Uutiset Kehityksen edistysaskeleita

Vieraanvaraisessa Ugandassa pakolaiset nähdään mahdollisuutena – ”Euroopalla olisi opittavaa”

Maailman vähiten kehittyneisiin maihin kuuluvaan Ugandaan on paennut lähes 1,4 miljoonaa ihmistä. He saavat melkein kaikki samat oikeudet kuin paikallisetkin. Mallia on kehuttu, mutta raja voi jossakin vaiheessa tulla vastaan.
Pakolaisia saapumassa Ugandaan, taustalla vastaanottokeskus
Etelä-Sudanin ja Ugandan välisen rajan ylittäneet ihmiset saapuvat Omugon pakolaisasutusalueen vastaanottokeskukselle. Siellä he viettävät ensimmäisen yönsä ennen kuin heidät sijoitetaan omille alueilleen. (Kuva: Tatu Blomqvist / Kirkon Ulkomaanapu )

Kun on itse ollut pakolainen, ymmärtää paremmin muitakin pakolaisia.

Näin ajatellaan Ugandassa, jota on viime vuosina kehuttu useaan otteeseen maailman edistyksellisimpään kuuluvasta pakolaispolitiikasta.

Uganda on ottanut vastaan lähes 1,4 miljoonaa pakolaista, joista suurimman osan kolmen viime vuoden aikana.

Se on valtava määrä etenkin maassa, joka kuuluu maailman vähiten kehittyneisiin, ja jonka bruttokansantuote on melkein kymmenen kertaa pienempi kuin vaikkapa Suomen.

Miten köyhä maa oikein onnistuu pakolaisten vastaanotossa samaan aikaan, kun vauraat EU-jäsenet ovat vuosia riidelleet siitä, mitä turvapaikanhakijoille pitäisi tehdä?

”Kyse on osittain kulttuurista, mutta me myös kunnioitamme kansainvälisiä pakolaisten suojeluun liittyviä sopimuksia, jotka hallituksemme on allekirjoittanut”, tokaisee Wycliffe Nsheka, Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Ugandassa.

Hänen mielestään eurooppalaistenkin pitäisi Ugandan tavoin nähdä pakolaiset mahdollisuutena.

Rajat auki

Keski-Afrikassa sijaitsevaan Ugandaan on viime vuosina tullut pakolaisia etenkin Etelä-Sudanista sekä Kongon demokraattisesta tasavallasta, joissa molemmissa on meneillään väkivaltainen sisällissota.

Viimeisten kolmen vuoden aikana pakolaisten määrä on yli kolminkertaistunut, ja tällä hetkellä pakolaisia tulee noin 500 hengen päivätahtia.

Siitä huolimatta maa on pärjännyt suhteellisen hyvin – YK:n pakolaiskomissaari Filippo Grandi sanoi viime viikolla, että Ugandan pakolaispolitiikka on yksi Afrikan, ellei koko maailman, edistyksellisimmistä.

Uganda on naapurimaiden kriiseistä huolimatta pitänyt rajansa auki. Pakolaiset rekisteröidään ja monet saavat viljelyä varten maatilkun.

Pakolaiset saavat oikeuden käydä koulua ja käyttää terveyspalveluita, tehdä töitä, perustaa yrityksiä ja liikkua vapaasti – lähes samat oikeudet kuin ugandalaisetkin äänioikeutta lukuun ottamatta.

Nshekan mukaan järjestelmän hyvä puoli on siinä, että pakolaiset nähdään yhteiskunnan aktiivisina jäseninä ja tavoitteena on heidän elinkeinojensa kehittäminen.

”Heidän asiantuntemustaan halutaan käyttää hyväksi. Rajoitusten asettamisen sijaan ajatellaan, että heiltä voidaan saada käyttöön sellaisia taitoja, joita meillä ei ole Ugandassa”, hän selittää.

