Vessoista puhuminen voi olla vaarallista Intiassa | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Vessoista puhuminen voi olla vaarallista Intiassa

Vihainen miesjoukko hyökkäsi toimittaja Stella Paulin ja hänen haastattelemiensa naisten kimppuun kesken jutunteon Intiassa, koska kastittomat eivät heidän mukaansa saa edes puhua vessasta.

(IPS) -- Vihainen miesjoukko hyökkäsi toimittaja Stella Paulin ja hänen haastattelemiensa naisten kimppuun kesken jutunteon Intiassa. Naisia mukiloineiden miesten mielestä kastittomilla ei ole oikeutta edes puhua vessoista saati saada sellaisia.

Kansainvälisesti palkittu toimittaja Paul oli tekemässä juttua laittomille rautakaivoksille orjuutetuista naisista Kaakkois-Intiassa. "Köyhät kastittomat naiset pakotettiin päivällä raatamaan kaivoksessa ja yöllä miesten seksiorjiksi", Paul kertoo.

Jotkut naiset olivat onnistuneet pakenemaan palkattomasta työtä ja päässeet kouluun. He olivat kuulleet mahdollisuudesta saada oma vessa valtion käynnistämän sanitaatio-ohjelman kautta.

Kyynisyys pysyy loitolla

Koillis-Intiassa syntynyt Stella Paul kiertää maata raportoiden riistosta ja korruptiosta. Näihin aiheisiin valtaosa toimittajista ei kajoa.

"Kastittomat elävät koiran elämää. Heidät pakotetaan tekemään tarpeensa ulkona, koska niin on aina ollut. Heidän tarinaansa ei halua kertoa kukaan, joten minä päätin tehdä sen", Paul sanoo.

Hän kokee kasvaneensa ihmisenä ja oppineensa paljon näitä juttuja tehdessään. "Katkeruus ja kyynisyys katoavat, ja kunnioitus köyhiä kohtaan kasvaa."

Vaaratonta työ ei kuitenkaan ole, kuten kaivoksen naisorjien haastattelu osoitti.

Vessarahat omaan taskuun

Yli 500 miljoonaa intialaista eli lähes puolet kansasta on yhä vailla vessoja. YK:n lastenrahaston Unicefin mukaan tarpeiden tekeminen ulos on pääsyy siihen, että lähes 200 000 alle viisivuotiasta lasta kuolee vuosittain ripuliin Intiassa.

Valtio on päättänyt helpottaa vessakurjuutta, mutta sekään ei suju ongelmitta. "Jaossa on paljon rahaa, ja paikallisviranomaiset, joihin päällekarkaajammekin kuuluivat, kahmivat sitä omiin taskuihinsa. Siksi aiheesta ei olisi saanut puhua", Paul kertoo.

Hän marssi välikohtaukset jälkeen paikalliseen virastoon – ei valitusta tekemään vaan saadakseen haastattelun.

Joutilaana huoneessa istunut virkamies kieltäytyi tapaamisesta kiireisiin vedoten. "Kun seuraavana aamuna tunkeuduin miehen puheille, hän teeskenteli, ettei ymmärtänyt hindiä eikä englantia. Lopulta hän suostui vastaamaan kysymyksiini yhdellä lauseella."

Uhkauksia satelee

Paulin mukaan naistoimittaja on Intiassa jatkuvasti alttiina seksuaaliselle väkivallalle.

"Miespuolisten kollegojen ei tarvitse kantaa huolta asiattomasta kähminnästä, ahdistelusta tai raiskauksesta."

Raportointia sukupuolten eriarvoisuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista vaikeuttaa myös viranomaisten piittaamattomuus. "Siitä tulee hyvin yksinäinen olo."

Paul on saanut uhkauksia sekä nimettöminä että vasten kasvoja. Kun hän teki kotiseudullaan juttua lapsityövoimaa käyttävästi tiilitehtaasta, eräs mies nappasi hänen kännykkänsä ja heitti sen jokeen.

Paul kertoo miehen kysyneen, näkikö hän, miten nopeasti puhelin katosi. Mies jatkoi sormiaan napsauttaen: "Me saamme ihmiset katoamaan samalla tavalla."

Vuosia IPS:n avustajana toiminut Paul otti lokakuussa New Yorkissa vastaan Kansainvälisen naisten mediasäätiön Rohkean journalismin palkinnon.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia