Näkökulmat Suomen kehityspolitiikka

Globaali oikeudenmukaisuus hyödyttää heitä – ja meitä

Suomalainen nykypolitiikka korostaa sisäänpäin käpertymistä. Tähän tarvitaan täyskäännös – yhteisen edun nimissä, kirjoittaa tutkija Eija Ranta.
(Kuva: Judy van der Velden / CC BY-NC-ND 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Kepan blogissa.

Suomalainen nykypolitiikka korostaa sisäänpäin käpertymistä. Tähän tarvitaan täyskäännös – yhteisen edun nimissä.

Olen seurannut hämmentyneenä suomalaista nykypolitiikkaa. Elämme globaalin kapitalismin ennennäkemättömän kriisin ja massiivisen kansainvaelluksen aikaa, mutta hallitus käpertyy sisäänpäin. Kehitysyhteistyötä vähennetään. Ihmisoikeuksia kritisoidaan. Jopa kansanedustajat kyseenalaistavat niiden universaaliuden. Kaivamme omaa napanöyhtäämme entistä suuremmalla kiihkolla juuri nyt, kun tarvitsisimme de facto globaalia politiikkaa ja ratkaisuja.

Se, että globaali oikeudenmukaisuus on aikamme suurin kohtalonkysymys, ei ole pelkkä kukkahattutätien suoltama klisee. Lause kuvaa reaalimaailmaa. Sen pitäisi olla sisäistetty arjen hokema ja toimenpideohje ihan jokaiselle meistä.

Talouden, yhteiskunnallisten liikkeiden, ideologioiden, ihmisten ja teknologian globalisaatio yhdistyy äärimmäiseen globaaliin eriarvoisuuteen. Osa maailman valtioista ja alueista on parhaimmillaankin vähäisiä mahdollisuuksia kansalaisilleen tarjoavia, pahimmillaan kaaoksessa. Näin ei voi jatkua pitkään.

Moni elää ruohonjuuritasolla kuin rinnakkaistodellisuudessa: rajattomien mahdollisuuksien maailman ja oman elämän tarjoamien rajallisten mahdollisuuksien ristiaallokossa. Koko maailma avautuu kehitysmaanuorelle muutamalla älypuhelimen sipaisulla, vaikka hänen elinympäristönsä antaisi vähän toivoa muutoksesta omissa elinolosuhteissa. Moni ei tyydy huonoon kohteluun, vaan etsii mahdollisuuksia sieltä, mistä uskoo niitä löytyvän.

Tämä on uusi tilanne. Perinteisistä, paikkaan, toimeentuloon ja yhteiskuntaluokkaan kytkeytyvistä sosiaalisista ongelmista tulee monisyisempiä, tavalla tai toisella globaaleja sekä usein etnisyyteen, kulttuuriin tai uskontoon merkityksiä kietovia. Luomme yhteisiä arvoja ja tietoa jakavia episteemisiä yhteisöjä yhä useammin yli rajojen ja virtuaalisesti.

Globaalit ongelmat eivät tule tulevaisuudessa vähenemään. Päinvastoin niiden voi olettaa lisääntyvän. Näitä ongelmia tulee ennakoida ja niihin tulee puuttua jo nyt.

Ilmastonmuutos, joka tekee väkirikkaissa maissa elävien ihmisten elämästä nykyistä vaikeampaa esimerkiksi kuivuuden ja toimeentulon estymisen vuoksi, luonee pakolaisuutta. Ebolan kaltaiset köyhissä maissa jylläävät epidemiat eivät kysele valtion rajoja. Köyhissä maissa käytävien sotien kärsijöinä ovat tavalliset ihmiset, jotka yrittävät pitää kiinni ihmisarvoisen elämänsä rippeistä, vaikka sota ulottaakin monimutkaiset lonkeronsa yhä laajemmalle yli rajojen.

Ongelmien hallinta ja ennakoiminen on vaikeaa maissa, joiden valtiorakenteet ja instituutiot ovat heikkoja sekä vapaan, monimuotoisen kansalaisyhteiskunnan olemassaolo puutteellinen.

"Se, että globaali oikeudenmukaisuus on aikamme suurin kohtalonkysymys, ei ole pelkkä kukkahattutätien suoltama klisee."

Taloudellisen hyvinvoinnin, poliittisten vaikutusmahdollisuuksien ja rauhan edistäminen kehitysmaissa on ainoa kestävä keino puuttua vaikkapa pakolaisuuden syihin. Ne ovat perusedellytyksiä sille, että jokainen voi elää ihmisarvoista, hyvää elämää riippumatta siitä, missä hän on syntynyt.

Ensinnäkin, on vahvistettava heikkojen ja romahtaneiden valtioiden kapasiteettia muun muassa lainsäädännön, peruspalveluiden ja verotuksen järjestämisen suhteen. Toiseksi, on vahvistettava ihmisten kykyä ajaa omia oikeuksiaan ja vaatia muutosta omilta päättäjiltään.

