Näkökulmat Maatalous kehitysmaissa – ja muuallakin

Näkökulma: Afrikassa moni viljelee kestävästi jo nyt

Afrikassa on miljoonittain maanviljelijöitä, joiden ei tarvitse sopeutua ilmastonmuutokseen. He ovat tehneet sen jo, kirjoittaa Frederic Mousseau.
(Kuva: Neil Palmer / CIAT / CC BY-SA 2.0)
 

IPS) -- Afrikassa on miljoonittain maanviljelijöitä, joiden ei tarvitse sopeutua ilmastonmuutokseen. He ovat tehneet sen jo.

Etiopiassa Gamon ylängön alkuperäisasukkaat ovat valmistautuneet hyvin ilmaston oikkuihin. Perustuote on etiopianbanaani, mutta sen ohella viljellään laajaa kasvivalikoimaa, jota on helppo mukauttaa sään vaatimuksiin.

Esi-isiltä perityt viljelymenetelmät on kehitetty kestämään sekä tulvia että kuivuutta. Näillä usein takapajuisiksi moitituilla konsteilla on paljon annettavaa ruokaturvansa kehittämisestä kiinnostuneelle maailmalle.

Vastaavaa tietotaitoa on Afrikassa monella muullakin alueella, ja sitä on jalostettu 1970- ja 1980-luvun ankarien kuivuuskausien kokemuksilla.

Biointensiivistä agroekologiaa

Keniassa on viime vuosikymmenillä kehitetty biointensiivistä viljelyä, joka tuottaa mahdollisimman paljon ruokaa pienellä maatilkulla ja vähällä vedellä. Menetelmää käyttää jo 200 000 talonpoikaa, jotka ruokkivat miljoona ihmistä. Vettä tarvitaan 90 ja kaupallisia lannoitteita 50–100 prosenttia vähemmän kuin ennen.

Saharan laidalla sijaitsevalla Sahelin alueella on kyetty torjumaan uhkaavaa aavikoitumista tehokkaasti. Nigerin Keitassa alkoi 1980-luvulla maatalouden kehityshanke, jonka aikana istutettiin 18 miljoonaa puuta. Metsäala kasvoi 300 prosenttia ja maatalousmaa 80 prosenttia.

Sahelissa on hyödynnetty kestävää maataloutta eli agroekologiaa heikentyneen maan parantamisessa ja niukkojen vesivarojen säästämisessä. Samalla on lisätty ruuantuotantoa ja parannettu viljelijöiden elinehtoja.

Malin Timbuktussa on saatu yli tuplattua riisisadot yhdeksään tonniin hehtaarilta ja samalla säästetty vettä ja muita tuotantopanoksia.

Pohjalla maalaisjärki

Eteläisessä Afrikassa kuivuudet ovat vaikeuttaneet perusravinnon eli maissin tuotantoa. Ratkaisuja on etsitty sadeveden talteenotosta sekä kasvikirjon monipuolistamisesta. On lisätty peltometsäviljelyä ja typpeä sitovien palkokasvien käyttöä.

Esimerkkejä agroekologian hyödyntämisestä on kosolti. Yhdysvalloissa päämajaansa pitävän Oakland-instituutin tuore raportti esittelee 33 tapaustutkimusta eri puolilta Afrikkaa.

Toiminnan vetureina ovat tavalliset maanviljelijät, joiden joukossa on paljon naisia. He etsivät kokeilemalla parhaat ratkaisut niin veden ja maan kuin ruokaturvan ja luonnon monimuotoisuudenkin kannalta.

"Menestystarinat ovat jääneet paljolti piiloon, koska keskustelua kehityksestä hallitsevat tietämättömyys, ahneus ja uuskolonialismi."

Kaikki myös vähentävät riippuvuuttaan ulkopuolisista tuotantopanoksista, kuten kaupallisista siemenistä, keinolannoitteista ja kemiallisista torjunta-aineista. Agroekologia nojaa ihmisten omaan energiaan, maalaisjärkeen, tiedon jakamiseen ja luonnonvarojen kohtuukäyttöön.

Väärät lääkkeet

Menestystarinat ovat jääneet paljolti piiloon, koska keskustelua kehityksestä hallitsevat tietämättömyys, ahneus ja uuskolonialismi. Vuoden 2008 ruokakriisistä lähtien on tolkutettu, että Afrikan maatalous tarvitsee ulkomaisia investointeja "kehittyäkseen". Kaivataan uutta "vihreää vallankumousta", lisää keinolannoitteita ja geenimuunneltuja lajikkeita.

Tutkimus kuitenkin osoitti, että miljoonat afrikkalaiset ovat jo löytäneet omat ratkaisunsa. He ovat onnistuneet parantamaan siirtomaa-ajalta perittyä kestämätöntä maataloutta ja sopeutuvat myös ilmastonmuutokseen ja ympäristön pilaantumiseen.

Valitettavasti enemmistö Afrikan hallituksista keskittyy kehitysavun kannustamina tukemaan kalliiden kaupallisten panosten varassa toimivaa maataloutta, joka tekee hankinnat kouralliselta länsimaisia yhtiöitä.

Malawi käyttää lähes kymmenesosan valtion budjetista maataloustukiin, joilla ostetaan pääasiassa keinolannoitteita. Kokemuksen mukaan paras ratkaisu olisi kuitenkin agroekologia, ja siihen Afrikan mailla on oikeasti varaa.

Kirjoittaja johtaa Oakland Instituten agroekologista tutkimushanketta.

NäkökulmaMaatalous kehitysmaissa – ja muuallakin maatalousruokailmastonmuutos Afrikka Suomen IPS

Lue myös

Ihminen kasveja kädessä, kuva kaulasta alaspäin.

Maailma kaipaisi kipeästi ”luontopositiivista” ruuantuotantoa – Huippukokouksessa yritetään päättää, mitä se voisi tarkoittaa

Yksi torstaina järjestettävän YK:n ruokajärjestelmähuippukokouksen aiheista on luontopositiivinen tuotanto. Kokousta edeltävä keskustelu on kuitenkin paljastanut, että käsitteen määritelmiä on yhtä monta kuin intressiryhmiäkin. Asiantuntijat toivovat isoja ja nopeita päätöksiä ruokasektorin aiheuttaman luontokadon pysäyttämiseksi.
Vakoja pellossa.

YK-järjestöjen selvitys: Suurin osa maataloustuista on haitallisia ympäristölle ja terveydelle

Tuoreen raportin mukaan maataloustuet pitäisi muokata niin, että ne tukisivat kestävää maataloutta – eivät esimerkiksi sokerin ja naudanlihan tuotantoa.
Mies vihreällä pellolla.

Digitalisointi kannustaa kenialaisia pienviljelijöitä maatalousbisnekseen Keniassa – ”Digitalisaatio on mahdollistaja, ei itsetarkoitus”

Kenian Nakurussa järjestetään pienviljelijöiden virtuaalikoulutusta, jonka tavoitteena on koneistaa maatalous. Apuna on muun muassa traktorien ”Uber-sovellus ”, joka yhdistää traktorien omistajat ja tarvitsijat.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.