Digitaalihuumaa Keniassa

Artikkeli on julkaistu alun perin Le Monde diplomatique -lehdessä 1/2019. Suomennos Tapani Kilpeläinen.

Iberassa, Nairobin ja koko Afrikan suurimmassa slummissa, nuori nainen lakaisee maata aaltopellistä rakennetun putiikkinsa oven edestä. Hädin tuskin neliömetri tilaa ja pienenpieni luukku. Maureen Nyambura, 23, myy puhelinkortteja ja pankkisiirtoja. Tervaamattomien katujen ristikossa lähellä Kenian pääkaupungin keskustaa kilpailua on hurjasti. Airtel, Safaricom… kännykkäoperaattorien ja kännykällä toimivien pankkipalveluiden mainokset ovat levinneet kymmenen viime vuoden aikana kaikkialle.

Asiakas asettaa tiskille 1 000 šillingin (8,60 euroa) setelin, jonka Nyambura sitten lähettää tiettyyn puhelinnumeroon M-Pesalla, paikallisten insinöörien vuonna 2007 käyttöön ottamalla sähköisellä lompakolla. Mobiililompakkoteknologia on levinnyt itäiseen ja eteläiseen Afrikkaan, ja sen avulla pankkitilittömien käyttäjien käteinen voidaan muuttaa rahaksi Safaricomin monissa myyntipisteissä. Sen jälkeen he voivat sovelluksen avulla maksaa laskuja tai tehdä lisää rahansiirtoja – kaikki kännykällä.

Järjestelmä tarjoaa kaikkein köyhimmille mahdollisuuden käyttää peruspankkipalveluita, ja niin he voivat vaikkapa lähettää rahaa vanhemmilleen maaseudulle. Vuosina 2006–2016 järjestelmä lisäsi pankkipalveluja käyttävien aikuisten määrän 20 prosentista 80 prosenttiin. Riittää, että käytössä on sovelluksella varustettu puhelin.

Parempaa palvelua kuin Pariisissa

Afrikka on tehnyt valtavan loikan: se on siirtynyt suoraan matkapuhelimiin kehittämättä ensin laajamittaisia lankapuhelinverkkoja. Mobiililompakon myötä maailmankaupan marginaalisin manner on kerrankin yhden askeleen edellä myös länsimaita. Kenian 49,7 miljoonasta asukkaasta 26 miljoonaa käyttää mobile banking -palveluita. Talous on pitkälti epävirallista, mutta näin ihmiset voivat käyttää pankkipalveluita, muun muassa saada lainaa. Kuten kaikkialla Afrikassa, perinteiset kaupalliset pankit, joiden palvelut maksavat enemmän, kieltäytyvät avaamasta tilejä kaikkein köyhimmille.

Jokaisesta rahansiirrosta otetun provision ansiosta M-Pesa tuottaa joka vuosinejänneksellä 220 miljoonan euron voiton Safaricomille. Vuonna 1998 perustettu kenialaisyhtiö hallitsee 67 prosenttia paikallismarkkinoista. Vuodesta 2000 lähtien brittiläinen Vodafone on omistanut 40 prosenttia yhtiöstä.

Maureen Nyambura ansaitsee noin 250 euroa kuussa, siis yli kaksi kertaa enemmän kuin maassa keskimäärin (103 euroa). Hän säästää toteuttaakseen unelmansa: tullakseen opettajaksi. Opettajankoulutuslaitoksessa opiskeleminen maksaa 400 000 šillinkiä (3 440 euroa) vuodessa, joten Nyambura tarvitsee vuosikausia päämääränsä saavuttamiseen. Hän ei kuitenkaan menetä toivoaan: asiakkaitahan on aamusta iltaan jonoksi asti.

