Blogit

Suomalainen lahjoittaja on kriittinen

Avun läpinäkyvyys on tärkeää, mutta joskus suomalaisten lahjoittamista tuntuu vaivaavan itsekkyys ja tietämättömyys.

Vasta luonnonmullistus avaa suomalaisten kukkaronnyörit kunnolla, uutisoi Yle Nälkäpäivä-keräystä ja muita keräyksiä käsittelevässä jutussaan. Jutun mukaan suomalaiset antavat rahaa mieluiten luonnonmullistuksien uhreille mutta konfliktien uhrien kanssa on jo vaikeampaa.

Olen havainnut luonnonmullistusten "suosion" ollessani joskus kerääjänä. Kaakkois-Aasian tsunami toi keräyspurkkiini ehkä nelinkertaisen määrän rahaa tavalliseen Nälkäpäivään verrattuna.

Syynä ahkeraan lahjoittamiseen oli tietysti suomalaisuhrien suuri määrä – moni uskoikin lahjoittavansa rahaa nimenomaan Thaimaahan – sekä tilanteen akuuttius ylipäätään. Joskus kuitenkin tuntuu, että suomalaiset ovat hieman liiankin tarkkoja siitä, minne avustuskolikko menee.

Ei sillä, etteikö avun läpinäkyvyys ja oikea käyttö olisi tärkeää, samoin ihmisten informoiminen siitä, minne raha menee. Mutta liian usein paikallisehden gallupissa näkee ihmisen, joka ei usko, että raha menee perille, koska jossain on joskus ilmennyt yksi väärinkäytös.

Ihmisten tietämättömyydestä kertoo myös se, että Ylen jutun mukaan järjestöjen on vaikeampi kerätä rahaa konfliktien uhreille, koska ihmiset alkavat pohtia, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Niinpä auttamishaluja joudutaan herättelemään kertomalla lasten hädästä ja muistuttamalla, että ainakaan he eivät ole syypäitä.

Masentavaa. Esimerkiksi Maailman ruokaohjelma WFP taistelee tällä hetkellä sen puolesta, että Syyrian pakolaisille saataisiin riittävästi ruokaa. Järjestö on jo joutunut leikkaamaan pakolaisten ruoka-annoksia rahapulan takia. Ajatteleeko joku suomalainen tosiaan, että kymmentä miljoonaa ihmistä ei kannata auttaa mahdollisen puolueellisuuden takia? Vaikka omaa kännykkää ostaessa tuskin on paljon mietitty konfliktimineraaleja?

Ehkä syynä on suomalaisten oma käsitys sodasta – nykyajan konfliktit kurittavat siviilejä ja ovat taustoiltaan hankalampia hahmottaa kuin talvisota. Avustusjärjestelmät ovat monimutkaisia, ja jonkun voi olla vaikea ymmärtää, että avustusjärjestöjen työntekijöille maksetaan palkkaa ja että kyseessä on ammattitaitoa vaativa ala.

Joskus kuitenkin tuntuu, että kyseessä on silkka empatian puute. Onhan Suomessa kierrellyt Ebola-epidemian aikana mielipiteitä siitäkin, ettei alueelle pitäisi lähettää avustustyöntekijöitä, etteivät he toisi tautia Suomeen. Ehkä olisi rehellisempää vain todeta, ettei halua lahjoittaa? Sekin on ihan sallittua.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.