Maapallon tila on huolestuttanut minua jo jonkin aikaa. Siksi innostuin, kun löysin  Sitran (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) hiilijalanjälkitestin selaillessani nettiä. Se olisi helppo väylä selvittää oma hiilijalanjälki.

Testi olikin nopea ja yksinkertainen tehdä. Tulokset saatuani kuitenkin järkytyin, vaikka tiesin, etteivät valintani ole olleet parhaita maapallon tilaa ajatellen.

Päästöni ovat testin mukaan 5,6 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa. Se on testin keskivertotestintekijän alapuolella, mutta oletin itse tulokseni olevan vieläkin matalammalla.

Päätän ottaa yhteyttä muutamaan asiantuntijaan, jotta voisimme miettiä keinoja hiilijalanjälkeni pienentämiseksi.

Viikko kasvisruokavaliolla

Sitra on jakanut elämäntapatestissään hiilijalanjäljen neljään eri kategoriaan: asumiseen, matkusteluun, ruokaan ja kulutukseen.

Sitran Resurssiviisas kansalainen -tiimin johtava asiantuntija Sari Laine neuvoo, että jokaisen kannattaisi käydä tekemässä testi. Sen perusteella voi itse pohtia keinoja hiilijalanjäljen pienentämiseen.

Yhden suomalaisen hiilijalanjälki on keskimäärin 10,3 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa. Vuonna 2030 hiilijalanjälkemme pitäisi Sitran mukaan olla vain 2,5 tonnia, joten jos haluamme parantaa maapallon tilaa, meidän on ruvettava hommiin.

Tehtyäni Sitran hiilijalanjälkitestin päätän, että ensimmäinen askeleeni kohti terveempää maapalloa on lisätä ruokavalioon reippaasti kasviksia.

”Kasvisruoalla pitäisi olla pääpaino arkiruokailussa. Lihaa ei välttämättä tarvitse jättää kokonaan pois, jos se tuntuu vaikealta, mutta olisi hyvä, jos sitä saisi vähennettyä”, kertoo ravintoasiantuntija Linda Kovanen.

Keskustelusta inspiroituneena aion viettää viikon kasvisruokavaliolla. Se mietityttää minua hieman. Olen tottunut monipuoliseen ruokavalioon, johon koen lihan kuuluvan. Mutta ehkäpä kasvisruokailu avaa silmiäni, ja siksi on aika lähteä pois mukavuusalueeltani.

Mistä tietää, mikä on oikein ja mikä väärin?

Ensimmäinen päivä kasvisruokailijana saa minut heti hämilleen. Tarkoitukseni on käydä vain nopeasti hakemassa ruokaa kaupasta, mutta se ei olekaan niin helppoa kuin kuvittelin aluksi. Puolen tunnin haahuilun jälkeen päätän ottaa älypuhelimeni esiin ja kysyä neuvoa kasvissyöjäystäviltäni.

Lopulta saan koriini tarvikkeet falafelbologneseen. Eikä se ollut oikeasti hankalaa. Ehkä minulla oli vain pieni asenneongelma, sillä kuvittelin jauhelihan olevan parempaa kuin kikherneiden.

Kauppareissu saa minut pohtimaan tuotteiden alkuperää ja niiden tuotantoa. Onko järkeä ostaa ulkomailta tuotettuja ja tänne pohjoiseen tuotuja hedelmiä, vihanneksia ja muita tuotteita? Eikö olisi ekologisempaa suosia kotimaista lihaa?

”Lihantuotanto on aina kuormittavampi vaihtoehto. Kuljetus ei kuormita niin paljon kuin alkutuotanto. On hyvä miettiä, miten tuote on tuotettu ja kuinka paljon esimerkiksi vettä on jouduttu käyttämään”, Linda Kovanen vastaa.

Alkutuotantoon olisi siis hyvä kiinnittää huomiota valintoja tehdessään. Rehun tuotanto, eläimen kasvatus ja sen elintila ovat kuluttavia ilmastolle. Ja mitä kasvikunnan tuotteisiin tulee, olisi hyvä suosia esimerkiksi lähituotantoa ja katsoa, löytyykö tuotteista luotettavia sertifikaatteja. Pienillä valinnoilla kaupassa pystyy heti pienentämään hiilijalanjälkeä.

Kasvisruokailija silmätikkuna?

Oloni on viikon aikana välillä hieman ahdistunut ja uhattu. Kasvisruokailijana joudun selittelemään valintojani, vaikka kasvissyönti on nykyään jopa trendikästä. Tuntuu, että saan olla muiden arvostelun kohteena, vaikka yritän vain parhaani.

Esimerkiksi baari-illan jälkeen pikaruokaravintolassa sanon, etten syö hampurilaista, sillä siinä on lihaa. Kun kerron testaavani kasvisruokailua, vastaukseksi saan tuntemattomilta, että olen tekopyhä. Ranskalaiset ostamalla kannatan suuryritystä, joka ei ole ekologinen.

Ymmärrän pointin, mutta kasvisruokailijana minunkaan ei tarvitse olla täydellinen. Kyse on pienistä valinnoista. Mielestäni on täysin okei hakea ranskalaiset pikaruokaravintolasta tai vaikkapa syödä se hampurilainen joskus, jos siltä tuntuu. Mutta ei aina. Siinä kulkee punainen lanka, jota kaikki eivät tunnu ymmärtävän.

Teen Sitran hiilijalanjälkitestiä muutamilla eri vastauksilla ja teen havainnon. Jos yksittäinen ihminen vähentää eläinkunnan tuotteiden syömistä 4–7 kerrasta viikossa 1–3 kertaan, hiilijalanjälki pienenee 300 hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Se ei vielä riitä, mutta se olisi tärkeä askel.

Viikon jälkeen tunnen oloni ylpeäksi. En sano, että viikko olisi ollut helppo. Muutokset ottavat aina aikansa. Mutta kasviruokaviikko on avannut silmiäni monesta eri näkökulmista. Olen kokeillut monia hyviä uusia reseptejä ja oppinut ylipäätänsä paljon ruokailusta.

Ja kyllä, aion jatkossa panostaa kasvisruokaan enemmän. En lopeta kokonaan eläinperäisten tuotteiden käyttöä, mutta seuraava askel olisi saada kasviperäisestä ruoasta hallitsevampi osa ruokavaliotani.

Kirjoittaja on Voionmaan koulutuskeskuksen journalistiopiskelija.

Artikkeli on julkaistu osana ulkoministeriön rahoittamaa Viestintä ja kehitys -säätiön sekä Maailma.netin Tulevaisuuden toimittajat -hanketta.