Uutiset

Rehellisten vaalien puolesta

Venäjän vaalien tulokset pakottavat vallanpitäjät myönnytyksiin kansalaisyhteiskunnalle, mutta oireita otteen kiristymisestä on havaittavissa, arvioi Nikolai Donskov.

Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Le Monde diplomatiquen & Novaja Gazetan numerossa 2/2012. Tilaa lehti täältä.

Vielä muutamia vuosia sitten vuodenvaihdetta 2011–2012 pidettiin erityisen merkittävänä Venäjän kannalta. Tuolloin maassa pidettiin sekä parlamentti- että presidentinvaalit. Vaikka molempien vaalien tulos olikin ennustettavissa, kampanjan kulku saattoi vaikuttaa paljon maan tulevaisuuteen.

Vuodenvaihteen vaaleissa valtapuolue ja Vladimir Putin voittivat. Olisiko Putinin Venäjällä voinutkaan käydä toisin? Samaan aikaan syntyi kuitenkin Venäjän uusi kansalaisyhteiskunta. Huolella pystytetty Putinin valtarakenne alkoi huojahdella. Toistaiseksi se kestää, mutta kuinka kauan?

Venäjän presidentinvaaleissa keskusvaalilautakunnan mukaan Vladimir Putin sai 63,6 prosenttia annetuista äänistä. Viranomaisten mukaan koko Venäjällä havaittiin noin 2 500 vaalirikettä, mitkä kuitenkaan eivät mitenkään vaikuttaneet kansalaisten tahdonilmaukseen. Niin ollen vaalit todettiin virallisesti toteutuneiksi, läpinäkyviksi ja demokratian kaikkien vaatimuksien mukaisiksi.

Poliittinen oppositio arvioi vaalit aivan toisin, samoin huomattava osa Venäjän kansalaisista. Jo presidentinvaaleja edeltäneiden duuman vaalien jälkeen Venäjällä levisi ennen näkemätön joukkomittaisten protestien aalto. Venäjän suurkaupunkien kaduille tuhansia osanottajia koonneiden mielenosoitusten tunnus oli yksinkertainen ja ymmärrettävä: ”Rehellisten vaalien puolesta!” Tämän tunnuksen alle kokoontuivat mitä erilaisimmat kansankerrokset, myös ihmiset, joille puolueet ovat äärettömän etäisiä ja jotka eivät aiemmin ole osoittaneet mitään kiinnostusta politiikkaa kohtaan.

Näitä ihmisiä nimitettiin ”suuttuneiksi kaupunkilaisiksi”. Ennen muuta he olivat Venäjän miljoonakaupunkien asukkaita Moskovassa, Pietarissa, Novosibirskissä, Nizni Novgorodissa, Samarassa ja muissa suurkaupungeissa.

Mielenosoittajat kutsuivat duuman vaaleja säädyttömäksi farssiksi. Monet kansalaiset kokivat, että heitä oli vedetty nenästä. He kokivat, että heitä oli loukattu henkilökohtaisesti, ja siksi he lähtivät kaduille osoittamaan mieltään.

Kaikkein voimakkain protestiaalto oli Moskovassa ja Pietarissa, missä Venäjän uuden keskiluokan edustajien prosentuaalinen osuus on korkein. Moskovan mielenosoitukseen osallistui yli 100 000 kaupunkilaista. Venäjä ei ole kokenut moista sitten kommunismin murtumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen.

Vallanpitäjien itseluottamus oli hukassa ja he näyttivät jähmettyneen epätietoisuuteen joksikin aikaa. Presidentinvaalien alla Kreml ei uskaltanut käyttää tavallisia menetelmiään ja tukahduttaa toisinajattelua voimakeinoin. Protestiliikkeen painostuksesta Kreml joutui suostumaan myönnytyksiin.

Presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti valmistelevansa lakiluonnoksia vaihtoehtoisten puolueiden ja presidenttiehdokkaiden rekisteröinnin helpottamiseksi sekä kuvernöörien suoran kansanvaalin palauttamiseksi. Kreml ilmoitti myös suunnitelmasta luoda poliittisesta sensuurista vapaa julkisen palvelun televisiokanava.

Vallanpitäjät toipuivat kuitenkin pian poliittisesta šokistaan. Heti kun presidentinvaalit oli käyty, Kreml tunsi itsensä taas vapaaksi toimimaan miten tahansa. Opposition tapahtumia alettiin entiseen tapaan tukahduttaa voimakeinoin ja aktivisteja laittaa putkaan. Joukkokokousten intoa alettiin murentaa järjestelmää tukevan poliisikoneiston myllyssä.

Vuodenvaihteen vaalien tulokset eivät ole yksiselitteiset. Yhtäältä vallanpitäjät ovat pakotettuja tiettyihin myönnytyksiin vahvan näytön antaneelle kansalaisyhteiskunnalle. Toisaalta havaittavissa on oireita otteen kiristämisestä jälleen.

Yksi asia on kuitenkin selvä: maan tulevaisuus riippuu nyt suuresti venäläisistä itsestään. Siitä, pystyykö kansalaisyhteiskunta muotoilemaan selkeän toimintaohjelman, voittamaan nykyisten toisinajattelijoiden keskinäiset erimielisyydet ja kamppailemaan yhtenäisenä rintamana ilman väkivaltaa.

Venäjän demokratia politiikkademokratiakansalaisyhteiskunta Venäjä

Lue myös

Anna Sharogradskajan (oik.) johtama lehdistöinstituutti on luokiteltu Venäjällä ulkomaiseksi agentiksi. Kuvassa myös Russian LGBT Networkin johtaja Igor Kochetkov sekä Centre of Social Technologiesin johtaja Maria Mihailova. (Kuva: Teija Laakso)

Venäläinen kansalaisyhteiskunta ei saa näkyä eikä kuulua

Suomessa vierailleet venäläisjärjestöjen johtajat kertovat, että etenkin laki ulkomaanagenteista vaikeuttaa jatkuvasti toimintaa. Lehdistöinstituutin johtaja Anna Sharogradskajaa on tutkittu myös terrorismiepäiltynä.
(Kuva: Larry Koester / cc 2.0)

Venäläisiä kansalaisjärjestöjä kohdellaan kyynisesti valtion vihollisina

Ihmisoikeuskeskus Memorialin kohtelu kertoo, että Venäjän hallitus on aikeissa hyökätä vielä aggressiivisemmin kansalaisyhteiskuntaa vastaan, kirjoittaa Heather McGill.
(Kuva: Alexandr Trubetskoy / cc 2.0)

Dinastija ja muita epätoivottuja ilmiöitä

Politiikan paluu Venäjälle valpastutti maan hallinnon, kirjoittaa Kirill Martynov. Tilannetta, jossa kaikki on politiikkaa ja kiellettyä, voi olla kuitenkin vaikea hallita.

Pääuutiset

Nainen kantaa koria pään ja selän varassa Nepalin maaseudulla.
Kehitysyhteistyö, jolla pyritään korjaamaan sosiaalisia epäkohtia kuten sukupuolten välistä tasa-arvoa saattaa kestää vuosikymmeniä. Lahjoitusperustainen kehitysyhteistyö suosii puolestaan lyhytjänteisiä hankkeita, jotka on helpompi paketoida.(Kuva: Narendra Shrestha / UN Women / CC BY-NC-ND 2.0)

Yksityinen raha ja vapaaehtoistyö yhä useammin kehitysyhteistyön taustalla

Kansalaisjärjestöt ovat keränneet enemmän yksityistä rahaa ja vapaaehtoistyötä on tehty merkittävästi enemmän vuoden 2015 kehitysyhteistyöleikkauksien jälkeen. Yksityinen raha suosii kuitenkin nopeasti tuloksia aikaansaavia hankkeita, jolloin pitkäjänteinen työ kärsii.
Tunisialainen nainen pitää Tunisian lippua kädessä.
Monet naisaktivistit ovat kampanjoineet jo pitkään lain puolesta.(Kuva: Artem Nezvigin / CC BY-NC-ND 2.0)

Tunisia kielsi naisiin kohdistuvan väkivallan

Tunisia hyväksyi lain, joka kieltää kaiken naisiin kohdistuvan väkivallan. Laki on merkittävä virstanpylväs, sillä lähes 50 prosenttia naisista on kokenut kotona väkivaltaa.
Armeijamato maanviljelijän kädessä Zimbabwessa Gwandan alueella.
Armeijamato maanviljelijän kädessä Zimbabwessa Gwandan alueella.(Kuva: Busani Bafana / IPS)

Yöperhosen toukka uhkaa satoja eteläisessä Afrikassa

Saharan etelänpuoleisen Afrikan maat ovat sopineet yhteistyöstä taistelussa armeijamadoksi kutsuttua yöperhosen toukkaa vastaan. Pyrkimys on ehkäistä ennalta toukkien tuhot.
Etelä-sudanilaiset pakolaiset istuvat luokkahuoneessa.
James Ingala (vas.), Kasimiro Omyorok ja Paska Torit.(Kuva: Kristiina Markkanen)

Pohjois-Ugandan miljoona pakolaista tuo hyvinvointia myös paikallisyhteisöille

Tiet ja palvelut tulivat Adjumanin syrjäkyliin vasta pakolaisten myötä vuonna 2014. Kansainvälinen yhteisö kanavoi rahaa kouluihin, sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, mutta lisäapua kaivataan kipeästi.