia, jotka on va­pau­tet­tu ve­rois­ta, leh­dis­tö­po­mo­ja ja pank­kii­rei­ta, jotka tun­ke­vat sor­men­sa joka paik­kaan (ja ovat kon­kurs­si­kyp­siä). Krii­sis­tä ovat vas­tuus­sa juuri he – ja he te­ke­vät kaik­ken­sa säi­lyt­tääk­seen ny­ky­olot. Kuten Trans­pa­rency In­ter­na­tio­nal -jär­jes­tön vuo­si­ra­port­ti 2012 ker­too, Kreik­ka on Eu­roo­pan kor­rup­toi­tu­nein maa.

Eh­do­tuk­sem­me on mie­les­täm­me ainoa rat­kai­su, ellei ha­lu­ta hy­väk­syä Eu­roo­pan jul­ki­sen velan pai­su­van eks­po­nen­ti­aa­li­ses­ti. Kes­ki­mää­rin jul­ki­nen velka ylit­tää Eu­roo­pas­sa jo 90 pro­sent­tia brut­to­kan­san­tuot­tees­ta. Juuri tämä tekee mei­dät op­ti­mis­ti­sik­si: han­ket­tam­me ei voida hy­lä­tä, sillä krii­si na­ker­taa jo eu­ro­vyö­hyk­keen kovaa ydin­tä. Vii­vyt­te­ly ai­noas­taan lisää ny­ky­ti­lan­teen ta­lou­del­lis­ta ja so­si­aa­lis­ta hin­taa, eikä ai­noas­taan Krei­kas­sa vaan myös Sak­sas­sa ja kai­kis­sa muis­sa eu­ro­mais­sa.

Kah­den­tois­ta vuo­den ajan eu­ro­vyö­hy­ke on – uus­li­be­raa­lien dog­mien poh­jal­ta – toi­mi­nut pelk­kä­nä valuutta­unionina, jolle ei ole ollut po­liit­tis­ta tai yh­teis­kun­nal­lis­ta vas­ti­net­ta. Ete­läis­ten mai­den kaup­pa­va­jeis­ta muo­dos­tui poh­joi­seen kir­jat­tu yli­jää­mä. Si­vu­men­nen sa­noen yh­teis­va­luut­ta pal­ve­li ennen kaik­kea Sak­saa "vii­len­tä­mäl­lä" sen ta­lou­den vuo­den 1990 kal­liin yh­dis­ty­mi­sen jäl­keen.

Mutta vel­ka­krii­si jär­kyt­ti tätä ta­sa­pai­noa. Saksa rea­goi vie­mäl­lä niuk­kuus­re­sep­tin­sä ul­ko­mail­le, mikä pa­hen­si ete­läis­ten val­tioi­den so­si­aa­lis­ta po­la­ri­soi­tu­mis­ta ja eu­ro­vyö­hyk­keen ta­lou­del­li­sia jän­nit­tei­tä. Syn­tyi vel­ko­van poh­joi­sen ja ve­lal­li­sen ete­län ak­se­li, uusi rik­kaim­pien mai­den joh­dol­la muo­toil­tu työn­ja­ko. Ete­län on kes­ki­tyt­tä­vä tuot­tei­siin ja pal­ve­lui­hin, jois­sa tar­vi­taan pal­jon työ­voi­maa ja pal­kat ovat ole­mat­to­mat – poh­joi­nen taas suun­tau­tuu laa­tuun ja in­no­vaa­tioi­hin ja tar­jo­aa ai­na­kin osal­le kor­keam­paa palk­kaa.

Spie­gel-leh­den verk­ko­si­vu­jen haas­tat­te­lus­sa Sak­san teol­li­suus­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja Hans Peter Kei­tel ha­lu­aa muut­taa Krei­kan "eri­tyis­ta­lous­a­lu­eek­si" ja pal­jas­taa tou­ko­kuus­sa 2010 so­vi­tun Krei­kan sääs­tö­pa­ke­tin to­del­li­sen pää­mää­rän. Ai­na­kin vuo­teen 2020 ulot­tu­vas­sa asia­kir­jas­sa so­vi­tut toi­men­pi­teet ovat joh­ta­neet täy­del­li­seen epä­on­nis­tu­mi­seen, sen tun­nus­taa ny­kyi­sin myös kan­sain­vä­li­nen va­luut­ta­ra­has­to IMF. So­pi­mus pa­kot­taa Krei­kan ta­lou­del­li­seen hol­houk­seen ja muut­taa sen eu­ro­vyö­hyk­keen fi­nans­si­siir­to­maak­si.

