Etnisten ja kansallisten vähemmistöjen edustajat esitellään suomalaisissa peruskoulun oppikirjoissa usein stereotyyppisessä valossa – tai heidät pidetään näkymättöminä, käy ilmi Ihmisoikeusliiton eilen julkistetusta selvityksestä (pdf).

Selvityksessä tarkastellaan lukuvuoden 2012–2013 5.–7. luokan äidinkielen, maantiedon, evankelis-luterilaisen uskonnon, elämänkatsomustiedon ja historian oppikirjoja. Vaikka monissa kirjoissa oli myönteisiäkin esimerkkejä, selvityksestä käy ilmi, etteivät perusopetussuunnitelman tavoitteet vähemmistöjen huomioimisesta eivät aina toteudu.

Selvityksen mukaan oppikirjoissa pidetään yllä suomalaisuuden normeja, ja myös lukijan odotetaan olevan kantasuomalainen. Muut väestönosat asetetaan usein heikompaan asemaan tai sivuutetaan lähes kokonaan. Esimerkiksi saamelaisten historiaa ei käsitellä yhdessä historiankirjassa lainkaan, joissakin saamelaiset esitetään mystisenä osana Lappia.

Myös stereotypiat kukkivat: maahanmuuttajat esitellään usein työvoimana ja eläkepommin ratkojina, ei tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä, ja kuvituksissa esiintyy usein vain perinteisiä suomalaisia. Maantiedossa taas Afrikka esitetään usein kielteisessä valossa, selvityksessä kerrotaan.

Kehuja saa esimerkiksi Suomen kielten moninaisuutta kuvaava äidinkielen kirjan Yksi maa, monta kieltä -luku, jossa esitellään äidinkielen merkitystä ja valaistaan Suomessa puhuttavien kielten kirjoa. Toisessa kirjassa taas käsiteltiin rinnakkain Suomeen tulleita maahanmuuttajia ja Suomen maastamuuton historiaa, mikä avartaa näkökulmaa, selvityksessä todetaan.

Järjestö toivoo, että vuonna 2016 voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma päivittäisi myös oppikirjoja.