Näkökulmat Tasa-arvo

Kirgisian julma morsiamenryöstöperinne on yhä voimissaan – Viimeisimmästä tapauksesta noussut kohu kuitenkin osoittaa, että jokin on muuttumassa

Kirgisiassa jopa tuhannet naiset siepataan vuosittain avioliittoon vastoin tahtoaan. Viimeisimmässä tapauksessa sieppaus päättyi nuoren naisen kuolemaan. Merkki edistyksestä kuitenkin on, että tapauksista nousee julkinen polemiikki, kirjoittaa Teija Laakso.
Seinämaalaus, jossa nuoren naisen kuva.
Vuonna 2018 morsiamenryöstössä murhattua Burulai Turdaalya on muistettu Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä seinämaalauksella. (Kuva: Olli Koikkalainen)

Aizada Kanatbekovan, 27, elämä päättyi viime viikolla julmalla tavalla.

Useamman miehen joukko sieppasi hänet kirkkaassa päivänvalossa Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä maanantaina.

Kaksi päivää myöhemmin nuoren naisen ruumis löytyi autosta kaupungin ulkopuolelta. Kanatbekova oli kuristettu. Lisäksi löytyi yhden, ilmeisesti itsemurhan tehneen, sieppaajan ruumis.

Luin uutisen ensin Thomson Reuters -säätiön uutissivuilta ja myöhemmin ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin sivuilta.

Ei voi olla totta. Taas.

Kävin Kirgisiassa vajaat kaksi vuotta sitten työparin kanssa juttumatkalla. Yksi kiinnostuksen kohteistamme oli Kirgisian naisten asema – etenkin julma tapa, jossa naisia kidnapataan vaimoiksi. Joidenkin arvioiden mukaan vuotuinen määrä voisi olla jopa 12 000 naista.

Aihe oli tuolloinkin ajankohtainen, sillä vuonna 2018 Kirgisiassa oli noussut valtavia protesteja, kun 20-vuotias Burulai Turdaaly oli murhattu. Nuori mies oli ensin siepannut hänet mutta jäänyt kiinni. Poliisi kuitenkin jätti sekä Turdaalyn että miehen samaan huoneeseen, ja sieppaaja puukotti naisen kuoliaaksi.

Ilmiö tuntui meistä käsittämättömältä, ja halusimme ottaa siitä selvä. Matkustimme Kirgisiaan ja haastattelimme naisten oikeuksien aktivisteja, asiantuntijoita ja siepattuja naisia. Aloimme pikkuhiljaa saada käsityksen ilmiöstä ja sen monimutkaisuudesta.

Tavallisesti morsiamenryöstö ei pääty murhaan vaan pakkoavioliittoon ja seksuaaliseen väkivaltaan. Usein juonessa on mukana koko sulhasen suku, joka odottaa juhlatamineissa, kun sulhanen ystävineen sieppaa morsiamen ja tuo tämän kotiinsa.

Morsiamenryöstö on Kirgisiassa tietysti rikos. Moni nainen ei painostuksen edessä kuitenkaan uskalla eikä välttämättä edes voi paeta. Kirgisiassa naisen arvon määrittää suurelta osin neitsyys, kunniallisuus ja tottelevaisuus, eikä paluuta oman perheen piiriin välttämättä enää ole etenkään, jos nainen on raiskattu. Poliisin vähättelevät asenteet eivät helpota asiaa.

Haastattelemiemme asiantuntijoiden mukaan ilmiö alkoi yleistyä sen jälkeen, kun Kirgisia itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Koko maan ideologinen pohja katosi, työpaikkoja menetettiin, epävarmuus kasvoi. Apua haettiin niin sanotuista perinteisistä arvoista, ja samalla muinainen morsiamenryöstöperinne alkoi elpyä. Sitä helpotti naisten valmiiksi heikko asema ja miesten kyvyttömyys sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Osa kirgisialaisista vähättelee ryöstöjä sillä perusteella, että perinne kuului jo muinaiseen paimentolaiskulttuuriin ja toisinaan nainen on suostunut tekoon. Eräs nuorena ryöstöihin osallistunut mies perusteli osallistumistaan meille sillä, ettei naista kohtaan ollut varsinaisesti käytetty väkivaltaa.

Viime vuosina rangaistuksia morsiamenryöstöistä on kiristetty, mutta vieläkin tärkeämpää on se, että tavalliset kansalaiset, etenkään naiset, eivät enää hyväksy ilmiötä noin vain.