Pakolaismuistot tuoreita

Ugandalaisten vieraanvaraisuutta selittävät historia ja kulttuuri. Maa otti jo toisen maailmansodan aikana vastaan pakolaisia Puolasta monien muiden itäisen ja eteläisen Afrikan maiden tavoin.

”Ugandassa kaikki vieraat ovat arvostettuja, ja heistä halutaan pitää huolta. Asenne on hyvin erilainen kuin Euroopan maissa, joissa tuntuu, että omaan maailmaan tavallaan käperrytään”, kertoo Suomen Pakolaisavun Ugandan maajohtaja Tarja Saarela-Kaonga. Pakolaisavulla on toimisto Ugandan pääkaupungissa Kampalassa.

Moni ugandalainenkin on maan omien konfliktien takia joutunut pakolaiseksi ja tietää, mitä pakolaisuus on.

”Heitä on myös päättävissä asemissa. Se varmasti vaikuttaa paljon myönteiseen asenteeseen. Lisäksi rajakunnissa elää samaa heimoa kuin vaikkapa Kongon tai Etelä-Sudanin puolella”, Saarela-Kaonga sanoo.

Ugandalaisten vieraanvaraisuus ei ole pelkästään epäitsekästä. Se hyötyy pakolaisista myös siksi, että YK ja isot kansainväliset avustusjärjestöt rahoittavat pakolaisten vesi- ja ruokahuoltoa sekä terveys- ja koulutuspalveluita.

Yhteisen sopimuksen mukaan 30 prosenttia avustusrahoista käytetään paikallisten hyväksi ja 70 prosenttia pakolaisten hyväksi. Etenkin maan köyhässä pohjoisosassa mallista on ollut hyötyä.

Ugandan viranomaisten roolina taas on asuinalueiden järjestäminen, rekisteröinti sekä turvallisuudesta huolehtiminen.

Suomalaisista järjestöistä maassa toimivat muun muassa Kirkon Ulkomaanapu sekä Suomen Pakolaisapu, jotka pyörittävät erilaisia koulutus- ja työllisyyshankkeita.

Suomen Pakolaisapu järjestää pakolaisille muun muassa luku-, kirjoitus- ja laskutaidon sekä kielten opetusta, jotta ihmiset pääsisivät alkuun vaikkapa viranomaisten kanssa asioidessaan.

Kirkon Ulkomaanapu esimerkiksi rakentaa kouluja sekä järjestää ammatti- ja yrittäjyyskoulutusta. Tänä keväänä pakolaisille aletaan tarjota mahdollisuutta suorittaa yrittäjän ammattitutkintoa, joka on samanlainen kuin Suomenkin vastaava tutkinto.

”Tavoitteena on, että ihmiset pystyisivät perustamaan omia yrityksiään mutta myös esimerkiksi hakemaan tutkinnon avulla opiskelemaan EU:n sisäisiin korkeakouluihin”, kertoo projektipäällikkö Ville Wacklin, joka on juuri palannut koulutusmatkalta Ugandasta.

Kurssilla opetellaan liiketoiminnan suunnittelua, käynnistämistä ja tuotteistamista. Samalla annetaan pakolaisille mahdollisuus saada uusi ote elämästä.

”Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta maassa on mahdollisuuksia nokkelalle yrittäjälle. Kehittyvissä yhteisöissä on paljon tarpeita, joihin yrittäjä voi tarttua”, Wacklin toteaa.

Nainen kastelee viljelyksiä
40-vuotias Anite Ajio pakeni kiivaita taisteluita Etelä-Sudanista Ugandaan yhdeksän lapsensa kanssa lokakuun 2016 lopussa. (Kuva: Tatu Blomqvist / Kirkon Ulkomaanapu )

Liian ruusuinen tarina?

Ugandan mallissa on myös ongelmansa. Tällä hetkellä suurin päänsärky on se, että pakolaisia alkaa olla niin paljon, ettei kuuluisa vieraanvaraisuuskaan välttämättä enää riitä. Pakolaisille ei esimerkiksi enää pystytä antamaan yhtä paljon maata kuin aiemmin.

Joillakin paikkakunnilla pakolaisia on jo enemmän kuin paikallisia ja paikallisten hermot ovat alkaneet kiristyä. Samaan aikaan Etelä-Sudanin kriisi ei osoita laantumisen merkkejä, vaan siitä on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan tulossa koko Afrikan pahin humanitaarinen kriisi.

Lisäksi Uganda tarvitsisi enemmän ulkopuolista apua. Viime vuonna YK:n hätäapuvetoomuksesta vain runsas kolmannes saatiin rahoitettua, ja se näkyy jo käytännössä.

”Uganda on lähellä murtumispistettä. Pakolaisten ruoka-annoksia on jouduttu leikkaamaan eivätkä palvelut pysy tavoitetasolla. Esimerkiksi kouluissa pitäisi olla yksi opettaja 55:tä lasta kohti, mutta on luokkia, joissa määrä on 200”, Nsheka kertoo.

Belgialaisten Ghentin ja Antwerpenin yliopistojen tutkijat Julie Schiltz ja Kristof Titeca kritisoivatkin jo viime vuonna kirjoituksessaan Al-Jazeera-uutiskanavan nettisivuilla Ugandan menestystarinan esittämistä yltiöpositiivisessa valossa. Heidän mukaansa sen verukkeella Eurooppa voi ulkoistaa pakolaisongelman Afrikalle, koskapa Uganda kerran pärjää hyvin. Toisaalta Euroopan liberaalit tahot taas voivat sen avulla painostaa omia maitaan avoimempaan pakolaispolitiikkaan. Lisäksi Uganda itse pystyy tarinan avulla kääntämään huomion pois oman hallintonsa ongelmista, kuten demokratiaongelmista ja veljeilystä Etelä-Sudanin hallinnon kanssa.

Siitä huolimatta fakta on, että samaan aikaan, kun vauraaseen Eurooppaan viime vuonna tuli Välimeren kautta noin 172 000 turvapaikanhakijaa ja pakolaista, köyhässä Ugandassa pakolaismäärä kasvoi yli 700 000:lla.

Wycliffe Nshekan mielestä EU-mailla onkin paljon opittava Ugandalta paitsi pakolaissopimusten noudattamisesta, myös vapaasta liikkuvuudesta ja pakolaisten hyödyntämisestä.

”Katsomme Afrikassa tv:stä, kuinka ihmiset hukkuvat, koska heidän liikkumistaan rajoitetaan. Yksi asia, jonka te voisitte oppia on se, että joillakin pakolaisilla on asiantuntemusta, jota Euroopalla ei ole. Olisi hyvä tarkastella enemmän pakolaisten potentiaalia ja sitä, mitä he voivat tarjota”, hän kehottaa.

Maailman pakolaispäivää vietetään vuosittain 20.6. Lisätietoa täällä.

Kehityksen edistysaskeleita kehityskehitysyhteistyöpakolaiset Uganda Kirkon UlkomaanapuSuomen Pakolaisapu

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2017–2018 toteutettavaa Kehityksen edistysaskeleita -juttusarjaa. Sarjassa käsitellään kehitysmaissa viime vuosina tapahtunutta edistystä. Hanke saa ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustukea. Lisätietoa juttusarjasta täällä.

Juttusarjan kaikki jutut täällä.

Oletko 16–24-vuotias ja haluat antaa palautetta sarjan jutuista? Lisätietoa täällä!

