Uutiset

São Paulon kaduilla yöpyy muitakin kuin kodittomia

Eriarvoisuus on sitkeä ongelma Brasilian megakaupungissa, jossa esimerkiksi pienituloiset voivat joutua nukkumaan kadulla tolkuttoman pituisten työmatkojen takia.
Brasilialainen Felicia Mendes
Felicia Mendesin johtama valtausliike odottaa São Paulon kaupungin toimia joutomaiden muuttamiseksi asuinalueeksi kaupungin eteläosissa. (Kuva: Mario Osava / IPS )

(IPS) -- Kaikki São Paulon kaduilla yöpyvät eivät ole asunnottomia. Osa asuu niin kaukana keskustasta, ettei kotona kannata käydä joka päivä.

Tolkuttomat työmatkat ovat yksi megakaupunkien monista ongelmista. Työssäkäyntialue paisuu, kun ytimen ympärille kasvaa yhä lisää satelliittikaupunkeja. Brasilian São Paulo käsittää 39 kuntaa, ja asukkaita on kuluvan vuoden tilaston mukaan 21,4 miljoonaa.

”Ongelmat ovat niin suuria ja mutkikkaita, ettei nykyinen hallintomalli selviä niistä”, Kestävä São Paulo -instituutin johtaja Jorge Abrahão sanoo. Laitoksen taustalla on yli 700 järjestön muodostama Meidän São Paulomme -verkosto, joka edistää osallistavaa kaupunkikehitystä.

Uusien haasteiden edessä tarvitaan päättäjien, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä, Abrahão tähdentää.

Eriarvoisuus suurin haaste

Meidän São Paulomme -verkosto alkoi vuonna 2007 perätä pormestariehdokkailta tavoitelistaa, jonka toteutumista asukkaat voivat vaalikaudella seurata. Sittemmin on luotu monia muitakin mittareita, joilla voidaan tarkkailla kunnan sosiaalista, taloudellista ja ympäristön kehitystä.

”Tärkein haaste on eriarvoisuus. Epäoikeudenmukaisuudet eri elämänalueilla - tuloissa, terveydessä, koulutuksessa, asumisessa, turvallisuudessa ja odotuksissa - kasaantuvat yhteen”, Abrahão selittää.

Verkosto on kartoittanut eriarvoisuutta São Paulon 96 asuinalueella. Esimerkiksi köyhän Tiradentesin asukkaiden elämä jää keskimäärin 26 vuotta lyhyemmäksi kuin rikkailla alueilla asuvien.

”Köyhä kuolee varhain, koska hänen terveydestään ja koulutuksestaan huolehditaan kehnosti. Lisäksi hän kokee enemmän väkivaltaa ja ansaitsee paljon vähemmän kuin rikas”, Abrahão selittää.

Asunto kaukana työpaikasta

Asuminen syrjässä on usein eriarvoisuuden taustalla tai pahentaa sitä. Keskustan asuntojen hinnat sysivät vähävaraisia alueille, joilta puuttuvat työpaikat, infrastruktuuri, koulut ja terveysasemat.

”Tiradentesissa on vain 20 työpaikkaa sataa asukasta kohti, kun keskustassa niitä on 780”, Marcos Campagnone São Paulon pormestarinvirastosta myöntää.

Seurauksena ovat pitkät ja kalliit työmatkat, jotka ajavat pienituloiset jopa nukkumaan yönsä keskustan kaduilla.

”Työpaikkojen siirtäminen pois keskustasta helpottaisi myös liikennettä. São Paulossa on teitä kaikkiaan 17 000 kilometriä”, Campagnone pohtii.

Taloja ja maita vallataan

Joidenkin asukkaiden ratkaisu on ollut tyhjien rakennusten valtaaminen. ”São Paulon vanhan keskustan alueella on lähes 20 000 tyhjää asuntoa”, asunnottomien liikkeen vetäjä Antonia Ferreira Nascimento kertoo.

Ryhmä valtasi vuonna 2010 vähän aiemmin suljetun Hotelli Columbian. Taloon asettui 80 perhettä, ja valtaus jatkuu häätöuhkauksista huolimatta.

Koulujen ja palvelujen läheisyys on tärkeämpää kuin ilmanlaatu, vakuuttaa neljän lapsen yksinhuoltaja Cheila Patricia Souza, 32. Hänen mukaansa valtaosa valtaajista on yksinhuoltajaäitejä.

Toinen asunnottomien ryhmä taistelee joutomaasta Capão Redondossa kaupungin etelälaidalla. 868 perhettä asuu tilapäishökkeleissä odottaen, että kaupungin myönteinen asenne muuttuu toimenpiteiksi.

Valtausta johtaa leski Felicia Mendes Dias, 59, jolla on 4 omaa ja 11 adoptoitua lasta. Hänen mukaansa moni valtaukseen osallistuvista perheistä on asunut lähistöllä ja toivoo nyt pääsevänsä omaan kotiin.

kaupungittyö Brasilia Suomen IPS

Pääuutiset

Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson
Frank Johanssonin mielestä järjestöjen pitäisi tehdä enemmän vaikuttamistyötä ja vähemmän kehitysyhteistyötä.(Kuva: Teija Laakso)

Valtasiko bisneslogiikka maailmanparannuksen? – Uusi kirja perkaa järjestöjen kasvun syitä ja seurauksia

Amnestyn toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mielestä auttamisjärjestöjen maailmanparannuskutsumus on muuttunut jatkuvan kasvun tavoitteluksi. Vaikka avulla tehdään paljon hyvää, sillä ei hänen mukaansa puututa riittävästi eriarvoistaviin rakenteisiin.
Myanmarin rohingya-pakolaisia
Bangladeshiin pakenevat rohingyat ovat pääosin lapsia ja naisia, jotka ovat kokeneet tai nähneet raakaa väkivaltaa.(Kuva: Parvez Ahmad Faysal / IPS)

Valtaosa Bangladeshiin saapuvista rohingya-naisista kokenut seksuaalista väkivaltaa

Myanmarilainen Yasmin oli viimeisillään raskaana, kun sotilaat tunkeutuivat hänen kyläänsä ja raiskasivat hänet. Samoin on käynyt monelle muulle. Hallituksen arvellaan haluavan viestittää julmuuksilla, ettei yksikään rohingya saa jäädä Rakhinen osavaltioon.
Kuva EU-parlamentin istuntosalissa
Aseteollisuus jyräsi Euroopan parlamentin, kun puolustusrahastosta päätettiin, sanovat järjestöt.(Kuva: © European Union 2017 - European Parliament / CC BY-NC-ND 2.0)

Aseteollisuus lobbaa EU:ssa – järjestöt huolissaan

Aseteollisuuden lobbareilla oli suuri valta, kun EU:n uudesta puolustusrahastosta päätettiin, sanotaan tuoreessa raportissa.
Euroopan komission rakennus
EU-maat ovat luvanneet antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun, mutta nykymenolla siihen menee vielä vuosikymmeniä, sanovat järjestöt.(Kuva: Richard / Flickr.com / CC BY-NC 2.0)

Raportti: Suomi ja EU hyötyvät kehitysavusta eniten itse

Suomen kehitysyhteistyössä on tapahtunut suurin muutos sitten lamavuosien, sanovat järjestöt. Mikäli omat pakolaiskulut lasketaan kehitysavuksi, Suomi oli viime vuonna oman apunsa tärkein vastaanottaja, todetaan järjestöjen raportissa.