Potilaat saavat ambulanssissa tappavaa ainetta. Vainajilta on varastettu ruumiinosia. Tautia ei ole oikeasti olemassakaan.

Ne ovat uskomuksia, jotka liitetään Sierra Leonessa Ebolaan, kertoo Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä Ferdinand Garoff. Psykososiaalisen tuen delegaattina toiminut Garoff palasi viime viikolla neljän viikon komennukselta Kailahunin alueelta, jonne maan Ebola-epidemia on keskittynyt.

Ihmisten tietämättömyys, ilmiön uutuus ja perinteiset tavat ovat Garoffin mukaan tärkeimpiä syitä viruksen leviämiseen.

"Sairaus on täysin uusi, ja ihmiset tulkitsevat tilannetta aiemman kokemuksensa mukaan. Ebolassa tavalliset toimintatavat ovat haitallisia: sairaita hoidetaan paljon kotona, ja kun asutaan pienissä huusholleissa, kokonaiset perheet saattavat menehtyä", hän kuvailee.

Myös vainajien peseminen ja perinteiset hautajaismenot, joissa ruumiita kosketellaan, ovat olleet tuhoisia, sillä Ebola tarttuu myös kuolleilta.

Ebola-epidemia levisi Guineasta Sierra Leoneen sekä Liberiaan keväällä. Herkästi tarttuvaan tautiin on tähän mennessä sairastunut yhteensä yli tuhat ihmistä, joista yli 600 on kuollut.

Hallituksen propagandaa vai taikuutta

Uskomukset jylläävät myös Sierra Leonen naapurimaassa Liberiassa. Kirkon Ulkomaanavun alue-edustajan Leena Lindqvistin mukaan pääkaupunki Monroviaa myöten käydään keskusteluja siitä, onko Ebolaa olemassa, onko se hallituksen propagandaa tai onko kyseessä maan presidentin päälle langetettu taika.

Reaktiot kertovat hänen mukaansa etenkin maan surkeasta koulutusjärjestelmästä ja lukutaidottomuudesta.

"Syrjäseuduilla ei kerta kaikkiaan tiedetä. Kun Suomessa puhutaan heikosti koulutetuista ihmisistä, se on aivan eri asia kuin Liberiassa. Kun kokonaiset kyläyhteisöt saattavat olla vailla koulutusta, ihmisten kyky käsitteistää on rajoitettu, ja tiedon perille saaminen on todella vaikeaa", hän sanoo.

Kirkon Ulkomaanavulla ei ole alueella terveyshankkeita, mutta työntekijät tekevät voitavansa omissa yhteisöissään sekä muissa hankkeissa, jotta vääristä luuloista päästäisiin eroon.

"Ihmiset ovat hirveän peloissaan, ja se on johtanut taudin kieltämiseen ja toisaalta syyttelyyn."

Tautia, joka aiheuttaa suuria kärsimyksiä ja johon voi kuolla jopa 90 prosenttia sairastuneista, on kuitenkin vaikea torjua. Garoffin mukaan ongelmana on, että aluksi ihmisille annettiin sinänsä oikea, mutta paniikkia aiheuttava viesti: Ebola on vaarallinen, ja se tappaa.

"Pulmana on, että se jättää yhteisöille hyvin vähän keinoja toimia itse. Ihmiset ovat hirveän peloissaan, ja se on johtanut taudin kieltämiseen ja toisaalta syyttelyyn", Garoff kuvailee.

Seurauksena on ollut myös potilaiden piilottelua ja jopa avustustyöntekijöiden toiminnan estämistä.

Synkkää sanomaa yritetään nyt muuttaa. Garoff valmisteli Sierra Leonessa operaatiota, jossa psykososiaalinen tuki ja valistus yhdistetään. Ihmisille yritetään jakaa positiivisempaa viestiä: sairaudesta voi selvitä, jos pääsee varhaisessa vaiheessa hoitoon, ja epidemia voidaan voittaa yhteistyöllä. Samalla yritetään myös vähentää sairastuneisiin liittyvää stigmaa.

Pappiin luotetaan

Ebolaa-epidemiaa hoidetaan tällä hetkellä hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen yhteistyöllä. Lindqvistin mukaan etenkin hallitusten toimissa olisi parantamisen varaa.

"Kun ensimmäinen tautiaalto tuli, Liberian johtajat pyysivät lisää autoja. Nyt terveysministeriö kyllä yrittää, mutta keinoja eikä osaamista ei ole", hän toteaa.

Lisäksi epäluottamus hallituksia kohtaan on maissa jo valmiiksi syvä – raha ja valta ovat keskittyneet harvoille, eikä syrjäseutujen asukkaista juuri piitata, Lindqvist sanoo. Niinpä viranomaisten antamiin ohjeisiin ei luoteta senkään vertaa.

Kompasteluista huolimatta sekä Garoff että Lindqvist näkevät, että epidemian hoidossa on tapahtunut edistystä. Avustusjärjestöt ovat yrittäneet vaikuttaa etenkin paikallisiin johtajiin, kuten kylänvanhimpiin, pappeihin ja imaameihin, ja se näyttää toimivan.

"Kun pappi sanoo, että viekää perheenjäsenet sairaalaan ja peskää kädet, niin siihen uskotaan", Lindqvist toteaa.

Hänen mukaansa tärkeintä epidemian torjunnassa onkin tiedottaa asiasta niin, että englantia puhumattomat ja kouluja käymättömätkin ihmiset ymmärtävät.