Sähköautot yleistyvät, mutta niiden akkujen tuotantoon liittyy suuria ongelmia | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Sähköautot yleistyvät, mutta niiden akkujen tuotantoon liittyy suuria ongelmia

Sähköautobuumin ansiosta akut ovat yhä kuumempi puheenaihe. Kaikki haluavat päästä osingoille tulevasta akkukakusta, Suomi mukaan lukien. Akkujen tekeminen vaatii kuitenkin huimia määriä raaka-aineita, joiden kaivaminen ei ole ongelmatonta, kirjoittaa Eetti ry:n tutkija Anna Härri.

Sähköauton perä

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan sähköautojen määrä teillä saattaa kasvaa nykyisestä kolmesta miljoonasta jopa 220 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Kuva: Jakob Härter / CC BY-SA 2.0.

Artikkeli on julkaistu alun perin Fingon blogissa.

Yksi aikamme suurista trendeistä on liikenteen sähköistyminen. Sen avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja vähentää riippuvuuttamme fossiilista polttoaineista.

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan sähköautojen määrä teillä saattaa kasvaa nykyisestä kolmesta miljoonasta jopa 220 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä.

Akkujen raaka-aineiden kysynnän on arveltu räjähtävän sähköautobuumin ansiosta. Litium-ion-akkuja käytetään sähköautojen lisäksi myös puhelimissa ja läppäreissä. Akkujen valmistamiseen tarvitaan monia metalleja ja mineraaleja. Yhtä sähköautoa varten tarvitaan muun muassa 12 kiloa kobolttia, seitsemän kiloa litiumia ja 36 kiloa nikkeliä.

Kasvavan kysynnän takia akut ovat tällä hetkellä kaikkien huulilla niin elinkeinoelämässä kuin politiikassakin. Ennen kuin akkukakkukesteissä vauhti menee liian kovaksi, on syytä tarkastella tuotantoa myös kriittisestä näkökulmasta.

Lähes 60 prosenttia koboltista tulee tällä hetkellä Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kaivoksissa kaivetaan metalleja vaarallisissa oloissa ja lapsityövoiman hyväksikäyttö on yleistä. Koboltin kaivuu on myös yhdistetty korruptioon, aseellisiin ryhmiin ja verovälttelyyn.

Reilu puolet litiumtuotannosta tulee Etelä-Amerikasta, pääasiassa Argentiinasta ja Chilestä. Samaan aikaan kuin kaivosala tuo paikallisille työpaikkoja, litiumin tuotanto kuluttaa valtavia määriä vettä jo ennestään kuivilla alueilla. Lisäksi louhinta-alueilla asuvat alkuperäiskansat saattavat jäädä paitsi litiumin tuomista rikkauksista.

 Akkuihin tulee myös grafiittia, josta kaksi kolmasosaa tulee Kiinasta, missä kaivuu on saastuttanut juomavesiä ja peittänyt kyliä tummaan tomuun.

Suomessa on meneillään varsinainen akkubuumi, jonka kehitystä Suomen valtio tukee edistämällä kaivostoimintaa sekä akkutuotantoa ja -tutkimusta Suomessa. Meillä kaivetaan jo kobolttia ja nikkeliä, ja myös litiumin ja grafiitin louhiminen on suunnitteilla. Valtionyhtiö Terrafame aikoo rakentaa akkukemikaalitehtaan, jossa se muun muassa jalostaa Suomessa louhimaansa kobolttia.

Vaikka Suomessa onkin moniin maihin verrattuna tiukempi työ- ja ympäristölainsäädäntö, kaivostoimintaan liittyy kuitenkin aina riskejä, mistä Talvivaara meitä muistutti.

Suomen Kokkolassa jalostetaan jo 15 prosenttia kaikesta maailman koboltista. FreeportCobalt jalostamoon kobolttia tuodaan pääosin Kongosta.

Tällä hetkellä kaivostoimintaa tarvitaan, koska jo käytössä olevat raaka-aineet eivät kierrätettynäkään riitä nopeasti kasvaviin akkutarpeisiin.

Lisäksi kierrätys on toistaiseksi vielä lapsenkengissä. Esimerkiksi litiumista saadaan talteen vain noin prosentti. Monen metallin kierrätys ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaikka teknisesti se olisikin mahdollista.

Suomen ja muiden maiden tulisikin panostaa enemmän siihen, että jo kaivetut metallit tulisivat uudestaan käyttöön. Suomessakin vain noin puolet elektroniikkaromusta päätyy viralliseen kierrätykseen, ja tämä on maailmanlaajuisesti korkea luku.

Raju kysynnän kasvu saattaa lisätä ihmisoikeusloukkauksia tai ympäristön tuhoa, kun yritykset rynnivät markkinoille ja unohtavat tehdä riskiarviointinsa. Samalla kun Suomen valtion tulee tehdä kaikkensa, jotta ei tule uutta Talvivaaraa, hallituksen tulisi myös velvoittaa suomalaisyritykset varmistamaan, että ne kunnioittavat ihmisoikeuksia koko tuotantoketjunsa osalta.