Nämä ovat oikeusperustaisen toiminnan peruspilareita, joiden mukaisesti moni suomalainen järjestö on toiminut maailmalla jo vuosien ajan, mutta joiden toimintaa nykyhallitus on aktiivisesti vaikeuttanut kehitysyhteistyöleikkauksilla.

Kolmanneksi, se, miten globaali talous vaikuttaa kehitysmaatalouksiin, valtiorakenteisiin ja erilaisiin ihmisryhmiin, kuten nuoriin, naisiin ja eri etnisiin ryhmiin, on ratkaisevaa, kun etsimme ratkaisuja elintasoerojen tasaamiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Monikansalliset yritykset, pankit, sijoittajat ja järjestöt on asetettava vastuuseen kehitysmaiden oikeudenmukaisen kohtelun suhteen, esimerkiksi verotuksessa, työlainsäädännössä sekä ympäristön ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kohdalla. Ihmisten on saatava työtä, toimeentuloa ja viljeltävää maata esimerkiksi Afrikassa, jossa ilmestyy työmarkkinoille joka vuosi yli kymmenen miljoonaa uutta nuorta.

Lisäksi tarvitaan politiikan johdonmukaisuutta Suomessa ja kansainvälisesti kaikilla niillä sektoreilla, jotka vaikuttavat kehitysmaiden asemaan.

Suomalaisen politiikan on muututtava. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen ja kaikkia politiikkalohkoja johdonmukaisesti läpileikkaavan vision, tavoitteet ja toimenpiteet globaalin oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. YK:ssa hyväksyttyjen kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda2030:n tulee toimia viitekehyksenä.

Kokonaisvaltaisen vision rakentaminen globaalin oikeudenmukaisen saavuttamisesta kotimaassa ja kansainvälisesti on meidän kaikkien etu. Johdonmukainen sitoutuminen olosuhteiden tasa-arvoistamiseksi kaikilla tasoilla – meillä ja muualla – hälventää myös omia pelkojamme sekä vähentää nykyisyyden ja tulevaisuuden uhkia.

Globaalin oikeudenmukaisuuden tarve ja hyödyt ovat yhteisiä. Tätä ei nykypolitiikassa ymmärretä tarpeeksi.

Kirjoittaja on kehitysmaatutkimuksen tohtori ja tutkija Helsingin yliopistossa sekä Kepan hallituksen varapuheenjohtaja.

NäkökulmaSuomen kehityspolitiikka kehityspolitiikka Suomi Kepa

Kommentit

Lähettänyt Janne Lehtinen (ei varmistettu) 5.2.2016 - 11:12

Ihmisoikeuksiin vetoaminen edellyttää myös suomessa asuvien ihmisoikeuksien huomioimista. Ihmisoikeuksiin vetoamalla ei voi painostaa ihmisiä luopumaan omista ihmisoikeuksista, tai voi kylläkin, mutta se on väärinkäyttöä ja hyökkäys demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan.

 

Markkinatalous on maailman ainoa toimiva kehitysapu. Kehitysapu itsessään on esite kehityksen, hyvinvoinnin ja vaurauden leviämiselle, siksi kehitysapuriippuvuutta vastaan on herätty taistelemaan. 

 

Kehitysapu tulisi järjestöjen hyvästä tarkoituksesta tai itsekkäistä taloudellisista intresseistä huolimatta julistaa katastrofiksi itsessään. Kehitysaputeollisuuden viimeinen näytön paikka on tehdä pakolaisleireistä pakolaisuuden kulmakivi, jossa järjestöt kouluttavat leirien asukkaat globaaleille työmarkkinoille. Muutoin kehitysaputeollisuus ei voi perustella olemassaoloaan tuloksilla, vaan tunteisiin vetoamalla.

Lue myös

Maapallo lapsen käsissä

Uusi tutkimus luotaa suomalaisten kehitysyhteistyöntekijöiden kokemuksia – Kehitysmaihin lähdettiin töitä tekemään, idealisteja odotti pettymys

Oulun yliopiston tutkimushankkeessa selvitetään, millainen kuva kehitysyhteistyöstä on sitä tehneillä suomalaisilla. Alustavien tulosten mukaan kokemus oli pääosin myönteinen, mutta korruptio ja byrokratia aiheuttivat ristiriitoja. Kehy-veteraanit ovat huolissaan myös siitä, että nyt kun Suomessa viimein olisi ammattitaitoa, resursseja on vähennetty.
Erivärisiä puuvärejä pöydällä

Suomessa halutaan koulutuksesta sekä vientivaltti että kehitysyhteistyön kärkitavoite – ”Mallimaan” menestystarinaa voi kuitenkin olla vaikea toistaa maailmalla

Ulkoministeriön vetämä työryhmä haluaisi muun muassa koulutusvientiyritykset ja korkeakoulut mukaan parantamaan koulutusta kehitysmaissa. Tutkija Henna Juusolan mukaan koulutusviennin etiikasta pitäisi kuitenkin käydä enemmän ja avoimempaa keskustelua.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.