Samana päivänä pääkaupungin toisella puolella Westlandsin yläluokkaisessa korttelissa ystävättäret viettävät kosteaa iltaa asuintalon terassilla. Kun kuohuviinipullot on tyhjennetty, huudahdetaan kuorossa: ”Chupa Chap!” Talon emäntä naputtelee älypuhelimellaan tilauksen tähän verkossa toimivaan alkoholiliikkeeseen. Pelkän käyttäjätilin avaamalla käyttöönsä saa alkoholin kotiinkuljetuspalvelun, jota väitetään ”kaupungin nopeimmaksi”. Väite on rohkea, kun ottaa huomioon 3,5 miljoonan asukkaan Nairobin koon ja helvetillisen liikenteen.

Kymmenen minuutin kuluttua asiakas alkaakin käydä jo kärsimättömäksi. Kuriiri, joka on pujotellut moottoripyörällä ruuhkien läpi, tuo onneksi pian prosecco-pullot, jotka maksavat 11 euroa kappale. Lontoossa tai Pariisissa ei ole yhtä tehokasta palvelua. Pitäisikö siis päätellä, että tulevaisuuden Afrikka on saapunut Keniaan aivan varoittamatta?

Maaliskuussa keskustan Imax-elokuvateatterin salit täytti amerikkalaisfilmi Black Panther kuten kaikkialla Afrikassa.Ennen 3D-esitystä nähdään mainoksia, jotka kaikki esittelevät informaatio- ja viestintätekniikkaa kehuen uusinta älypuhelinmallia tai uutta ladattavaa sovellutusta. Kahden kadun päässä masaimarkkinoilla kauppiaat myyvät etnisen ryhmänsä helmikaulakoruja ja ruokia. He innostuvat, kun muuan turisti laskee vaihtokurssin iPhone 5:llä. Malli on vanhentuneenakin heille aivan liian kallis ja merkitsee teknologian huippua.

Piisavanni herättää epäilyksiä

Kaukaa katsoen Kenian informaatio- ja viestintätekniikkanäyteikkuna näyttää houkuttelevalta. Erilaisia foorumeja on lukuisia: ICT Innovation, NexTech Africa, Women in Tech Africa, Agritec Africa, ulkoistetut puhelinkeskukset ja suuri ”Silicon Savannah” -hanke. Maa näyttää esimerkilliseltä ja innoittaa monia muita, ennen kaikkea naapurimaa Ruandaa, joka yrittää kilpailla sen kanssa.

Vuodesta 2013 rakenteilla ollut ”piisavanni” on viralliselta nimeltään Konza Technology City (KTC). Kahdentuhannen hehtaarin laajuinen alue sijaitsee Mombasaan johtavan maantien varrella kuudenkymmenen kilometrin päässä Nairobista, ja hallituksen mukaan sen on tarkoitus tehdä Keniasta ”Afrikan tietotekniikan solmukohta”. Tähän toistaiseksi virtuaaliseen ”älykaupunkiin” on suunniteltu asunnot noin kolmellekymmenelletuhannelle ihmiselle, yliopisto sekä viimeistä huutoa oleva sairaala – mutta tähän mennessä maasta on noussut vasta yksi kerrostalo.

Rakennustöiden hinnaksi arvioidaan 15 miljardia dollaria. Siitä 10 prosenttia rahoittaa valtio ja 90 prosenttia ulkomaiset sijoittajat, joita ei ole vielä löydetty. Toistaiseksi mukana ovat ainoastaan yksi eteläkorealainen yliopisto ja kiinalainen Huawei-yhtymä. KTC on osa hallituksen ”Kenya Vision 2030” -ohjelmaa. Se pyrkii luomaan viidessä vuodessa kaksikymmentätuhatta työpaikkaa ja ajan oloon vielä kaksisataatuhatta lisää, jotta maasta tulisi nouseva valtio.

Teknologista elpymistä ja sijoittajien luottamusta ei kuitenkaan saa käskemällä. ”Silicon Savannah” herättää Keniassa epäilyksiä. Hankkeen arkkitehti Bitange Ndemo on nimittäin tuominnut sen suunnittelun hitauden ja byrokraattisuuden. ”Useimmille kenialaisille Konza City on ’valkoinen elefantti’, josta on lopulta hyötyä vain ulkomaisille yhtiöille ja hallitukselle”, selittää puolestaan Kahenya Kamunyu, Able Wireless -yhtymän perustaja.

”Idea on loistava, mutta hetki väärä. Meidän pitäisi pikemminkin keskittyä rakentamaan infrastruktuuria, jonka avulla Kenia voisi myöhemmin toteuttaa suurhankkeita.”

Esimerkiksi Nairobin yliopiston designkoululla ei vielä ole 3D-tulostinta opiskelijoilleen.

Hallitus puolestaan puolustaa suunnitelmiaan lukujen avulla. Uudet teknologiat edustivat 10 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2017. Niiden kasvu on saanut vauhtia sen jälkeen, kun vuonna 2009 asennettiin merenalainen optinen kaapeli The East African Marine System (Teams), joka yhdistää Yhdistyneet arabiemiirikunnat Keniaan. Tämä 82 miljoonan dollarin hintainen hanke, joka tehtiin Kenian viranomaisten aloitteesta, pyrkii vähentämään maan riippuvuutta Etelä-Afrikan valvomasta kaapelista. Teams tarjoaa Afrikan nopeimmat internetyhteydet, ja niiden hinta on 25–75 euroa kuukaudessa – elintasoon suhteutettuna hinta on siis edelleen korkea.

Rakenteelliset ongelmat pysyvät

High-tech-Keniassa kolme käyttäjää neljästä käyttää vieläkin nettikahviloita hitaissa ja kalliissa palveluissa surffailemiseen. Vuoden 2013 presidentinvaalien tärkein lupaus oli digiopetusohjelma DigiSchool, joka pyrkii jakamaan miljoona kannettavaa tietokonetta maan 24 000 peruskoululle. Myös tämän hankkeen hitautta kritisoidaan. Sitä paitsi 20 prosentilla mukana olevista kouluista ei vielä ole edes sähköä eikä usein edes pulpetteja.

Köyhyys toki väheni vuosina 2005–2016, kun alle kahdella dollarilla päivässä elävän väestön osuus laski 43,6 prosentista 35,6 prosenttiin. Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) taloustieteilijä Tavneet Suri, joka on tutkinut M-Pesan vaikutuksia alusta lähtien, sanoo, että vuosina 2008–2014 mobiililompakko on nostanut äärimmäisestä köyhyydestä noin 194 000 kenialaistaloutta eli 2 prosenttia talouksista. Mutta vaikka innovaatio onkin tuonut pankkipalvelut kaikkien saataville, se ei ole ratkaissut talouden rakenteellista epätasapainoa.

”Maanviljelijät voivat seurata tuotteiden kursseja markkinoilla tosiaikaisesti. Mutta heidän puhelimensa eivät ratkaise ongelmaa siitä, että puuttuu tieinfrastruktuuria, jotta he pääsisivät markkinoille, tai elintarviketeollisuutta, joka voisi jalostaa tuotteita.”

Samoin kuin muualla Afrikassa, kasvu (+ 5,5 %) ei merkitse mitään merkittävää talouden nousua, vaikka palvelut sitä tukevat ja vetävätkin. Työttömyys on edelleen korkealla (virallisten tilastojen mukaan 11 %, YK:n mukaan 39,1 %) ja luodut työpaikat ovat usein pätkätöitä yhdessä maailman epätasa-arvoisimmista yhteiskunnista.

Syitä ovat koulutukseen ja terveydenhuoltoon tehtyjen investointien puute ja liian vähäinen työpaikkojen luominen yksityisellä sektorilla. Kaksi talouden tukipilaria, teollisuus (17 % BKT:stä) ja maatalous (35 %), eivät vieläkään ole kovin tuottoisia. Toki esimeriksi yritys, joka kaupallisti sovellutuksen iCow, ylpeilee sillä, että sovelluksen 580 000 käyttäjää ovat pienviljelijöitä, jotka voivat sen avulla seurata eläintensä tiineysaikaa paremmin ja näin lisätä maidon tuotantoa – ja siis tuloja.