Entä voisimmeko kulutusta vähentämällä ja kiertotaloutta edistämällä pitkällä tähtäimellä päästä kaivoksettomaan yhteiskuntaan?

Kirjoittaja on Eettisen kaupan puolesta ry:n tutkija.

Eettisen kaupan puolesta ry selvittää parhaillaan, miten mahdollisimman eettinen läppäri voitaisiin tehdä. Tutkimustuloksista kerrotaan muun muassa lyhytdokumenttien muodossa. Ensimmäinen lyhytdokumentti julkaistiin tiistaina 27.11.

Kommentit

Lähettänyt Mikko (ei varmistettu) 10.3.2021 - 10:37

Kuvitellaan, että sähköautoa varten tarvitaan 400 kg verran ylimääräistä materiaa. Miksi 400 kg kaivaminen olisi suurempi riski tai ongelma kuin 15 000 kg kaivaminen öljyn muodossa, joka tarvittaisiin polttomoottoriautoon?

Varsinkin kun seuraavaan sähköautosukupolveen voidaan käyttää tuo 400 kg metallipino uudestaan, ilman että se täytyy kaivaa uusiksi. Seuraava polttomoottoriauto vaatii uudet 15 000 kg öljyä (tai hitusen vähemmän, jos energiatehokkaampi). Lopulta ei edes ole öljyä mitä kaivaa, joten joka tapauksessa pitää siirtyä sähköautoon ja kaivaa se samainen 400 kg metallia sähköautoa varten.

Jos jonkun mielestä alkutuotannossa esiintyvät epäeettiset tai ympäristölliset ongelmat ovat lopputuotteen vika, niin ainahan voi hankkia sähköauton, jossa käytetään LFP-akkua (ei kobolttia eikä nikkeliä). Esim. Tesla Model 3 SR+ Suomesta ostettuna.

Mielestäni on kuitenkin naurettavaa kitistä leivänpaahtimelle siitä, että satunnaisessa rautakaivoksessa oli alaikäinen töissä. Tai polttomoottoriautolle siitä, että polttoaineen jalostuksessa käytetty koboltti oli kongolaisen 17-vuotiaan kuljetettavana. Maakuopassahan sitä joutuisi elämään vailla *ainuttakaan* tuotetta, jos tuotantoketjussa ei saisi esiintyä mitään ikävää. Eiväthän ongelmat näin korjaannu.

Eikä ongelmat korjaannu soopaa kirjoittamalla. Jos kaivetaan 400 kg malmia niin tuloksena on kannettavan tietokoneen akku. Sen verran menee materiaalia jätevuoreen takaisin. Että silleen....

Ei ole yhtään täysin puhdasta vaihtoehtoa liikkumiseen. Se tässäkin kirjoituksessa unohdettu hyväkkäästi että kobolttia tarvitaan rikin poistoon öljystä ja se ongelma ollut polttomoottoriautossa vuosia eikä ole häirinnyt. Unohdetaan kuinka paljon tarvitaan energiaa ja paljonko saastuttaa öljyn etsintä, pumppaus, siirto, jalostus, uudestaan siirto jne ennen kuin bensa/diiseli on asemalla odottamassa tankkausta. Lisäksi, kuten tuossa yhdessä kommentissa mainittiin, sähkiksen akut ovat kierrätettäviä. Akkuteknologiakin kehittyy

Lähettänyt Vili (ei varmistettu) 15.12.2021 - 11:53

Mielenkiintoista olisi nähdä selvitys polttoaineen koko valmistus ja logistisesta ketjusta. Pumppauksesta, raakaöljyn kuljettamisesta, jalostamisesta, ja uudelleen kuljettamisesta pumpulle asti. Mitä kaikkea tämä sisältää? Jos sähköautoilijoille naljaillaan että sähkö tulee töpselistä, niin samaa voi sanoa polttomoottoriautoilijoille, että bensaa tai dieseliähän saa letkusta.

Lähettänyt Rolf Eklund (ei varmistettu) 24.2.2023 - 23:33

Voihan se olla niikin, että akkumateriaalit loppuvat ennen öljyä, joten en usko, että polttomoottorikäyttöisten autojen valmisus loppuu vuonna 2035.

Lähettänyt Tahavo (ei varmistettu) 1.4.2023 - 08:18

Siksi järkevimmät ja nopeimat vaihtoehdot ovat:
- biokaasu, kotimainen ja jätteistä tehty
- bioetanoli, kotimainen ja jätteistä tehty
- uusiutuva diesel, pääosin ulkomaisista jätteistä tehty
- lataushybridi, saadaan n. 10 autoa yhden sähköauton tilalta ja ja akkutehdas riittää 90%:iin keskim. ajoista.
- lisää ydinvoimaa ja uusiutuva turve energiakäyttöön => turvataan sähköistämisen tarvittava perusenergia.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia