Blogit

Muovi on nyt niin suuri synti, että jopa al-Shabaab on kieltänyt sen – jäteongelmaa ei kuitenkaan ratkota vain ”pienillä teoilla”

Muovijäte on esimerkki ongelmasta, joka on ulkoistettu kuluttajien ja yritysten niskoille. Vaikka kuluttajien ponnistelu muovin välttämiseksi on hyvä asia, todellisuudessa eniten tarvitaan poliittista tahtoa.

Somalian äärijärjestö al-Shabaab on kieltänyt kertakäyttöisten muovipussien käytön. Syynä on asiasta uutisoineen Quartz African mukaan se, että ne asettavat ”vakavan uhan ihmisten ja eläinten hyvinvoinnille”.

Päätöstä voi pitää täysin absurdina, sillä ääri-islamilainen al-Shabaab tunnetaan epäinhimillisistä rangaistuksistaan ja ihmisoikeusloukkauksistaan. Muovipussien ei luulisi olevan sen suurin huolenaihe, kun ihmishenkikään ei paljon paina.

Kiinnostavaa on, että viime vuosina alkanut keskustelu muovin vahingollisuudesta on nyt saavuttanut jopa Itä-Afrikassa toimivan terrorijärjestön. Se kertoo jotakin tiedonkulun nopeudesta sekä myös siitä, että ihmiskunnan mieleen ei tunnu mahtuvan kerrallaan kovin montaa ympäristöongelmaa eikä niitä ymmärretä kovin monitahoisesti.

Muoviin liittyviä uutisia, jotka tulivat viime ajoilta mieleen ilman sen kummempaa googlailua:

Suomessa on alettu kierrättää muovia. Yhä harvemmasta kaupasta saa ilmaisen muovipussin. Merten muovijäte huolettaa myös YK:ta. Fleecepaidoissa on mikromuovia, ja sitä löytyy jo järvistäkin. McDonald’s ja Starbucks aikovat lopettaa muovipillien käytön. Kenia ja monet muut Afrikan maat ovat kieltäneet muovipussit kokonaan.

Julkinen keskustelu muovista on tervetullutta, sillä se on johtanut myös konkreettisiin muutoksiin. Esimerkiksi Suomessa rakennettiin muovinkierrätysjärjestelmä, ja sen seurauksena olen ruvennut itsekin kantamaan muovijätteeni parin kilometrin päähän kierrätyspisteelle muutaman viikon välein. Määrä on ollut isompi kuin etukäteen kuvittelin.

Jokin julkisessa muovikeskustelussa silti mättää. Se noudattaa jo perinteeksi muodostunutta kaavaa: huomataan ongelma (muovi), kauhistellaan sitä (näin iso on Tyynenmeren jätepyörre) ja siirretään vastuu sitten näpsäkästi yksittäisten kuluttajien niskoille. Heille kerrotaan, mitä kaikkia muovituotteita pitäisi vältellä (kertakäyttöiset kuukautissuojat, muoviset saippuapullot, muoviset hammasharjat). Juttuihin haastatellaan ihmisiä, jotka ovat päättäneet elää vuoden kokonaan ilman muovia ja valmistavat nyt hammastahnansa itse, sillä tavallisessa hammastahnassa on haitallista mikromuovia.

Kuluttajalla menee ohjeista pää sekaisin: ensin käsketään vältellä muovia, sitten kerrotaan, että oikeastaan puuvillakassi on vieläkin epäekologisempi.

Yrityksille muoviongelma taas on tarkoittanut oivaa mahdollisuutta kiillottaa mainettaan ja jatkaa mellastamista muuten entiseen malliin. Al-Shabaab tuskin pystyy samaan, onneksi.

Esimerkiksi ostoskeskukset ovat ylpeitä siitä, ettei kuluttajille tarjota enää ilmaisia muovipusseja. Viis siitä, millaista rojua kaupoissa myydään, pääasia, että tavara pakataan muuhun kuin muoviseen pussiin. Pikaruokalasta taas ilmeisesti tulee kestävän kehityksen edelläkävijä sillä, että se poistaa yhden muovituotteen ja jatkaa lihapitoisen ruuan tarjoamista kertakäyttöastioista.

Totta kai pienilläkin teoilla on merkitystä, ja meistä jokainen on yhteiskunnan jäsenenä velvollinen miettimään esimerkiksi kulutustottumuksiaan. Hyvä, että muovin kohdalla on alettu tehdä niin.

Yhteiskunnalliset ongelmat harvoin kuitenkin ratkeavat pelkästään kuluttajien ja yritysten voimin. Harvalla meistä on mahdollisuuksia kierrellä etsimässä sitä kaikkein ekologisinta tuotetta tai valmistaa peruskulutustuotteita itse.

Tyynenmeren jätepyörre ei myöskään pienene sillä, että joku suomalainen lakkaa ostamasta muovisia deodoranttipulloja, ellei suomalainen sitten normaalitilanteessa heittäisi pulloa mereen. Sen sijaan iso osa koko muovijäteongelmasta ratkeaisi sillä, että muovin dumppaaminen vesistöihin loppuisi ja kehitysmaihin rakennettaisiin toimivat jätteenkäsittelyjärjestelmät. Mikromuovi on asia erikseen, mutta on turha kuvitella, että siitäkään päästäisiin eroon pelkästään valistuneiden kuluttajien ja yritysten avulla.

Jätteenkäsittelyjärjestelmien rakentamiseen ja muihin rakenteellisiin muutoksiin tarvittaisiin eniten poliittisia päätöksiä sekä tietysti resursseja. Moni muutos on lähtenyt liikkeelle siitä, että tavalliset kansalaiset ovat painostaneet poliitikkoja. Toivoa sopii, että muoviongelmankin kohdalla käy niin.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.