Sääs­tö­pa­ke­tin pur­ka­mi­nen on siis krii­sin rat­kai­se­mi­sen eh­do­ton edel­ly­tys: toi­sin kuin jot­kut väit­tä­vät, tap­pa­vaa on ni­me­no­maan itse lääke, ei sen an­nos­te­lu.

Li­säk­si on poh­dit­ta­va Krei­kan fi­nans­si­krii­sin muita syitä. Yh­teis­ten va­ro­jen haas­kaa­mi­sen syyt eivät ole muut­tu­neet, esi­mer­kik­si tei­den ra­ken­ta­mi­sen ki­lo­met­ri­hin­ta on Krei­kas­sa Eu­roo­pan kor­kein. Silti moot­to­ri­tei­tä on yk­si­tyis­tet­ty uusien lii­ken­ne­väy­lien "en­nak­ko­mak­suk­si" – vaik­ka uusien väy­lien ra­ken­ta­mi­nen on kes­key­tet­ty.

Ei pidä ku­vi­tel­la, että epä­ta­sa-ar­voi­suu­den li­sään­ty­mi­nen olisi fi­nans­si­krii­sin tois­si­jai­nen seu­raus. Krei­kas­sa ve­ro­tus hei­jas­te­lee maan eliit­te­jä yh­dis­tä­vää klien­te­lis­tis­tä lah­jus­jär­jes­tel­mää. Ve­ro­tus vuo­taa kuin seula. Se on täyn­nä poikkeuk­sia ja oli­gark­ki­kar­tel­lil­le mit­ta­ti­lauk­se­na myön­net­ty­jä eri­va­pauk­sia.

Kor­rup­toi­tu­neen jär­jes­tel­män säi­ly­mi­sen takaa epä­vi­ral­li­nen so­pi­mus, joka dik­ta­tuu­rin ajois­ta läh­tien on yh­dis­tä­nyt pat­ruu­nat ja kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­män kak­si­päi­sen käär­meen eli Uusi de­mo­kra­tia -puo­lu­een ja so­sia­lis­ti­puo­lue PA­SO­Kin. Se se­lit­tää osal­taan, miksi val­tio ny­kyi­sin kiel­täy­tyy hank­ki­mas­ta tar­vit­se­mi­aan va­ro­ja ve­roil­la ja tur­vau­tuu mie­luum­min palk­ko­jen ja eläk­kei­den ali­tui­seen alen­ta­mi­seen.

Es­tablish­ment sel­vi­si juuri ja juuri ke­sä­kuun 17. päi­vän vaa­leis­ta kyl­vä­mäl­lä pel­koa siitä, että Kreik­ka jou­tui­si ir­tau­tu­maan eu­ro­vyö­hyk­kees­tä. Se elää hen­gi­tys­ko­neen – siis kor­rup­tion – va­ras­sa. Po­liit­tis­ten ja ta­lou­del­lis­ten pii­rien sa­lais­ta liit­toa on vai­kea pur­kaa eikä on­gel­ma koske ai­noas­taan Kreik­kaa: Se tulee kui­ten­kin ole­maan yksi Sy­rizan joh­ta­man uuden kan­san­rin­ta­ma­hal­li­tuk­sen tär­keim­mis­tä teh­tä­vis­tä.

Vaa­dim­me siis vel­ko­jen lyk­kää­mis­tä voi­dak­sem­me muut­taa Kreik­kaa. Ilman sitä jo­kai­nen yri­tys ter­veh­dyt­tää ta­lous on tuo­mit­tu epä­on­nis­tu­maan, kuten Si­sy­fok­sen työ. Tällä ker­taa draa­ma ei koske ai­noas­taan Ko­rin­tin an­tiik­kis­ta kau­pun­kia vaan koko Eu­roop­paa.

Suomennos Tapani Kilpeläinen. Alexis Tsipras on Syriza-puolueen (Kreikan radikaalin vasemmiston liitto) puheenjohtaja.

2/13. Suomennos Tapani Kilpeläinen. Alexis Tsipras on Syriza-puolueen (Kreikan radikaalin vasemmiston liitto) puheenjohtaja.
2/13.

Suomennos Tapani Kilpeläinen. Alexis Tsipras on Syriza-puolueen (Kreikan radikaalin vasemmiston liitto) puheenjohtaja.

Näkökulma politiikkakorruptio & läpinäkyvyystalousvelka EurooppaKreikkaSaksa Le Monde diplomatique

Lue myös

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
Tietokoneen näppäimistö ja sormet

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.