Lue myös

Nainen pitää kädessään kylttiä, jossa lukee "I made your clothes".
Suurin osa Pure Wasten työntekijöistä on naisia. Pavithra toimii tehtaan laadunvalvojana ja poseeraa viime vuoden "Who made your clothes" -kampanjalle.
(Kuva:
Veli Parviainen
/
Pure Waste
)

Pikamuoti rasittaa sekä työntekijää että ympäristöä – suomalaisyritys ratkoo ongelmaa valmistamalla kierrätyskangasta Intiassa

Halpavaatteet valmistetaan usein epäinhimillisissä olosuhteissa, ja ne päätyvät nopeasti jätteeksi. Suomalaisen Pure Waste -yrityksen perustaja Hannes Bengs uskoo, että muutos lähtee kuluttajista.
Lapsi ja vesihana Nepalissa
Suomen tukeman Nepal-hankkeen seurauksena tuhannet ihmiset ovat saaneet puhdasta vettä.
(Kuva:
RVWRMP
)

Yksinkertaiset ratkaisut ovat tuoneet Nepalissa juomaveden tuhansille – pelkät ”laastarit” eivät silti ratkaise globaalia vesikriisiä

Nepalissa sadat tuhannet ihmiset ovat saaneet puhdasta vettä yksinkertaisten ratkaisujen avulla. Ruohonjuuritason työn lisäksi tarvitaan kuitenkin yhteiskunnallisia ja poliittisia muutoksia, sanovat tutkijat.
Cyece-järjestön tiedottaja Taleka Makunje
Malawilainen Taleka Makunje vieraili syksyllä Helsingissä. Hän kampanjoi kotimaassaan seksuaaliterveyden puolesta.
(Kuva:
Teija Laakso
)

Pääuutiset

Nainen pitää kädessään kylttiä, jossa lukee "I made your clothes".
Suurin osa Pure Wasten työntekijöistä on naisia. Pavithra toimii tehtaan laadunvalvojana ja poseeraa viime vuoden "Who made your clothes" -kampanjalle.(Kuva: Veli Parviainen / Pure Waste)

Pikamuoti rasittaa sekä työntekijää että ympäristöä – suomalaisyritys ratkoo ongelmaa valmistamalla kierrätyskangasta Intiassa

Halpavaatteet valmistetaan usein epäinhimillisissä olosuhteissa, ja ne päätyvät nopeasti jätteeksi. Suomalaisen Pure Waste -yrityksen perustaja Hannes Bengs uskoo, että muutos lähtee kuluttajista.
Bahrainin lippu, taustalla pääkaupunki Manaman rakennuksia
Bahrain suhtautuu tiukasti toisinajattelijoihin.(Kuva: Florian G / Flickr.com / CC BY 2.0)

Jemenin sotaa kritisoineelle bahrainilaisaktivistille viiden vuoden vankilatuomio

Nabeel Rajab sai tuomion muun muassa väärän tiedon levittämisestä sota-aikana sekä vieraan valtion loukkaamisesta.
Maanviljelijä ja härkä
Sambialainen maanviljelijä Lameck Sibukale iloitsee kylään perustetusta säästöryhmästä, jonka ansiosta hän onnistui hankkimaan viime vuonna menettämänsä härän tilalle uuden.(Kuva: Friday Phiri / IPS)

Säästöryhmät auttavat pienviljelijöitä Sambiassa

”Kunpa tämä olisi tapahtunut aikaisemmin”, sanoo 78-vuotias säästöryhmään liittynyt viljelijä Lameck Sibukale. Hän on onnistunut ostamaan uuden kyntöhärän ryhmän tuotolla.
Mielenosoittaja ämyrin kanssa
Viime vuonna ihmisoikeuksia myös puolustettiin, sanoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty International vuosiraportissaan.(Kuva: Sam Rodgers / CC BY-NC 2.0)

Amnestyn vuosiraportti: Viha muuttunut sanoista teoiksi – Suomelle moitteita translaista

Viime vuonna maailman johtajat polkivat kilvan ihmisoikeuksia, mutta kansa myös ryhtyi kapinoimaan ihmisoikeusloukkauksia vastaan, sanoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty International.