Näkökulmat Yritysvastuu

Elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus

Tulevien päättäjien on asetettava suomalaisyritysten kansainväliselle toiminnalle sitovia yritysvastuuvelvoitteita, korostaa Anu Aukeala.
(Kuva: ILO in Asia and the Pacific / cc 2.0)

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Maailmantalouden tekijät -kampanjan blogissa.

Bangladeshin mellakat ylittivät uutiskynnyksen Suomessa syksyllä 2013. Mellakoiden taustalla olivat nälkäpalkoista ja puutteellisesta työturvallisuudesta kärsivät tekstiilityöläiset, jotka vaativat laillisen minimipalkan nostamista tasolle, joka kattaisi elämisen peruskulut. Minimipalkka nostettiin lopulta 26 eurosta noin 50 euroon, mutta kansalaisjärjestöjen mukaan se on edelleen liian alhainen. Elämiseen riittävän palkan tulisi olla jopa kolmin-nelinkertainen.

Bangladeshin tekstiiliteollisuus on hyvä esimerkki siitä, kuinka suurin osa kuluttamistamme tavaroistatuotetaan hikipajoissa, joissa työskentelevät ihmiset eivät saa työstään kohtuullista korvausta. Tämä siitä huolimatta, että vuonna 1948 hyväksytty YK:n ihmisoikeuksien yleismaallinen julistus määrittelee, että "Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon". Myös kansainvälisen työjärjestö ILO:n perustussopimus vuodelta 1919 linjaa, miten "Rauhan ja harmonian säilyminen maailmassa vaatii riittävän toimeentulon."

Pelkkä paikallisten lakien noudattaminen ei riitä tekemään yritysten toiminnasta vastuullista, vaikka juuri tähän yritykset usein vetoavat. Tulisi muistaa, että laki asettaa yritysten toiminnalle pelkän minimitason; sen noudattaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin tae vastuullisuudesta. Myös YK:n vuonna 2011 julkaisemat liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevat niin kutsutut Ruggien periaatteet velvoittavat yritykset liiketoimintasuhteen perusteella suojelemaan ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti, vaikka toimintamaan puutteellinen lainsäädäntö sallisikin ihmisoikeusloukkaukset.

Alipalkkausta voidaan jo itsessään pitää ihmisoikeusloukkauksena, mutta se johtaa lisäksi myös lapsityövoiman käyttöön tai altistaa hyväksikäytölle. Usein vanhemmat joutuvat lähettämään myös lapsensa töihin saadakseen edes jonkinlaisen toimeentulon perheelleen. Yhteiskuntarakenteisiin kietoutunut köyhyys ajaa perheet köyhyysloukkuun, josta on mahdotonta päästä pois. Perheillä on keskimääräistä heikommat mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä tai ympäröivään yhteiskuntaan. Vastakkainasettelu etelän ja pohjoisen välillä onkin yhä valitettavan ajankohtainen – kehitysmaiden lapset ja nuoret tuottavat kurjissa tehdasoloissa tavaroita länsimaisille lapsille ja nuorille.

Näin vaalien alla on erityisen tärkeää ymmärtää, että nykytilanne, jossa yksi prosentti maailman väestöstä omistaa lähes puolet maailman varallisuudesta, kun iso osa väestöstä ei ansaitse edes elämiseen riittävää palkkaa, on seurausta poliittisista valinnoista. Talouspoliittiset päätökset esitetään liian usein irrallisena etiikasta, vaikka näin ei ole. Todellisuudessa ihmisoikeuksien toteutuminen kaikille yhdenvertaisina oikeuksina on ratkaisevassa asemassa taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin toteutumiselle globaalisti.

"Vapaaehtoisuuteen perustuva toimintamalli onkin tullut tiensä päähän."

Suomi on nykyisessä hallitusohjelmassaan sitoutunut yritysvastuun edelläkävijämaaksi, mutta käytäntö on osoittanut, että tätä tavoitetta ei saavuteta pelkällä vapaaehtoisuudella. Eettisen kaupan puolesta ry:n julkaisema selvitys osoittaa, ettei yksikään suomalainen vaatealan yritys ole sitoutunut maksamaan elämiseen riittävää palkkaa. Vapaaehtoisuuteen perustuva toimintamalli onkin tullut tiensä päähän. Tulevien päättäjien on asetettava suomalaisyritysten kansainväliselle toiminnalle sitovia yritysvastuuvelvoitteita, sekä tehtävä eettisesti kestäviä päätöksiä planeettamme tulevaisuudesta. Vain siten voidaan saavuttaa sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä kehitys.

Tähänastiset päätökset ovat pikemminkin vieneet tätä tavoitetta yhä kauemmaksi, kun päätösvaltaa on siirretty paikallisyhteisöiltä ja kansallisilta hallituksilta ylikansallisille toimijoille. On korkea aika kääntää vene ja valjastaa globaali talousjärjestelmä palvelemaan ihmisoikeuksien toteutumista kaikille yhdenvertaisina.

Kirjoittaja on on Plan Suomen Mitä-verkoston yritysvastuun teemaryhmän jäsen.

Maailmantalouden tekijät -blogissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta kampanjassa mukana olevien järjestöjen virallista kantaa.

NäkökulmaYritysvastuu köyhyystyötalouskauppakuluttaminen Bangladesh Maailmantalouden tekijät

Lue myös

Vaatteita henkareilla

Järjestö: Vaatealan omat vastuullisuusjärjestelmät tuottavat miljardeja dollareita mutta eivät suojele työntekijöitä

Monet yritykset ovat mukana vastuullisuusjärjestelmissä, joiden tarkoituksena on estää alihankintaketjuissa tapahtuvat väärinkäytökset. Clean Clothes -järjestökampanjan mukaan viime vuosien onnettomuudet tarkastetuissa tehtaissa osoittavat, että järjestelmästä hyötyvät lähinnä brändit itse.
Poika käyttää konetta tehtaassa, silmät käsitelty tunnistamattomiksi

Eroon lapsityöstä – Lainsäädännöllä vai vapaaehtoisin toimin?

Yritysten vapaaehtoisia toimia on pitkään tarjottu parhaaksi tavaksi torjua lapsityövoiman käyttöä, mutta käytännössä edistys on ollut hidasta. Suomen Unicefin yritysvastuuasiantuntija Irene Leino uskoo, että sitova lainsäädäntö olisi tehokkaampi keino.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.