Uusimman kohun, Aizada Kanatbekovan, murhan jälkeen Kirgisiassa on aktivoiduttu. Reutersin mukaan noin 500 ihmistä on protestoinut sisäministeriön edessä, sillä poliisi epäonnistui toimissaan, vaikka sieppaus tallentui nauhalle. Pääministeri ja presidentti ovat joutuneet ottamaan asiaan kantaa ja luvanneet tapauksen huolellista tutkimista.

Myös Burulai Turdaalyn murhan jälkeen Kirgisiassa järjestettiin monenlaisia mielenilmauksia. Haastattelimme muun muassa muotisuunnittelija Zamira Moldoševaa, joka järjesti muotinäytöksen 12:n morsiamenryöstön tai muuta väkivaltaa kokeneen naisen kanssa. Parikymppinen laulaja Zere Asylbek puolestaan julkaisi suosituksi nousseen Kyz – Tytöt -musiikkivideon, jolla hän otti myös laajemmin kantaa naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta.

Tapasimme monenlaisia tasa-arvoaktivisteja – aina pienoissatelliittia rakentavista teinitytöistä seitsemänkymppiseen feministinaiseen. Heillä kaikilla oli paljon sanottavaa tasa-arvosta ja sukupuolirooleista Kirgisiassa eikä heidän ajatuksissaan ollut juuri eroa vaikkapa eurooppalaisiin feministeihin verrattuna.

Toivoa siis sopii, että sieppausuutisia ei enää tulevaisuudessa Kirgisiasta kuulla. Haasteena on se, että muutos keskittyy etenkin kaupunkeihin, maaseudulla taas konservatiiviset arvot ovat voimissaan. Jostain on kuitenkin aloitettava.

Tasa-arvo ihmisoikeudetsukupuolten tasa-arvolakioikeus ja rikos Kirgisia

Kommentit

Lähettänyt Pirjo (ei varmistettu) 15.4.2021 - 13:44

Kuinka hidasta edistys voikaan olla! Eletään vuotta 2021 ja maailmassa on edelleen tällaista. Kirgisia ei näemmä juuri poikkea Intiasta, mitä naisten asemaan tuleen... Arvostan kaikkia tahoja, jotka kuitenkin yrittävät muutosta, sillä ahdistukseni on valtava.

Kiitos palautteesta! Kirgisiassa käyneenä voin sanoa, että siellä on paljon hyvää kehitystä käynnissä: mm. fiksuja, sanavalmiita ja aktiivisia nuoria ja vähän vanhempiakin naisia, jotka tietävät oikeutensa ja yrittävät niitä myös edistää. Kehitys vain ottaa aikansa ja menee välillä taaksepäin ja välillä taas eteenpäin.

Lue myös

Nuoria mielenosoituskyltit käsissä, alla banneri, jossa lukee Climate.

Raportti: Ilmastonmuutos on myös tasa-arvokysymys, mutta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tuijotetaan usein vain naisneuvottelijoiden määrää

Naisia osallistuu yhä enemmän kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, mutta muuten tasa-arvoa ei vielä huomioida ilmastopolitiikassa kokonaisvaltaisesti, todetaan Planin raportissa. Suomella voisi olla tasa-arvotyössä profiloitumisen paikka, mutta se ei saa ohittaa perustarvetta, ilmastokriisiin puuttumista, sanoo yksi raportin tekijöistä, Oras Tynkkynen.
Kaksi naista burkhat päällä, taustalla tekstiä kallioon maalattuna.

Afganistanin naistoimittajat piileskelevät Talibania – ”Jos minut löydetään, olen varma, että minut kivitetään kuoliaaksi”

Afganistanin naistoimittajat eivät enää uskalla tehdä töitä. “Yksikään afgaaninainen ei usko, että heidän elinolosuhteensa ovat hyvät talibanien vallan alla. Vaientamalla naisjournalistit talibanit haluavat vaientaa kaikkien afgaaninaisten äänen”, sanoo ääriliikettä pakoileva toimittaja.
Elina Nikulainen puolilähikuvassa keltaisella taustalla.

Naisvihassa on kyse väkivaltaisesta radikalisaatiosta, jonka uhriksi voi joutua kuka tahansa

Incel-kulttuuria värittää katkeruus, naisviha ja ajatus siitä, että naisen keho on miehen omaisuutta. Siksi sitä ei pitäisi ohittaa vähemmän vaarallisena tai yksityisenä ilmiönä vaan väkivaltaisen radikalisoitumisen muotona, jolla on poliittiset tavoitteet, kirjoittaa Elina Nikulainen.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.