(IPS) -- Peruskoulun kuudetta luokkaa käyvällä Josué Orlando Torresilla on unelma. Josué toivoo, ettei yhdenkään lapsen hänen kylässään tarvitsisi enää nähdä nälkää.

Yksitoistavuotias Josué kuuluu lencoihin, alkuperäiskansaan, jonka pääosa elää Länsi-Hondurasin syrjäseudulla. Hänen kotikylässään Coalacassa asuu noin 750 ihmistä. Viisi vuotta sitten kylässä käynnistyi kouluruokaohjelma PAES. Sen ansiosta kylän lasten ravitsemustilanne on kohentunut huomattavasti.

Oppilaat ja opettajat hoitavat kasvimaata

Josué on ylpeä Venezuelan vallankumouksen mukaan nimetystä koulustaan. Koulun 107 oppilasta ja heidän kolme opettajaansa ylläpitävät puutarhaa, jossa he kasvattavat herneitä, papuja, vihanneksia ja hedelmiä. Sadosta tehdään ruokaa koululaisille.

"Aiemmin en pitänyt kasviksista", Josué Orlando Torres sanoo. "Nyt olen kuitenkin alkanut pitää niistä. Tuoretta salaattia ja vihreitä mehuja suorastaan rakastan ."

Koulun viljelmillä lapset oppivat, miten terveellistä ruokaa kasvatetaan. "Me viljelemme vihannestarhassamme korianteria, retiisejä, kurkkuja, maniokkia, kurpitsoja, sinappia ja krassia, salaattia, porkkanoita ja muita ravitsevia ruokia", Josué esittelee innostuneesti koulun kasvimaata.

Kouluruokaohjelma on kohentanut lasten ravitsemuksen lisäksi heidän perheidensä elämää. Kouluruuan varmistamiseksi on perustettu perhetuotantoketjuja koulun omien viljelmien antia vahvistamaan. Joka maanantai pientuottajat toimittavat tuotteensa keräilykeskukseen, josta ne jaetaan kouluille.

Projektista yhteisön asiaksi

Erlin Omar Perdomo, 36, johtaa La Cañadan kylää. Hän kertoo, että aluksi hanke herätti epäilyjä. "Emme uskoneet, että hanke johtaisi näin pitkälle. Alkuperäinen tavoitteemme oli vain torjua nälkää ja ravita lapsemme paremmin."

Perdomo kertoo, että asukkaat kokevat nyttemmin hankkeen enemmän omakseen kuin FAOn projektiksi.

"Olemme kaikki mukana, saamme tuloja ja edistämme yhteisöjemme kehitystä. Koulupudokkaita ei enää käytännöllisesti katsoen ole. Naisetkin ovat lähteneet mukaan. He ovat järjestäytyneet ryhmiksi, jotka tulevat kerran viikossa koululle kokkaamaan lasten ruuat."

Kun Josué Orlando Torres varttuu aikuiseksi, hän aikoo toteuttaa unelmansa. Se ei ole ura lääkärinä, insinöörinä tai palomiehenä kuten monilla muilla hänen ikäisillään lapsilla.

"Haluan tulla hyväksi viljelijäksi ja kasvattaa ruokaa ja auttaa kaltaisiani lapsia syömään hyvin, niin etteivät he nukahda kesken tunnin nälkäisinä ja sairaina, kuten ennen tapahtui", hän sanoo.