Näkökulmat Ihmisoikeuspolitiikka Suomessa

Monet haavat ovat vielä auki – Viittomakielisiin kohdistuneet historian vääryydet ovat käsittelemättä ja heijastuvat tähän päivään

Suomessa on aikoinaan sorrettu kuuroja muun muassa kieltämällä viittomakieli koulussa ja steriloimalla kuuroja naisia. Kielelliset oikeudet ja tasavertainen osallistuminen eivät kuitenkaan toteudu vielä tänä päivänäkään, kirjoittaa Kuurojen kansanopiston opettaja Maija Koivisto.
Allan Lindberg, Suomen romanifoorumin toiminnanjohtaja, Maija Koivisto, Kuurojen kansanopiston opettaja
Maija Koivisto (oik) osallistui viime keväänä Ihmisoikeusliiton seminaariin, joka käsitteli historiallisia vääryyksiä. Kuvassa myös Suomen romanifoorumin toiminnanjohtaja Allan Lindberg. (Kuva: Ihmisoikeusliitto)

Artikkeli on julkaistu alun perin Ihmisoikeusliiton blogissa.

Viittomakielisen yhteisön alkuvaiheita Suomessa 1800-luvun toisella puoliskolla voi kutsua eräänlaiseksi kultakaudeksi: kuurojenkouluissa käytettiin rinnakkain viittomakieltä ja kirjoitettua kieltä ja niissä toimi opettajina kuuroja henkilöitä. Suomessa perustettiin lukuisia kuurojenyhdistyksiä, sittemmin myös Kuurojen Liitto vuonna 1905. Kultakausi ei kuitenkaan kestänyt kauaa.

Rotuhygieniaan pohjautunut oralismi levisi Suomeen 1800-luvun loppupuolella. Se on kuurojenopetuksen suuntaus, joka painotti (ja painottaa yhä) puhumisen ja huuliltalukemisen tärkeyttä. Puhemenetelmien kannattajien mielestä ajattelu ja henkinen kehitys voivat tapahtua ainoastaan puhekielen kautta. Viittomakielen käyttö kiellettiin kouluissa ja tärkein oppiaine oli artikulaatio-opetusta, jota saattoi olla jopa 20 tuntia viikossa. Viittomisesta rangaistiin; viittomisesta kiinni jäämisestä saattoi saada keppiä sormille.

Sorrolla on ollut suuret ja kauaskantoiset vaikutukset viittomakielisen yhteisön asenteisiin ja käsityksiin viittomakielestä, ja samalla myös kuurojen käsitykseen omasta ihmisarvostaan.

Puhemenetelmän käyttö ja siihen liittyvä vahva asennekasvatus hämmensivät kuurojen oppilaiden suhtautumista viittomakieleen. Kieltä alettiin hävetä eikä enää tahdottu viittoa julkisesti.

Kuuroja naisia pakkosteriloitiin – kukaan ei tiedä, kuinka monta

Rotuhygienia-ajattelu vaikutti viittomakieliseen yhteisöön myös laajemmin. Vuonna 1929 säädettiin avioliittolaki, joka kielsi syntymäkuuroja menemästä naimisiin keskenään. Kuusi vuotta myöhemmin säädetyn sterilisoimislain nojalla Suomessa steriloitiin vuosina 1935–70 kaikkiaan 7 530 naista. Joukossa oli myös kuuroja naisia. Viittomakielisessä yhteisössä asiasta on aina tiedetty, mutta sitä, kuinka monta kuuroa naista lain nojalla steriloitiin, ei tiedä kukaan. Sorrolla on ollut suuret ja kauaskantoiset vaikutukset viittomakielisen yhteisön asenteisiin ja käsityksiin viittomakielestä, ja samalla myös kuurojen käsitykseen omasta ihmisarvostaan.

Viittomakielisten asema alkoi parantua 1970-luvulla viittomakielisen tutkimuksen ja kuurotietoisuusliikkeen vahvistuessa. Kouluissa alettiin viittoa, ja sen myötä kuurojen opiskelumahdollisuudet paranivat. Muutoksia tapahtui myös valtiollisella tasolla: viittomakieli tunnustettiin Suomen perustuslaissa vuonna 1995 ja viittomakielilaki tuli voimaan vuonna 2015. Molemmissa Suomi oli edelläkävijänä.

Kielelliset oikeudet eivät toteudu vieläkään

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Valitettavasti ei. Kielelliset oikeudet ja tasavertainen osallistuminen eivät toteudu vielä tänä päivänäkään. Kela teki muutoksia vammaisten tulkkauspalveluissa tälle kilpailutuskaudelle ilman järjestöjen ja asiakkaiden todellista osallistumista ja runnoi kilpailutuksen läpi järjestöjen vastustuksesta huolimatta. Muutoksessa tulkkien määrää vähennettiin, tulkkien mahdollisuutta käyttää eri tulkkausmenetelmiä rajoitettiin ja luotiin aluerajoituksia. Myöskään viittomakielisten lasten kielelliset oikeudet ja oikeus äidinkielen opetukseen eivät toteudu tasapuolisesti, ja usein oikeuksien toteutumiseen tarvitaan vanhempien taisteluja.

Historia ja nykypäivä osoittavat, että monia asioita on edelleen käsittelemättä ja ratkaisematta. Monet haavat ovat edelleen auki. Kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja luottamuksen palauttamiseen tarvitaan valtiovallan reagoimista vääryyksiin ja sovintoprosessin käynnistämistä. Sen, millainen sovintoprosessin ja hyvityksen tulisi olla, tulee olla viittomakielisen yhteisön itsensä päätettävissä.

Kirjoittaja on opettaja Kuurojen kansanopistossa, ja hän osallistui keskustelijana Ihmisoikeusliiton järjestämään Historian vääryydet -seminaariin viime toukokuussa.

Ihmisoikeuspolitiikka Suomessa ihmisoikeudetkansalaisoikeudetvähemmistöpolitiikka Suomi Ihmisoikeusliitto

Lue myös

Mielenosoittaja pitelee It's a dress, not a yes -kylttiä

Seksi ilman suostumusta on raiskaus – miksi vain yhdeksän Euroopan valtiota myöntää tämän?

Arviolta yhdeksän miljoonaa naista EU:ssa on raiskattu 15 vuotta täytettyään. Määrä on järkyttävä. Yhtä hälyttävä on tieto siitä, että vain harvat eurooppalaiset valtiot suhtautuvat raiskaukseen sen vaatimalla vakavuudella – sekä lainsäädännössä että käytännössä, kirjoittaa Amnestyn tutkija Anna Błuś.
Suomen lippu

Ihmisoikeusliitto: Suomen pitää tutkia vähemmistöihin kohdistuneet historialliset vääryydet

Historian vääryyksillä on yhteys myös tämän päivän rakenteelliseen syrjintään, todettiin eilen järjestetyssä  Ihmisoikeusliiton kevätseminaarissa.
Käsiraudoista vapautuvat kädet

Pakkoavioliittojen kriminalisoimista vaativa vetoomus luovutettiin oikeusministerille

Lähes 5 500 ihmistä allekirjoitti Ihmisoikeusliiton vetoomuksen, jossa vaaditaan Suomelta rikoslain muuttamista ja pakkoavioliittojen kriminalisointia. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei kata kaikkia pakkoavioliiton muotoja.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.