”Maanviljelijät voivat seurata tuotteiden kursseja markkinoilla tosiaikaisesti. Mutta heidän puhelimensa eivät ratkaise ongelmaa siitä, että puuttuu tieinfrastruktuuria, jotta he pääsisivät markkinoille, tai elintarviketeollisuutta, joka voisi jalostaa tuotteita”, selittää Ken Mwangi, elintarviketekniikan assistentti Nairobin yliopistosta.

Yksi uusien teknologioiden suurimmista menestyksistä on kiistatta ollut Ushahidi-alusta (”todistus” swahiliksi). Tämä ilmaisohjelma luotiin, jotta poliittista väkivaltaa vuoden 2008 vaalien jälkeisessä kriisissä voitiin seurata tosiaikaisesti. Entisen presidentin Mwai Kibakin kannattajien ja hänen vastaehdokkaansa Raila Odingan välinen konflikti – joka muuttui etnisten ryhmien väliseksi – aiheutti 1 200 kuolonuhria. Ohjelmaa, joka tarjosi mahdollisuuden kartoittaa kahakoita, on käytetty 22 000:lla eri tavalla 154:ssä eri maassa, esimerkiksi maanjäristyksen uhrien paikantamiseen Haitissa ja lumen tukkimien teiden paikantamiseen Washingtonissa. Sen avulla sosiaalinen yritys Ushahidi saattoi kukoistaa tarjoamalla teknologiansa käyttöön vaatimatonta summaa vastaan (100–500 dollaria kuussa).

”Huonosti hoidetussa maassa ei voi yrittää”

Niin menestyvä kuin alusta onkin, se ei luonnollisestikaan ole rauhoittanut Kenian alituista poliittista jännitystä. Uudesta teknologiasta huolimatta väkivalta lyö leimansa vaaleihin – mutta teknologia tunkeutuu mukaan keskusteluun. Korkein oikeus teki historiallisen päätöksen 1. syyskuuta 2017 mitätöimällä edellisen elokuun kahdeksannen päivän presidentinvaalit. Hallintovirkamiehet haukkuivat riippumattoman vaalikomission: se oli julistanut tulokset pöytäkirjoista, jotka eivät kaikki olleet aitoja, eikä se ollut sallinut pääsyä palvelimille, vaikka syytöksiä hakkeroinnista ja vilpistä oli esitetty.

Tärkein oppositioehdokas Odinga piti vaaliuudistuksia riittämättöminä ja kieltäytyi osallistumasta lokakuun 2017 uusiin vaaleihin. Hän myös kehotti boikotoimaan liian lähellä valtaa olevien yritysten tuotteita. Yksi niistä oli Safaricom, jonka myynti romahti länsialueilla, joita hallitsee Odingan etninen ryhmä luot.

”Digitaalitalous on pelkkä väline eikä lääke. Poliitikot voivat pysyä asemissaan ja tehdä kaikki tahtomansa suunnitelmat, kunhan he vain antavat meidän tehdä bisnestämme”, tiivistää muuan liikenainen, joka tahtoo pysytellä nimettömänä. Hän toimii aktiivisesti niin kutsutulla ”naisten maatalousalalla”, ja käyttää Afrikassa hyvin suosittua WhatsApp-sovellusta.

”Yrittäjien fetisointi Afrikassa on uusi uusliberaali mantra”, sanoo tylysti Ory Okolloh, yksi Ushahidin perustajista ja ­Googlen entinen johtaja mantereella.

”Riittää muka, että ryhtyy yrittäjäksi! Teille sanotaan: ’Ei ole sähköä, mutta onhan teillä aurinkovoimaa. Tienne ovat töyssyisiä, mutta Nairobissa voi käyttää Uberia.’ Tällainen vain kääntää huomion pois todellisista ongelmista: huonosti hoidetussa maassa ei voi yrittää. Onhan Afrikassa kasvua, mutta siitä ei ole mitään hyötyä afrikkalaisille!”

Kenian vallankumous saattaa olla digitaalinen, mutta tältä tosiasialta sekään ei pääse pakoon.